Niitystä agilitykentäksi

Täällä juttua lokakuussa 2020 suoritetusta perusparannuksesta

Kenttä kesäkuussa 2014

 Lontooksi tämä otsikko kuuluisi jotenkin, että "Turning a field into a agility field".

kesä 2011

Tuolla jo päivityksessä aiemmin viittasin agilitykenttäprojektiini. Kaksi vuotta sitten ostamamme talon alapihalla oli nurmettunutta joutomaata noin 600 m². Aiempi asukas on käyttänyt aluetta parkkipaikkana ja talvisin jäädyttänyt pihakaivomme vedellä luistelukentän.

Niitty näyttää kaukaa katsottuna hienolta nurmikentältä, mutta pinta on täynnä vaarallisia kuoppia ja esiin työntyviä kiviä. Lisäksi kentälle on ajettu rakennusjätettä, kuten kuivunutta betonia, joka tuntuu ikävälle jalkaan.

Hieman kuvaa kivikosta, joka kentän pohjamateriaalina oli. Talon takana kasvava näreikkö kaadettiin kesällä 2011

kesä 2012

aprillipäivä 2013

Lisäksi tuollaisen nurmen leikkaaminen noin kerran viikossa on kovin työlästä vaikka olisi päältä ajettava leikkurikin, koska esteet olisi siirrettävä pois leikkurin tieltä -ei minulla ole edes sitä ajoleikkuria, vaan 50 cm leveältä leikkaava työnnettävä Partner.

kentän takainen joutomaa huhtikuussa 2013

Suunnitelmana oli poistaa isommat kivet, kaapia noin 20 cm maakerrosta pois, tasoitella, levittää kantava ja vettä läpäisevä kerros, asentaa suodatinkangas ja pintamateriaali.

Käytössäni oli Valmet 565 traktori, joka 185 cm leveän takakauhan kanssa osoittautuu yllättävän tehokkaaksi laitteeksi tähän projektiin.
Toki, tällainen projekti sujuisi järeällä kaivinkoneella tai pyöräkuormaajalla ehkä parissa päivässä, mutta noitten laitteiden tuntiveloitus on melko roima, joten ajattelin tehdä itse ja säästää. Kaikkiaan projektin aikana kului arviolta 100 litraa polttoyljyä, joka maksaa noin 1.25/litra.

isoin pellosta esiin kaivettu kivi

Kentän takaosassa oli täysin joutomaana ollut vesakko, jossa kasvoi ohutta koivua, leppää, horsmaa ja koiranputkea. Tarkoitus oli tasoitella sekin samassa ja kiikuttaa kentältä kaiveltu maa- ja kiviaines tontin takanurkkaan. Kaikkiaan tätä aluetta on yhteensä reilut 1000 m².

kyisen pellon kyntäjä

Isompien kivien poistaminen tarkoitti juuri sitä itseään: kivet, joita alkoi tonkimisen yhteydessä nousta esiin, olivat melko haastavia siirreltäviä.

Homman helpottamiseksi lainasin naapurilta kivikoukun -se oli melkein erehdys: joka vedolla esiin nousi uusia kiviä yhä syvemmältä, joten viikon lainan jälkeen palautin koukun, kun arvelin, että loput eivät enää nouse kummittelemaan.
Koukku ei myöskään oikein toiminut Valmetissa, jonka kolmipistekiinnitys on eri kategoriaa kuin Fiskarsin koukussa, joka oli tarkoitettu englantilaisille vehkeille.

Kun isommat kivet on saatu siirrettyä pois, alkaa kivien keruu, joka tuntuu loputtomalta urakalta: aina kun vetää siivun maata pois. Kaapimani maa-aineksen levittelin kentän siihen päähän, josta oli kaivanut pois isommat kivet ja rakennusjätteen.

Näin sain viisi metriä lisää tehokasta kentän pituutta, noin sata neliömetriä. Keräämäni kivet hautasin maa-aineksen sisään. Keväisen kosteaan maahan kivet upposivat ongelmitta.

Kivien keruu on tuttua puuhaa sille, joka on viettänyt lapsuutensa savolaisella maatilalla. Sitä hommaa riitti joka kevääksi, silloin se tuntui todella ikävältä, nyt se on suorastaan terapeuttista ja tarkoitukselliselta.

Kun pinta on saatu sen verran kivettömäksi, että isompia kiviä ei enää nouse ylös, alkaa tasoitteleminen, joka onnistuu takakauhalla erinomaisesti, kun laittaa kauhaan riittävän ison kiven painoksi. Tasaaminen tapahtuu siis koko kauhan pohjan alalla.
Jonkin aikaa saa ajella, että ei jää isompia kumpuja.

Lopulta pinta on sen verran tasainen, että uskaltaa soittaa urakoitsijalle sora-asioissa.

viimeinen tasoitus ennen pintakerrosta

Agility on sen verran harvinainen laji, että on vaikea saada urakoitsijaa ymmärtämään, millaisen pinnan haluan. Urakoitsijan mielestä suodatinkangas on turha, koska vieressä on puustoa, jotka syytävät siementä pintarakenteeseen ja riittävän paksu kerros soraa estää rikkaruohojen kasvamisen läpi.

Kantavan kerroksen (sepeli) unohdamme myös koska mielestäni pinta on hyvinkin vettä läpäisevä ja kuormitusta ei kentälle juurikaan tule.

Kaikki tämä on säästöä, koska sepeli maksaa, kuten suodatinkangaskin, jonka hankintaan saisi varata useamman satasen.

35 metriä, loppu laskee loivasti

Haluan pintaa hieman karkeampaa tavaraa, joka urakoitsijan (Veljekset Piipponen) mielestä on 0-22 seulottua hiekkaa. Hiekkaa levitettiin noin 10 cm kerros.

Myöhempien vuosien kokemus on osoittanut, että pintakerroksen ainksen valinta ei olisi juuri paremmin onnistunut.

Tasoittelu onnistuu kauhalla mainiosti. Koska paino kauhassa ei varsinaisesti pinnan tiivistämiseen riitä, on lainattava tärylevy.

kauhan painoksi koivun kantoja.

200 kilon tärylevy

Cramolla on kesäkuun tarjouksena täryttimet -60%, joten 200 kilon täryn vuorokausivuokraksi jää 65€. Tärytin kentän kahteen kertaan, mihin kului 10 tuntia.

Täryn kanssa pitää maan olla kauttaaltaan märkää. Veden kanssa meinasi tulla ongelma: keväällä oli pitkään kuivaa ja pihakaivo ehtyi. kastellessa. Vieressä kulkevasta ojasta sain puutarhapumpulla joitakin satoja litroja, loput uudelleen täyttyneestä kaivosta.

kahdesti tärytetty

Kysyin ensin talkooapua paikalliselta palokunnalta, mutta heillä oli sellainen sääntö, että kun on metsäpalovaroituksen aika, he eivät voi lähtövalmiudesta tinkiä, ja viraabelihommat täytyy unohtaa. Valssijyrä olisi parempi vaihtoehto, mutta sellaisen vuokra olisi satoja euroja, mihin en ollut valmis sijoittamaan.
Lopputulos olisi aina parempi, mitä pidempään jaksaa täryttää, mutta tuo homma vaatii lehmän hermoja ja tärylevy pitää sellaista meteliä, että yötä myöten ei viitsi tasoitella.

Talven alla kenttä tasoittuu jonkin verran ja jos sattuu sopiva sadekausi, voisi lainata hieman tehokkaamman laitteen.
Hyvä noinkin. Pintaan jää käytössä kuopat, mutta ei ole upottavan pehmeä hiekkalaatikko. Kivituhka olisi ehkä paras vaihtoehto, mutta silläkin on tapana kovettua joittenkin mielestä liiankin kovaksi.

Kentän huoltoon pitää vielä kehitellä työkalu, olkoon se nimeltään vaikka lata tai karhi. Kokeilin tuollaista leveää kuormalavaa, joka toimi melko hyvin jo sinällään.

Seuralla on käytössä kahdesta yhteen kiinnitetystä, ylösalaisin käännetystä kuormalavasta tehty karhi, jonka alla on 15 kpl 35 cm katuharjoja. Tuollainen karhi pitää painottaa hyvin, jotta se tasoittaa tehokkaasti eikä nyöki. Putkenpainot toimivat siinä tarkoituksessa hyvin.

Tehollista treenialaa on noin 20x35 metriä. Tarvittaessa pituutta voi vielä jatkaa.

Plussana sain täysin joutokäytössä olevasta vesakosta taiottua nelisensataa neliötä avaraa kenttää vaikkapa polttopuiden tai autonromujen säilytykseen. Kaksi suvea sitten kaadettujen, kentän reunoilla joutomaalla olevien näreitten kantojen hävitykseen on melkein kutsuttava kaivuri. 

Kenttäbudjettini alittui reilusti, ellei omalle työlle lasketa hintaa: traktorin polttoaineisiin meni ehkä hieman toista sataa.
Hiekka maksoi alle 700€ paikalle levitettynä ja tärytin sen muutaman kympin. Avaimet käteen -urakoitsija veloittaisi koko hommasta ehkä noin 3000€.