Kehikottoman Galican -renkaan modaus pikkumini- / pikkumaksikorkeuksille

Kuvassa potilas makaa kyljellään
odottamassa operaatiota

Agility pikkuminien ja pikkumaksien kansallisen renkaan korkeudet muuttuvat
1.1.2021 siten, että hyppykorkeudet ovat: 

- pikkuminit (xS) yksi korkeus välillä 10-20 cm 

- pikkumaksit (sL) yksi korkeus välillä 40-50 cm

Tarkemmin sääntömuutoksesta dokumentissa:

https://www.agilityliitto.fi/uutiset/renkaan-saantomuutos-kansallisille-kokoluokille-astuu-voimaan-1.1.2021/

Käytännössä kehikottomalle Galican -renkaalle toteutettiin siten, että pikkuminikorkeudella rengas mahtuu juuri kääntymään osumatta poikkitankoon.
Tällöin renkaan sisäreunan korkeus maasta on noin 13cm.

Vastaavasti pikkumaksien korkeus on tästä 30cm ylöspäin, jolloin pikkumaksien hyppykorkeus on 43cm. 

Porauspiste, mitattuna kehikon alareunasta pikkuminikorkeudelle on 37.5cm.
Tällöin pikkumakseille poraus on 67.5cm.

Käytin poraukseen 5mm terää, alkuperäiset reiät ovat 4.5mm. 

Ruostumattoman teräksen poraus saattaa joskus tuottaa harmaita hiuksia, mutta tuoreella terällä ohutseinäisen putken työstö sujui helposti.

Viimeisessä kuvassa Smartin renkaaseen lisätty korkeusmerkinnät pienillä nippusiteillä.

Metalliviivaimella linjat suoraksi

Porauspaikka

Porauskohta merkitään pistepuikolla, jotta pora ei lipsu

Pikkumaksikorkeus maasta

Pikkumini

Pikkuminikorkeudessa

Add caption

Pikkumaksikorkeus

Smartin ketjumalliin muutama nippusidemerkki korkeussäätöä varten.

Peukaloisen retki pikkumakseissa

"Nils Holgersson, korkeella ilmassa on..." soi päässäni koko päivän sen jälkeen, kun shelttineiti Cherry Imatralla mitattiin toisessa mittauksessa pikkumaksiksi, ensimmäinen mittaus oli siis medi. Minut passitettiin sL-luokkaan, jossa kilpailin kolme ykkösluokan starttia, niistä kaksi tulosta, toinen niistä LUVA.

Sunnuntaina Joensuussa kisasin Sammyn kanssa kaksi aivan loistavaa agilityrataa. Tämä koira ei anna juuri ohjaajan virheitä anteeksi, joten tuloksena molemmilla HYL. Sammyn kanssa kisatessa tosin hylytkin tuntuvat voitoilta! Vanha herra Timmy pinkoi hyppyradalla toiseksi nollatuloksella.
Sitten koitti neiti C:n mittaus ja taas tulos oli niukasti sL:n puolella.
Mittaavan tuomarin mielestä olin kuitenkin kilpaillut lauantaina väärässä luokassa, koska 1. mittaus merkitsee! No kilpailimme sittenvaihteeksi mediluokassa, jossa saimme pari tulosta selkeillä virheillä..
Alkaa olla jo sen verran kokemusta kilpailemisesta kuuden edellisen agilitykoiran kanssa, että hyvinkin kilpailuvalmiin koiran useampikin estesuoritus voi alkaa ns. hajota kilpailun paineen alla.
Edellisen koiran kanssa kilpailimme nopeasti monta starttia peräjälkeen ja kun totesin, että muutamassa estesuorituksessa on korjaamista ja vahvistamista, palasimme kilpakentille vasta kahden kuukauden treenirupeaman jälkeen.
Ohjaajan vanha sydän ei myöskään ihan heti kestä enempää kokoluokan määrityssessioita.

Muutoin, mikäs tuolla pikkumakseissa on kisatessa: hyppääminen on Cherryllä sen verran hyvin rakennettu, että yhtään rimaa ei tullut alas ja kontaktitkin ovat samat kuin alemmilla luokilla.

Joku etiäinen iski alkuviikosta ja piruuttaan kokeilimme viikolla korkeamman luokan rengasta kotona noin kolmen toiston verran -vaan sepä oli kehikoton rengas, jota pidän helpompana suorittaa kuin kehikollista.

Cherryn kahden onnistuneen suorituksen renkaalla arvoa nostaa se, että se ei ole ikinä agilityuransa aikana suorittanut korkeampaa, kehikollista rengasta.
Radalla rengas oli pari kertaa pujottelun jälkeen ja jouduin vielä hieman auttamaan koiraa pujottelussa, enkä voinut esim. olla koiraa vastassa renkaalla.
"Korkeella ilmassa" tarkoittaa sitä, että tässä luokassa teoriassa neiti C:n kokoinen koira voi joutua suorittamaan 24% yli sen säkäkorkeutta olevan esteen.