Agilityn turvallisuus -uusi suhtautuminen

Vuoden 2010 jälkeen suhtautumiseni agilityn turvallisuuteen muuttui.
19.9.2010 olin treenaamassa kotikentälläni piirroksen mukaista ratakuviota. Kun koira oli suorittamassa rengasta, olin sijoittunut noin puomin tasalle. Saadakseni koiran ohjattua putken oikeaan päähän, tein melko voimakkaan vetoa kuvaavan ohjausliikkeen ja kutsuin koiraa.
Koira törmäsi renkaan sivuun (ei kehikkoon) ja putosi siihen paikkaan. Koko este siirtyi paikoiltaan pitkän matkaa. Koira huusi ja sätki kivusta ja ottaessani sitä syliin, se yritti purra minua. Koiran silmistä paistoi kipu ja kauhu.
Sain onneksi ajan päivystäjälle ja kipupiikin avulla saatiin koira kotiin häkkilepoon. Seuraavana päivänä röntgen, mutta mitään murtumia ei näkynyt eikä venähdyksiä tuntunut. Esitettiin vahva epäily välilevyn painumisesta kasaan, mutta rustovaurioita harvoin läpivalaisussa näkyy, magneettikuva olisi kertonut paremmin.
Huonoksi onneksi olin kuitenkin juuri siirtänyt koiran hoitokuluvakuutuksen toiselle koiralle, koska tämä koira olisi täyttänyt kymmenen vuotta parin viikon sisällä, jolloin vakuutus olisi lakannut muutenkin.
Muutama päivä koiralla meni maatessa, mutta hiljalleen se alkoi päästä jaloilleen ja toipuminen alkoi. Oikeaan takajalkaan jäi kuitenkin koordinaatiohäiriö eikä koira enää sen jälkeen kilpaillut eikä treenannut. Nuorena hankitun hyvän peruskunnon ansiosta koira kuitenkin pärjäsi hyvin seurakoirana ja sinnitteli muutoin aivan terveenä yli kuudentoista vuoden ikään saakka, jolloin se pääsi ansaittuun lepoon.

Noihin aikoihin hajoavia renkaita ei juuri tunnettu ja sen hyödyllisyys olisi ollut kyseenalainen, koska isku osui renkaan sivuun. Samalla tavalla kuin tässä videossa.

Nykyään hajoava rengas on pakollinen, mikä on hyvä asia, mutta edelleen meillä on opittavaa ratasuunnittelusta ja renkaan sijoittamisesta radalle. Mielestäni renkaalta pitäisi olla aivan suora poistuminen esteelle, jonka koira hakee mahdollisimman spontaanisti, ohjaajan puuttumatta koiran itsenäiseen suorittamiseen.
Vielä vuosikymmenen alussa oli aivan normaalia, että renkaalta suoritettiin peruskäännös, jopa tulosuuntaan. Kisoissa ei onneksi enää kovin usein hasardeja suunnittelullisia kohtia näe, treeneissä vielä valitettavasti, mutta tietoisuus lisääntyy riviagilitaajienkin joukossa.

HuPu Kuopio 19.3.2017

Pohdintaa hajoavan renkaan kiinnityksestä

perinteinen, ei-hajoava rengas ilman joustavaa kiinnitystä

Ensimmäisen koirani agilityura päättyi joku vuosi sitten renkaaseen törmäämiseen täydestä vauhdista.

Törmäys osui rengasosan sivuun, jalusta liukui alustallaan ja renkaan kiinnitys jousti, mutta ei tarpeeksi. Selkäranka ilmeisesti painui hieman kasaan ja koiralle jäi takajalkaan lievä koordinaatiohäiriö. Pahemminkin olisi voinut käydä: jalusta ei olisi liukunut eikä joustoa kettingeissä ollut. 

Nykyään lähes kaikilla seuroilla on käytössään hajoava rengas. Hajoava rengas tulee myös pakolliseksi kisakäytössä vuonna 2017.

Koska rengas itsessään mielletään turvalliseksi, on periksi antavat (lue:joustavat) kiinnitykset useimmissa rengasesteissä jätetty kokonaan pois. Kiinteissä renkaissa näitä sentään vielä näkee.
Toimivaksi osoittautunut ratkaisu joustoon on putkieristeellä suojattu vetojousi

hajoava rengas ilman joustavaa kiinnitystä

Kuvitelkaapa, mikä on lopputulos, jos koira ei täyttä vauhtia edetessään jonkun syyn takia osukaan kuvassa näkyvän renkaan aukkoon, vaan renkaan sivuun ja kettinkiin, joka ei käytännössä anna periksi yhtään.

Renkaan hajoamisen herkkyydellekään ei ole annettu speksejä. 
Hajoamisherkkyys on siis sama niin parikiloisella chihuahualla kuin 60 -kiloisella rottweilerillakin.

Amerikkalaisen hajoavan renkaan speksausta.

2013 helmikuussa postasin, että USA:ssa AKC (American Kennel Club) sallii hajoavan renkaan käyttöönotoja lyhyen siirtymäajan jälkeen määrää sen pakolliseksi kisoissa.

Tässä havainnollinen video hajoamisherkkyydestä ja sen mittaamisesta. Täällä Euroopassakin soisi olevan jonkinlaiset speksit renkaan herkkyydelle ennen sen määräämisestä pakolliseksi 2017.
On oikeastaan aika hölmöä, että hajoavaa rengasta mainostetaan turvalliseksi, vaikka mitään teknisiä parametreja sen toimivuudeden toleransseista ei ole olemassa.

Erään rallatteluradan analysointia

Torstain treenattavien ryhmän edistyneemmillä oli sellainen rallattelurata, jonka testasin ennen ryhmäläisiä parilla sheltilläni. Kommentit, kuten "en jaksa juosta" kuittasin niin, että olinhan minäkin testannut radan kahdella koiralla ennen teitä, joten kyllä nuoremmillakin jaloilla pitäisi jaksaa.

Muutama kommentti:
lähdössä kannattaa ottaa hieman etumatkaa, koska koiralla on melko suora linja kohti nelosta, jonne olisi hyvä ehtiä ohjaamaan.
Ohjaamisessa takaakiertoon on tärkeä oma liike, jonka pitäisi suuntautua kohti siivekettä, liian aikainen sivuliike kohti viitosta vie koiran väärälle puolen estettä.

Viitosen jälkeen on hyvä tehdä sokkari/edestä leikkaus, jossa ohjaajan oikea käsi jää "odottamaan" ja ohjaamaan koiran ja osoittamaan hypyn, koska kohti kuutosta suuntautuva ohjaajan liike vie koiran ohjaajan mukana ohi viitosen. Mikään kovin kiirehän tuossa ei ole.

Kasille jarrutus ajoissa, koska puomi voi houkutella eikä koira tiedä yhtään, mikä on seuraava este. Vastaanoton voi tehdä muurilta myös vastaanottovalssilla.

Olisi hyvä jos koiran saa lähetettyä kympille niin etäältä, että ehtii itse hyvissä ajoin sokkarille yhdentoista jälkeen. Sokkari tulisi suorittaa niin, että ohjaajalla on katsekontakti koiraan ja oman liikkeen tulisi suuntautua hieman kohti 12:a -useimmiten askel riittää.
Houkutuksena on putki a-esteen alla, joten koiran huomiota kannattaa herätellä ennen kympin suorittamista.

Hypylle 14 nopea koira vaatii vippauksen taakse, nopea ohjaaja, jolla on etumatkaa, ehtii tuohon tekemään sokkarin ja takaakierron. Vippauksia kannattaa harjoitella paljon, jotta suorituksen saa automaatiotasolle, jotta kaarroksesta saa riittävän pienen ja koira ei hyppää väärältä puolelta. Itsellä on vippaukseen käytössä myös oma verbaalinen käskynsä.

Kahdeksallatoista on hyvä olla niistämässä ja ohjaamassa oikeaan päähän putkea blokaten samalla väärän pään. Jos on nopea juoksukontakti, kuten toisella sheltilläni, jäin suosiolla 18:n kentän puolelle ja ohjasin koiran sylikäännöllä putkeen.

Koira on hyvä ottaa kirsusta putkelta kiinni, niin ei ole sillekään epäselvää, minne mennään. Voi myös odottaa sen verran, että voi olla varma koiran näkevän ohjaajan jalat ja niitten suunta.

Hypylle 21 osoittautui usealla koiralla nopeimmaksi vaihtoehdoksi putkeen ohjaamiseen ohjaajan jääminen "a-esteen puolelle" kuin että vetäisi koiran hypyltä, jolloin a-este avautuu suoritettavaksi ja ohjaajan oma liike vie koiran pitkään kaarrokseen 21:llä.

Putkelta putkeen on melko suora linja, mutta kannattaa käyttää vaivaa muurille ohjaamiseen, koska se ei ole ihan linjalla. Loppu on irrottelua varten.

Radasta on myös versio "kehittyviä" ohjaajia varten:

Renkaan kehikon, kiinteän renkaan ja hajoavan renkaan valmistus

Viime syksynä alkanut hajoavan renkaan rakennus jatkui kääntyvän kehikon ja kiinteän renkaan valmistuksella.

Käytössäni on nyt kehikko virallisilla mitoilla sekä sääntöjen mukainen kiinteä sekä hajoava rengas.

Päivitettyä työselostetta välilehdellä.