Koirat kuutamolla / dogs in moonlight

Aamulla kuuden aikaan oli kuulas ja kirkas sää, pakkasta hieman alle kymmenen astetta.

Vähenevä kuu valaisi kuuden aikaan vielä kirkkaasti.

Kynttilä poismenneille / a candle for those who we remember

Sytytimme porukalla kynttilän syksyllä poismenneen Shaunin (ja siperiankissa Vasilin) leposijan äärelle ja vietimme hetken hiljaa.

Meillä kaikilla on ikävä, kullakin omalla tavallaan.

"He lived his life like a flame"

Talvipäivän seisauksen valo

Vuoden pimeimmän päivän aurinko jaksoi kivuta horisontin yläpuolelle paistamaan hetkeksi.

Shetlanninlammaskoira Rhea ensimmäisissä virallisissa kisoissaan

Shetlanninlammaskoira Rhea, 18 kk, korkkasi 19.12.2015 agilityn kisauransa Vantaan Racinel -areenalla tuloksilla 5,10 ja 0.
Neitiä jännitti kisapaikalla kaikki, ohjaajan jännitys luonnollisesti lisäsi paineita, joten suoritusajat menivät yliajalle.
Kahden radan suoritusaikaa lisäsi tosin se, että aina niin varma pujottelu keskeytyi puolivälissä ja kun aloitimme pujottelun alusta, aikaa kului reilusti.  Normaalistihan, jos koira olisi kokeneempi, oikea tapa olisi keskeyttää suoritus ja kävellä tyynesti koiran kanssa maaliin, mutta halusin koiralle kuitenkin onnistumisen elämyksiä ja koska pujottelua seuraava este oli puomi, joka on Rhealle mieluisa este, jatkoin rataa onnistuneen pujottelun uusinnan jälkeen.

Tuollaisissa tilanteissa, kun joku este kisatilanteessa uusitaan, oli se vsitten kontakti tai kepit, koira oppii nopeasti virheellisen suoritustavan: ensin tehdään hieman hutiloiden ja kun ohjaaja on joka tapauksessa naama nutturalla -teki sen ensimmäisellä kerran hyvin tai huonosti- otetaan kerran uusiksi, jolloin ohjaajakin on hyvin iloinen ja koirakin tuntee onnistuneensa.  

Vauhtia lukuun ottamatta estesuoritukset olivat varmoja, sikäli voi olla tyytyväinen. Haastetta siis riittää koiran motivoinnissa ja lajiin sytyttämisessä. Kaikki koirat eivät ole sähikäisiä syntyessään.


Positiiviseksi voi (ehkä) laskea senkin, että koira venkoili mittauksessa itsenä niukin naukin mediluokkaan (mittaus kirjattiin kilpailukirjaan ilman tuomarin vahvistusta), joten jatkamme mittaamisia tulevaisuudessa. Hallitulla ja rennolla mittauksella miniluokkaan sijoittunut mittauskin olisi ollut mahdollinen.

Pöydän anatomiaa

Pöytä ei ole agilityssa kovin suosittu este ja jos kilpailussa sen suoritusta ei mitata pöytään asennetulla ajanottolaitteella, ei myöskään aivan tasapuolinen.

Pöytä 9 mm koivuvaneria kumirouhepinnoitteella,
reunat 20x20 terästä joihin hitsattu jalat 25 mm putkesta.
Sivuihin ruuvattu/liimattu 15x45 rima

Koiran pöydällä viettämä aika voidaan tosin mitata tuomarin kädessä olevalla piipparilla, jonka mittaustarkkuus voi riippua kelloa käyttävän käden vakaudesta.

Alemmissa luokissa pöydän käyttö on yleisempää, koska siellä ajanottoon ja suoritusaikoihin liittyvät toleranssit eri kilpailijoitten kesken ovat isommat eikä pöydän suoritus muodostu ratkaisevaksi sijoituksia määriteltäessä.

Kolmosluokassa, jossa ratkotaan sertejä ja mestaruuksia, on ajanoton syytä olla sähköisellä tunnistimella varustettu. 

Pöydän harjoittelua karsastetaan, koska se mielletään tylsäksi esteeksi ja että se rikkoo radan suoritusrytmin. Radalla on kuitenkin esteitä, joita ei suoriteta samalla rytmillä: monella on kontaktiesteillä käytössä totaalinen pysäytys eikä pujotteluakaan suoritetta samalla vauhdilla kuin muita esteitä.

Pöytää ei usein mielletä vaaralliseksi esteeksi, mutta olen kuullut useammastakin tapauksesta, jossa maksikokoinen koira on kaatanut pöydän. Maksipöydän painopiste on pakostikin melko korkealla, joten vauhdilla pöydälle tuleva koira, joka jarruttaa voimakkaasti, saa helposti pöydän kaatumaan.

Sääntöjen mukaan pöydän on oltava vakaa, sääntö määrittelee myös pinnan mitoiksi 90x90 tai maksimissaan 120x120 cm. Luonnollisestikin kookkaampi pöytä on tukevampi, mutta sen käsittely ja säilytys on hankalampaa.

30 senttimetrin toleranssi on melkoisen suuri ja saattaa myös estettä harjoitellessa aiheuttaa ongelmia: jos koira on treenannut 120x120 kokoisella pöydällä, voi sen olla vaikea osua 90x90 kokoiselle pöydälle, kun se ensi kertaa tulee koiran kohdalle vastaan.

Pöydän vakautta on kuitenkin helppo lisätä, mutta se pitää tehdä jo valmistusvaiheessa: pöydästä voi tehdä saunajakkaramallisen, jalkoihin voi tehdä kevyen kallistuksen, kuten kuvassa näkyy. Säännötkään eivät tätä modifikaatiota estä.

Numerokyltit ehostettu

Ehostin seuran kuluneet numerokyltit. Kyltit on tehty teräksestä ja niitten valkoinen maalipinta kulunut pohjasta ja mustat numerot lähes kaikonneet.

Hioin jäljellä olevan maalin karheaksi ja ruiskutin pintaan keltaisen Normadur uretaaniepoksimaalin.
Numeroinnista olisi toki tullut siistimpi tarroittamalla, mutta sopivan kokoisia tarroja on vaikea löytää ja hintaakin niille tulee, joten maalasin käsivaralta taiteilijan siveltimellä. Totesin samalla, että uravalintani oli sikäli onnistunut, että taidemaalarina näin epävakaalla kädellä näkisin todennäköisesti nälkää.

Lopuksi ruiskutin pintaan uretaanilakan, joka suojaa kulumiselta.

Sheltti Rhea ensimmäisissä ev-kisoissaan

Shetlanninlammaskoira Rhea (Ardiente Reaccion Quimica), ikää 17kk verran, korkkasi 28.11.2015 epävirallisen agilitykisauransa naapuriseura Pohjois-Karjalan Seurakoirat ry:n pikkujoulumölleissä.

Tuloksena triplanolla, sijoituksin: medien supermölli 2. medien mölliluokka 1. ja medien avoin 1.

Supermöllirata koostui putkista ja hypyistä, mölliradalla oli lisäksi kontaktit (pl. keinu) ja avoimessa luokassa oli mukana myös pujottelu.

Vauhtihan meillä on verkkainen, jos namipalkka ei edessä ole odottamassa , mutta koskaan ei aikaisemmin ole tässä hallissa käyty, joten kaikki kokemus on plussaa. Kyllä se vauhti sieltä vielä löytyy, voi ainakin lohduttautua sillä, että tämä koira ei juuri virheitä tee: rimat eivät tällä pikkumedillä putoile ja kontaktit ovat varmoja.

Prinsessa priorisoi suorituskiireensäkin niin, että ehti jopa kahdesti tarkistaa kampauksensa hallin seinällä olevasta peilistä! Avoimen radalla peili sijoittui melko vaarallisesti juuri metrin päähän pujottelun lopusta.

Ev-kisan 26.11.2015 ratapiirrokset

Tuomaroimani 26.11.2015 ev-kisan radat.
Samalla ratkaistiin myös seuran möllicup -mestaruudet alokas- ja avoimen luokan radoilla.

Putkirallia väitettiin haastavaksi, mutta sen sijaan, että vain paahdettaisiin putkesta putkeen sen kummempia miettimättä, halusin painottaa rataa myös putkijarru- ja haltuunottoharjoituksena.
Kuka tahansa pystyy lataamaan täysillä putkeen, mutta voittaja on yleensä se, jonka koira tekee pienimmät kaarrokset ulos putkesta.
Voi toki miettiä, että mitä kehittää ja mitä mittaa sellainen ratasuoritus, jossa vain mennään täysillä nii, että ohjaamisen voi melkein unohtaa.

Superalokas -luokan radalla haastavaksi osoittautui lähtö. Halusin siihenkin haastetta, sillä tällä radalla pärjäsivät ne, jotka pystyivät jättämään koiransa lähtöön ja sijoittumaan itse esim. putkelle 3 valmiiksi.
Ev-kisojemme ikäraja on 12 kk ja mielestäni sen ikäisen koiran pitää pystyä olemaan paikallaan lähdössä, vaikka ohjaaja loittoneekin. Jos tätä ei voida odottaa koirakolta mölliluokassa, voiko olettaa ongelman kasvavan vai vähenevän, kun koira syttyy lajiin yhä enemmän (=kiihtyy) ja mukaan tulevat virallisten kisojen paineet?

Alokasluokassa nähtiin paljon hyviä suorituksia. Puomin suorittaminen kahdesti tehden välillä muita esteitä oli monelle koirakolle opettavaista.

Avoimessa luokassa lopun serpentiini osoittautui monelle koirakolle haastavaksi, mutta myös paljon hyviäkin suorituksia nähtiin.

putkiralli	superalokas
alokas	avoin

Hyppyesteen pystypuun liitos helposti

Monet ovat lukeneet rakennusohjeistani hyppyesteen valmistuksen ohjeita, mutta joutuneet oikaisemaan siinä vaiheessa, kun on tullut aiheelliseksi kehitellä poikkipuun ja pystytolpan liitos.

Sahaa ura korkeintaan puoleen puun paksuudesta

Liimalla ja ruuvilla varustettu upotusliitos on erittäin tukeva, mutta sen valmistaminen vaatii melko tarkkaa työstöä.

Kun upotuksesta tekee riittävän syvän (puolet puun paksuudesta) ja käyttää liittämiseen uretaaniliimaa, ei tarvita kulmarautojakaan tueksi, kuten itsekin alun perin käytin.

Olen tällaisia liitoksia tehnyt lukuisiin hyppysetteihin ja ratkaisu on erittäin toimiva.

Liitos sovitettuna ja liimattuna uretaaniliimalla

Jiirisahassa on yleensä syvyydensäätö, jolloin upotuksen voi säätää tarkasti jopa puolen tusinan 45x45 kappaleen työstöön. Pakka niputetaan tiukaksi ruuvipuristimella.
Sahanterän kapasiteetista riippuen voi joutua käyttämään ns. orjapuuta pakassa sisimpänä. Tuolle hukkaan jäävälle kappaleelle on varmaan parempikin nimi, itse olen tottunut kutsumaan sitä tuolla nimellä.

Kun sahaa riittävän monta kertaa, tulee urasta siisti, eikä jälkityöstöä tarvita.

6x90 A2 RST ruuvi vahvistaa ja kiristää liitoksen

Liitos liimataan uretaaniliimalla, joka täyttää välyksen eikä aivan 100% tiukkuutta tarvita.
Liitos on syytä vahvistaa poikkipuun alta pystypuuhun ruuvattavalla (esim. 6x90) ruostumattomalla ruuvilla. Jos käytät normaalia esim. keltapassivoitua ruuvia, kosteus ruostuttaa sen noin kymmenen vuoden sisällä.

Alun perin käytin maata vasten tulevissa osissa 18 mm filmivaneria, mutta nykyään käytän 12 mm vastaavaa, jolloin poikkipuusta saadaan hieman matalampi ja koiraystävällisempi.

Neljän kisastartin päivä ja analyysia alustoista.

Kävimme shetlanninlammaskoira Timmyn kanssa kilpailemassa lauantaina 17.10.2015 Jyväskylässä Jari Suomalaisen radoilla.
Teimme tuplanollan ja yhden tavallisen. Ei ollenkaan pöllömpi kisarupeama.

Tarjolla oli Jari Suomalaisen ratoja, alkuun hyppyrata, välissä kaksi agilityrataa ja lopuksi hyppyrata.

Tulokset: http://www.jatti.fi/joomla/tulokset/2015/20151017.html

Aloitimme hyppyrata C:llä, joka oli varsin suoraviivaista tykitystä, jossa ei niinkään ratkaise koiran nopeat kääntymiset vaan nopeus suoralla.
Etenemämme oli meille melko hyvä 4.7 m/s ja sijoittuminen 38 kisaajan joukossa ihan ok.

Vaikka monet moittivat Jattilan alustaa liian kovaksi, se on meille lähes ihanteellinen, koska koen sen ainakin itse hyvin rullaavaksi eikä koirillani ole koskaan ollut ongelmia esim. liukastumisten muodossa.

Sunnuntaina toki nilkoissa tuntui, että edellisenä päivänä on kilpailtu, mutta en mielestäni laittaisi siltä pelkästään kovan alustan syyksi: kun katselee lauantain ratojen pituuksia, tulee pelkästään koiran suoritukselle mittaa lähes 700 metriä ja lisäksi lenkkeilimme todella pitkiä lämmittelyitä ja jäähdyttelyitä.

Panin merkille ensimmäisellä radalla sen, että koirani takajalat napsahtelivat kevyesti rimoihin ja koira selkeästi kokosi itseään pitkien suorien hyppyihin. Olen tämän asian huomannut aiemminkin, kun koira joutuu tavallaan totuttautumaan uuteen alustaan.
Muilla radoilla koiran meno oli jo huomattavasti sulavampaa.

Kisa B oli agilityrata, jossa oli jo hieman enemmän kiemuraa ja  koirakot pääsivät testaamaan putki-puomi -erotteluaan. Etenemämme oli jälleen siedettävä ja pääsimme näyttämään osaamistamme lyhyitten kaarrosten muodossa.


Kisa A agility olisi ollut meille taas sopiva pyörittely, mutta ohjasin keinun oikealta ja aliarvioin koiran nopeuden putkella, joten en ehtinyt ohjaamaan hyppyä 9 niistolla, kuten olin suunnitellut ja koira hyppäsi esteen väärästä suunnasta.

Hyppyrata D oli osin pitkää suoraa, mutta mahtui radalle takaakiertoakin ja päivän ainut välistäveto. Paransimme jälleen suoritustamme ja sijoitus viidenneksi oli kovassa seurassa oikein hyvä.
Etenemämme 4.95 on parasta, mitä Timmy on agilitykisoissa koskaan saavuttanut.

Täytyy antaa koiralleni Timmylle iso tunnustus jaksamisesta: viime keväänä koira hyytyi täysin jo kolmella radalla, nyt kisakaverini vain paransi suoritustaan kisojen vanhetessa.

Myöskin aikaisemmin koiran hyppäämiseen liittynyt rimojen pudottelu on lokakuussa aloittamallamme kisakaudella jäänyt toistaiseksi kokonaan pois: olemme kilpailleet seitsemän starttia, yhtään riman pudotusta ei ole tapahtunut.

Nollatulos on saatu kuudesta kisasta, mukana on yksi tripla ja yksi tupla sekä nollavoitto, joten ensi kesän molempiin arvokisoihin puuttuu vain yksi agilityradan nolla.

METKalla sunnuntaina 18.8.2015

Sunnuntaiaamuksi suuntasimme Kuopion Koirakeskus METKAlle. Halusin testata uuden hallin alustan ennen mahdollista kilpailemista.

Alusta vaikutti oikein hyvälle: korkkitäytteinen keinonurmi on verraten pitkänukkaista verrattuna esim. Jyväskylän hallin hiekkatekonurmeen ja aluksi tuo tuntuikin hieman tahmealta, mutta lopun perin se alkoi rullata ihan mukavasti.
Avainsana lienee se, että maton alle ei ole asennettu joustoa, vaan jouston tekee itse nurminukka ja joustava korkki. Suoraan maton alla on betonilattia.

METKAn naapurissa Hukka-hallissa on käsittääkseni routamattoa nurmen alla kaikkiaan 20 mm, mikä tekee alustan hyvin pehmeäksi ja omaan jalkaan se on hyvinkin raskaan oloinen. Nukka on kuitenkin pitkää, koska täytettä on käytetty niukasti. Myöskään koirani eivät ole siellä edenneet kovin hyvin.

Joittenkin mielestä jousto on hyväksi, mutta tähän voi verrata (kääntäen) auton jousitusta: rättisitikallakin voidaan ajaa rallia, mutta vain riittävän jämäkällä jousituksella varustettu auto pysyy kiinni tiessä ja etenee vauhdikkaasti.

Liian joustavalla alustalla koira ei myöskään saa voimaa ponnistukseensa ja esim. hypyltä alastulo voi rasittaa koiran jalkoja, koska koira ei pääse riittävän nopeasti kokoamaan itseään hypyn jälkeen.

Ehdottoman hyvä puoli korkkitäytteisessä nurmessa on sen ekologisuus ja terveellisyys. Kaikkein ikävintä pitkällä aikavälillä on altistuminen halliolosuhteissa hiekkatäytteisen nurmen tai kivituhkan mikropölyyn.
Tokihan meillä Suomessa on ulkokenttiä ja katupölyä esiintyy kuivina vuodenaikoina, mutta ulkona kosteus ja sade sitovat pölyä tehokkaasti, toisin kuin kuivissa ja lämmitetyissä halleissa, joissa voi olla todella kuiva ilma.

Myöskin kumirouhetäytteisten mattojen terveysongelmista on tehty tutkimuksia ja tulokset eivät ole kovin hyviä.

Kaatumisia

Tähän päivään mennessä olen kilpaillut noin 960 virallista agilitystarttia. Olen kaatunutvain kerran, tämä tapahtui Eckerö -hallissa 2009, kun liukastuin rouhetäytteisellä keinonurmella. Jalkinevalintani oli silloin täysin soveltumaton, enhän juurikaan tuolloin ollut tottunut kilpailemaan nurmella, vaan maneeseissa ja kivituhkalla, jossa pärjää erilaisella jalkineella.
Sen jälkeen olen kilpaillut oikeastaan vain Inov X-Talon 212 -jalkineilla.

Erilaisia alustoja on tullut nähtyä ja koettua. Kivituhkalla ja maneeseissa ei yleensä kaatumisia tarvitse pelätä.

Maaliskuussa kilpailin kahdella koiralla Oulun Animagilla ja liukastelin siellä itse -kuitenkaan kaatumatta ja niin teki koirakin.
Elokuussa vierailimme Turussa ATT -areenalla. Seurakaveri kertoi kaatuneensa hiekkatekonurmella. Hieman naureskelin asialle, kunnes tuli meidän vuoromme suorittaa: ensimmäisellä ratasuorituksella koira kaatui seitsemänne esteen jälkeisessä kaarroksessa, minkä jälkeen se luonnollisesti hieman alkoi varoa liikkumistaan, koska pito oli sille hieman heikko. Jonkin aikaa myöhemmin liukastuin ja kaaduin itsekin.

Saimme tältä reissulta terveiset, että koirallani on hyppäämisen kanssa ongelmia. Vaikea tuota on kieltääkään: kyllä itsekin varoisin, jos tuntee raajoissaan heikosti pitävän alustan aiheuttaman liukastumisvaaran.
Ajan mittaan koira ja ohjaaja varmasti tottuisivat alustaan, mutta koiralle se oli ensimmäinen kerta ja itsellekin vasta toinen vierailu siinä mestassa.

 Toimivaksi osoittautuneita keinonurmia olen kokeillut ainakin Lappeenrannassa, Lempäälässä ja Haukiputaalla. Lempäälän ongelma marraskuun kelillä oli se, että kun pressuhallia alettiin lämmittää, välikattoon kondensoitunut kosteus laskeutui pisaroina nurmen pintaan liukastaen sen.

Sertiä, piirinmestaruutta ja sen analysointia

Joensuun Agilityurheilijat ry:n agilitykilpailussa Aleksis Kiven päivänä 2015 teimme Timmyn kanssa triplat, eli kolme nollatulosta.

Kaksi ensimmäistä agilityrataa olivat ihan kelpo suorituksia, melko virheettömiä ja hyvällä etenemällä, mutta emme oikein suoraviivaisilla radoilla kyenneet palkintosijoille saakka.
 

Timmy poseeraa sertiruusukkeensa kanssa.
11.10.2009 vieressa patsasteleva Preston
sai viimeisen SERT-H -ruusukkeensa.

Viimeinen rata, hyppyrata, oli melkoinen killeri muutamine ansapaikkoineen. Radalla oli mm. kaksi ns. englantilaista estettä, joitten suoritussuunnan sai valita itse. Omavalintaisen putken jälkeen oli omavalintainen pujottelu ja siltä irtoaminen ratkaisi sen, ehtiikö pujottelua seuraavan kahden esteen takaiselle takaakierrolle. 

Joko oli osattava itsenäinen pujottelu leikkauksineen tai sitten nopeat jalat. Itsellä oli jälkimmäiset. 

Hyppyradan voiton lisäksi saimme toisen hyppysertifikaatimme, eli SERT-H:n. 

kuohujuomat

Piirinmestaruus ratkesi kahden jälkimmäisen radan yhteistuloksella. Meillä oli ainoana koirakkona mediluokassa yhteistulos nolla, joten pokkasimme Pohjois-Karjalan Kennelpiirin piirinmestaruuden. 

Valitettavasti Kennelpiiri ei ole kuitenkaan hyväksynyt seuramme (Agilityliiton ohjeitten mukaan päivitettyjä) agilityn piirinmestaruussääntöjämme, joten suoraa osallistumisoikeutta agilityn Suomenmestaruuskisoihin emme saaneet.  

Sinänsä tuolla osallistumisoikeudella ei ole minulle merkitystä, koska sain yhdessä kilpailussa jo kolme osallistumiseen vaadittavaa nollatulosta sekä voittotuloksen, joten loppujen kerääminen ei liene ongelma.

Piirinmestaruusporsas

Hämmästyttää vain, että jos Kennelpiiri ei ole vahvistanut agilityn piirinmestaruuskisojen sääntöjä, niin voiko tämä kilpailu ylipäätään olla virallinen piirinmestaruuskilpailu?

Kokeessa noudatetaan Suomen Kennelliiton alaisen lajiliiton, Agilityliiton koesääntöjä, joten on melko omituista, jos Kennelpiiri voi omalla hyväksymisellään/hylkäämisellään mitätöidä piirinmestaruusstatuksen.

On mielenkiintoista nähdä, miten tämä peli jatkuu, koska nyt periaatteessa ei ole olemassa hyväksyttyjä piirinmestaruuskisan sääntöjä.

http://www.agilityliitto.fi/kilpailut/arvokilpailut/piirinmestaruuskilpailut/

 http://www.kennelpiiri.fi/sites/default/files/attachments/pohjois-karjala/agilitypmsaanto2009.pdf

Preston 14 vuotta / Preston 14 years on 3rd Oct 2015

Preston (FI AVA Sunsweet Sky Walker) täytti kokonaiset 14 vuotta 3.10.2015.

Charmantin vanhan herran askel on horjuva, silmät hieman samentuneet ja kuulo on valikoiva, mutta mieli mieli on virkeä ja terveys hyvä.

Tämä uskollinen elämänkumppani haluaa yhä seurata minua edelleen kaikkialle minne menekin ja pyrinkin ottamaan sen mukaani aina kun mahdollista.

Kiitos, Preston, kun olen saanut viettää nämä vuodet kanssasi. 

Ratapiirrokset, epävirallinen kisa/möllicup JoA 30.9.2015

putkiralli

superalokas

Kävin arvostelemassa kahden vuoden tauon jälkeen Joensuun Agilityurheilijat ry:n epäviralliset agilitykisat, joissa kilpailtiin myös möllicup -sijoituksista alokas- ja avoimessa luokassa.

alokasluokka

avoin luokka

Osallistujia oli ilmoittautunut ilahduttavan paljon erityisesti putkiralliin ja superalokas -luokkaan.

Säännöt näissä rälläysluokissa ovat hyvin väljät, hylätyn suorituksen pystyy saamaan oikeastaan vain epäasiallisesta käytöksestä tai radalle tarpeiden tekemisestä.

Väärän radan suorittaminen arvosteltiin kymmenen virhepisteen arvoiseksi, kuten myös koiran palkkaaminen ratasuorituksen aikana.Koirakko saattoi siis tulla hylätyksi useampaankin kertaan radan aikana.

Superalokasluokassa olivat lisäksi voimassa hyppyestettä koskevat agilitysäännöt.

Putkirallissa ei luonnollisesti ole säkäluokkia, mutta superalokasluokassa sai koiran korkeudesta riippumatta valita hyppykorkeuden, jolla radan suoritti.Putkirallia on joskus kutsuttu myös vvv -luokaksi vanhoille, vaivaisille ja vammaisille.


Myös alokasluokassa noudatettiin em. sääntöjä, muissa esteissä noudatettiin voimassa olevia agilitysääntöjä. Alokasluokassa ei yleiseen tapaan käytetä keinua, pujottelua tai rengasta.

Avoin luokka suoritettiin virallisin säännöin.

Hyppykorkeudet kaikilla radoilla koiraystävälliset 25-35-55.  

Möllicupin säännöt, joita sovellettiin noissa kahdessa ensimmäisessä luokassa: http://joa.fi/tiedotteet/mollicup_saannot.pdf

Sen verran kauan olen ollut noissa sotavaltion hommissa, että tykkään käyttää virallisia termejä, muu on simputusta.
Alokas on alokas eikä mikään veripää, mokkeri, monni. hiutale, ösky, mortti tai mölli.

Pitkän päivän ja neljän tunnin arvostelu-urakan jälkeen oli takki melko tyhjä.

Uusi a-este alumiinista

Uusi a-este valmistui alumiinia puuta, kumia ja terästä yhdistellen.

Pinta on 1.5 mm alumiinilevyä ja sivut ovat 18x100 alumiinia. Rautavarastolta saisi samankokoista neliötavaraa 2 mm seinämällä, mutta valitsin tarkoitukseen kuitenkin Motonetin 3 metrin linjalaudan, jossa on keskivahviste. Näin säästyy painoa eikä noin korkealla profiililla lujuuskaan kärsi.

Päällyspellin alla olevat vahvikkeet olisi voinut toteuttaa melko keveällä alumiiniprofiililla, mutta sen kiinnitys reunalautoihin olisi pitänyt toteuttaa esim. kulmaraudoilla.
Käytössäni ei ole alumiinihitsausvälineistöä ja ohuen alumiiniprofiilin hitsaaminenkaan ei usein muutenkaan onnistu.

Puisten tukien kiinnitys reunalautoihin on toteutettu reunateipin alle piiloon jäävillä läpiruuveilla.

Pinta on 5 mm kumirouhemattoa, joka on joustava tassun alla, Kitkaa on lisätty kvartsihiekkaseoksella.

Matto on alun perin mustaa, punainen kontaktiosa on maalattu Normadur HS65 uretaaniepoksimaalilla.

Esteen listat ovat 12 mm filmivaneria, eli niitä ei ole peitetty matolla, vaan 5 mm matto on asennettu listojen väliin.

Este on alas laskettavissa esim. alkeisopetusta varten. Hieman päänvaivaa tuotti pyörästön sijoittaminen niin, että ne eivät olisi haitaksi alas laskettuna.

Tein pyöristä kuvan mukaisesti irrotettavat, jolloin ne voidaan yksitellen irrottaa estettä alas laskettaessa.

Pyörät ovat 200 mm ilmakumia.

Pitää vielä käytössä testata, onko rakenne riittävän vakaa, vai pitääkö keskelle sijoitettu ketju korvata kahdella, molempiin laitoihin sijoitettavalla ketjulla.

Shaun on poissa

Shaun Maarianhaminan kalliolla tammikuussa 2010
valmistautumassa voitokkaisiin Eckerön agilitykisoihin

Hyvästi / Farewell Shaun
FI AVA FI AVA-H (FIAgCh FIAgChJ) Silvercool Extra Essence

17.2.2006-11.9.2015

Shaun kävi perjantaina Aistin neurologin konsultaatiossa ja todettiin, että epäilty selän välilevytyrä oli ehtinyt halvaannuttaa koiran niin, että syvätunto oli takaraajoista kokonaan kadonnut ja pidätyskyky poissa.
Paranemisennuste leikkaushoidollakin oli erittäin heikko. MRI olisi kertonut jotain, mutta mahdollinen leikkauskaan ei ehkä olisi korjannut mitään.

Juhannuksena Shaun alkoi äkisti ontua ja diagnosoitu polven ristiside/ontuminen olisi ehkä magneettikuvauksella saatu selvitettyä johtuvaksi selästä, mutta sitä ei kuvattu, koska koira alkoi melko pian käyttää kaikkia raajojaan ja oletimme paranemisen olevan käynnissä. Samalla kuitenkin selkä rasittui tietämättämme lisää.

Sitten iski haimatulehdus ja korkeiden lipaasiarvojen takia olisi tuskin leikkausta edes voitu suorittaa -luulimme myös heikentyneen liikkumisen johtuvan tulehduksesta. Saatuamme viimeiset lipaasitulokset, olisi ehkä vielä ollut toivoa, mutta emme ehtineet konsultaatioon ajoissa.

Olisiko magneettikuvattu edes sittenkään, vaikka Shaunin vakuutusta ei olisi keväällä siirretty nuorimmalle koirallemme? 

Minun olisi myös pitänyt osata lukea oireita, kun Shaunin toisen raajan varpaat alkoivat kääntyä taakse: sheltti Prestonilla neljä vuotta sitten oli samoja oireita, mutta vain toisella puolella ja sen vamma parani itsestään lähes kokonaan.
Shaunin oireet kuitenkin pahenivat nopeasti emmekä ehtineet hoitoon ajoissa.

Shaunin viimeinen leposija kotona.
Sattui löytymään sydämenmuotoinen paasikin
Vasemmalla lepää kaksi vuotta sitten
lähtenyt siperiankissa Vasili

Päätös luopumisesta oli vaikea, mutta todennäköisimmin ainoa oikea

Shaun kaatui saappaat jalassa: viimeinen agilityrata oli nollavoitto. Shaun saavutti urallaan kaikkiaan 38 nollavoittoa. Shaun teki töitä agilityssa aina täysillä ja Shaun opetti minulle, että on oltava nöyrä -oikotiet agilityssa eivät tuo oikeaa tulosta.

Olin antanut koulutuksessa Shaunille liikaa siimaa ja se kehittikin lähdössä varastamisen itselleen tavaraksi.
Tämä varaslähtö tuli aivan liian aikaisin.

Kasvattaja Seija Väätäistä kiitän erittäin lämpimästi aivan ainutlaatuisen upeasta koirasta!

Suru on tällä suuri, kaikki kotona muistuttaa tästä valtavan suurella sydämellä varustetusta olennosta.

Hyvää matkaa sinne taivaallisille agilitykentille.
Godspeed on your voyage to those heavenly agility tracks!

Myydään tokon umpieste -MYYTY

Myydään käytetty, mutta hiljattain uudelleen maalattu ja uusien sääntöjen mukaiseksi restauroitu tokon umpieste.

Leveys ja jalat metrin mittaiset. korkeutta melkein metriin asti, säätövara 5 cm toleranssilla (5 cm palikka ei kuvassa).

Metalliosat maalattu teollisuusmaalilla (uretaaniepoksi).

Puuosat vaneria, homesuojattu ja maalattu öljymaalilla. Erittäin säänkestävä.
Purettavissa kuvassa näkyviin osiin ja säilytettävissä pienessä tilassa..

Este Joensuun Hammaslahdessa, kulkee tarvittaessa Matkahuollon/Postin kyydillä

Esteen hinta 70€.

jari.lukkarinen at gmail.com

Tokon avohypyn malli

Minulta on tiedusteltu, onko valmistamani avoeste sääntöjen mukainen. Vastaus on kyllä, elleivät säännöt ole hiljattain ja huomaamattani muuttuneet.

Agilityvalmentaja kouluttaa Hammaslahdessa la 12.9.2015 -PERUTTU

Joudun perumaan tämän, lähden pe huoltamaan koiraa etelän suuntaan ja en tiedä kauanko siellä menee.

-------------------------------------------------

Ryhmä 12-14, tarvittaessa myös 14-16.


Viisi koirakkoa,  noin 20 min treeniä per koirakko.

Harjoituksen taso räätälöidään koirakon osaamisen mukaan, lajiin tutustujista kilpaileviin.

Kentällä (ratasuunnittelun mukaan) käytössä kaikki esteet.

Kontaktiesteet kumirouhepintaisia.
Koiraystävällinen keinu.

Tervetuloa kirmaamaan isolle ulkokentälle, kentän teholliset mitat 20x37 m.

Koutsina Suomen Agilityliiton pätevöimä agilityvalmentaja, liittokouluttaja Jari Lukkarinen.

Treenin hinta 15€.

Ilmoittautumiset, tiedustelut ym. jari.lukkarinen ät gmail.com

Sunnuntain treenit

Minä ja muutamat muutkin saivat nauttia treenistä, jota muokkailin läppärin ruudulla lauantai-illan pimeinä tunteina pitkän tovin.

Paperilla näytti ihan simppeliltä, mutta lopun perin siitä tuli ihan haastava -mikä on oikein hyvä ominaisuus ohjaajavetoiselle ratatreenille.

Päänvaivaa aihutti ennen kaikkea kuvio 5-9, kuinka siihen päästään hallitusti ja miten siitä jatketaan.

Liittokouluttajaoikeuksia myönnetty

Suomen Agilityliitto on 26.8.2015 myöntänyt agilityvalmentajan tutkinnon suorittaneille liittokouluttajan oikeuksia.

Liittokouluttaja voi esim. virallisesti kouluttaa koetoimitsijoita ja koulutusohjaajia.

http://www.agilityliitto.fi/koulutus-ja-valmennus/valmentajan-urapolku/liittokouluttaja/

Ilmainen ja toimiva agilityn ratapiirrosohjelma

Klassinen Flexitrack on vielä elossa. Ohjelmaa aikanaan käyttäneet muistanevat, että freeware -versiossa ruudulla vaelteli valmistajan logo, joka saattoi strategisesti asettua mille kohtaa rataa tahansa pilaamaan ratasuunnittelun.

Ohjelmasta sai myös lisensoidun version, joka maksoi 25€, mikä on mitättömän vähän kuitenkin aivan toimivasta tuotteesta -kaiken lisäksi sai sen logon heivattua maksetussa versiossa mäkeen.

Myöhemmin ohjelman kehitystyö on näemmä pysähtynyt, mutta ohjelma on jäänyt elämään. Mikä parasta, ohjelman käyttöä ei häiritse enää ruudulla vaeltava logo!

Agilityn medien MM-finaalirata 2008 sovitettuna pieneen tilaan

Ohjelman käyttö on siis periaatteessa maksutonta, kuten ennenkin, mutta mielelläänhän tuollaisesta jotain maksaisikin, koska tuotehn on sinänsä muihin kaupallisiin (Agility Blues, Clean Run Course designer) aivan toimiva.

Ohjelmatoimittaja ei ole valitettavasti jättänyt edes "donate" -linkkiä sivustolleen.

http://hem.bredband.net/flexitrack/download/terms.html

Venlalle luokkanousu ja sertifikaatti

Novascotiannnoutaja Venlan kanssa olimme lauantaina 15.8.2015 kilpailemassa Kuopion ykkösluokassa. Joensuun kisoista hieman aiemmin olimme saaneet kaksi luokanvaihtoon oikeuttavaa nollatulosta, joten meillä oli luokkanousumahdollisuus kahdella radalla. Yksi rata oli hyppyrata ja sieltä olimme kalastaneet nollatuloksen jo edellisellä kerralla.

Agilityrata alkoi melko nolosti, kun koira stoppasi kolmannelle esteelle, eli muurille eikä suostunut suorittamaan sitä millään.
Venla osasi yleistää täysin vastaavan ohjaustilanteen ja parin viikon takaisen, kropan jumista johtuvan kiputilan silloiseen treeniin. Koira veti herneen kirsuun ja lähti haistelemaan ratahenkilöä.
Kun sain koiran haltuun, loppurata sujuikin vapautuneesti ilman tulostavoitetta.

Seuraavana oli hyppyrata, jolla tehtiin oikein mainio suoritus yhdellä huolimattomuuskiellolla hyppyesteellä.
Muurimörkökin saatiin kampitettua
 
Viimeisellä agilityradalla tehtiin huolellisen varmaa työtä ja saatiin kolmas luokanvaihtoon oikeuttava tulos ja sen mukana Venlan ensimmäinen agilitysertifikaatti!

Jos tänään tehtiinkin koirakon ensimmäinen hylätty suoritus, oli palkintopallisijoituskin tämän koirakon ensimmäinen.
 
Nopeutta suoritukseen kaivataan lisää, mutta estevarmuuden ja -hakuisuuden myötä koiran voi antaa vapaammin itsenäisesti suorittaa esteitä, jolloin ohjaajalle jää tehtäväksi enemmänkin vauhdin ylläpito varmistelun sijaan.