Agilitykoulutus Hammaslahdessa perjantaina 5.9.2014.
klo 17- 19.30. Max. 8 koirakkoa.
Kouluttajana Jari Lukkarinen.
Harjoituksen taso räätälöidään koirakon osaamisen mukaan.
Koulutuksen hinta 15€.
Ilmoittautumiset, tiedustelut ym. jari.lukkarinen ät gmail.com
27 elokuuta 2014
26 elokuuta 2014
A-esteen juoksukontaktin koulutussarja syys-lokakuussa
Tarjolla a-esteen juoksukontaktin koulutusta.
Kyseessä on ns. Sandersin menetelmä, joka perustuu amerikkalaisen agilitykouluttajan Rachel Sandersin DVD:hen "Reliable Running A-frames".
Menetelmän perusteella tekemästäni koulutussuunnitelmasta löytyy dokumentaatiota tästä linkistä.
Koulutus käsittää kolme puolentoista tunnin treenikertaa (lauantai 6.9., 20.9. ja 4.10. klo 12-13.30)
Kurssille otetaan viisi koirakkoa.
Kouluttaja Jari Lukkarinen. Koulutus pidetään kouluttajan treenikentällä Hammaslahdessa.
Koulutussarjan hinta on 50€, joka sisältää koulutussuunnitelmassa mainitun PVC -muovisen koulutusboksin. Ilman boksia hinta on 30€.
1. treenikerralla treenataan perusteet (ground work), joilla koulutettava treenaa itsenäisesti kotioloissa boksin hakemisen ja suorittamisen
2. treenikerralla opitaan perusteet hyppymatriisin (jump grid) suorittamisesta
3. treenikerralla siirretään tekniikka matalalle a-esteelle ja siitä vähitellen täyskorkealle.
Ilmoittautumiset ja tiedustelut: jari.lukkarinen ät gmail.com
-----------------------------------
Kun itse 2009 aloin kouluttaa omaa, 8-vuotiasta koiraani tähän menetelmään, oli koirallani hieman epämääräinen 2on2off ja kontaktivirheitä tuli kisoissa vaihtelevasti. Noin kuukauden harjoittelulla olin saanut koirani opetettua juoksukontaktille ja koira oli täysin pois oppinut vanhasta menetelmästä.
Innostuin kouluttamaan myös perheen kaksi muuta koiraa, joista nämä jälkimmäiset oppivat huomattavasti nopeammin kuin ensimmäinen, koska ohjaajalle oli kehittynyt rutiini kouluttamiseen.
2102 koulutin sitten nuorimman koiramme suoraan tämän tekniikan osaajaksi ja tämä oli luonnollisesti kaikkein helpoin tapaus, koska vanhaa oppimishistoriaa ei ollut rasitteena.
Näinä viitenä oppivuotenani olen kilpaillut yli kolmesataa virallista agilitystarttia, kontaktivirheitä on kisoissa tullut neljällä koiralla yhteensä kaikkiaan ehkä pari-kolme.
Suoritus on täysin spontaani ja osittain siksi nopea. Kolmanneksi vanhimmalle koirallemme olen mitannut sähköisellä ajanotolla toistuvia noin sekunnin mittaisia estesuorituksia.
Suorituksen spontaanius antaa ohjaajalle lisää mahdollisuuksia ohjaamiseen ja sijoittumiseen vapaasti radalla, koska itse estesuoritus ei edellytä ohjaajalta erillistä ohjaamista tai vapautuskäskyä.
Ehkä suurin etu tekniikasta varsinkin raskasrakenteisilla koirilla on se, että koiran tuki- ja liikuntaelimistö ei rasitu suorituksessa niin paljoa kuin pysäytystä edellyttävässä tekniikassa.
Kyseessä on ns. Sandersin menetelmä, joka perustuu amerikkalaisen agilitykouluttajan Rachel Sandersin DVD:hen "Reliable Running A-frames".
Menetelmän perusteella tekemästäni koulutussuunnitelmasta löytyy dokumentaatiota tästä linkistä.
Koulutus käsittää kolme puolentoista tunnin treenikertaa (lauantai 6.9., 20.9. ja 4.10. klo 12-13.30)
Kurssille otetaan viisi koirakkoa.
Kouluttaja Jari Lukkarinen. Koulutus pidetään kouluttajan treenikentällä Hammaslahdessa.
Koulutussarjan hinta on 50€, joka sisältää koulutussuunnitelmassa mainitun PVC -muovisen koulutusboksin. Ilman boksia hinta on 30€.
1. treenikerralla treenataan perusteet (ground work), joilla koulutettava treenaa itsenäisesti kotioloissa boksin hakemisen ja suorittamisen
2. treenikerralla opitaan perusteet hyppymatriisin (jump grid) suorittamisesta
3. treenikerralla siirretään tekniikka matalalle a-esteelle ja siitä vähitellen täyskorkealle.
Ilmoittautumiset ja tiedustelut: jari.lukkarinen ät gmail.com
-----------------------------------
Kun itse 2009 aloin kouluttaa omaa, 8-vuotiasta koiraani tähän menetelmään, oli koirallani hieman epämääräinen 2on2off ja kontaktivirheitä tuli kisoissa vaihtelevasti. Noin kuukauden harjoittelulla olin saanut koirani opetettua juoksukontaktille ja koira oli täysin pois oppinut vanhasta menetelmästä.
Innostuin kouluttamaan myös perheen kaksi muuta koiraa, joista nämä jälkimmäiset oppivat huomattavasti nopeammin kuin ensimmäinen, koska ohjaajalle oli kehittynyt rutiini kouluttamiseen.
2102 koulutin sitten nuorimman koiramme suoraan tämän tekniikan osaajaksi ja tämä oli luonnollisesti kaikkein helpoin tapaus, koska vanhaa oppimishistoriaa ei ollut rasitteena.
Näinä viitenä oppivuotenani olen kilpaillut yli kolmesataa virallista agilitystarttia, kontaktivirheitä on kisoissa tullut neljällä koiralla yhteensä kaikkiaan ehkä pari-kolme.
Suoritus on täysin spontaani ja osittain siksi nopea. Kolmanneksi vanhimmalle koirallemme olen mitannut sähköisellä ajanotolla toistuvia noin sekunnin mittaisia estesuorituksia.
Suorituksen spontaanius antaa ohjaajalle lisää mahdollisuuksia ohjaamiseen ja sijoittumiseen vapaasti radalla, koska itse estesuoritus ei edellytä ohjaajalta erillistä ohjaamista tai vapautuskäskyä.
Ehkä suurin etu tekniikasta varsinkin raskasrakenteisilla koirilla on se, että koiran tuki- ja liikuntaelimistö ei rasitu suorituksessa niin paljoa kuin pysäytystä edellyttävässä tekniikassa.
21 elokuuta 2014
Ei itsesuojeluvaistoa
16 elokuuta 2014
Ardiente Reaccion Quimica
Hei, saanen esittäytyä:
viralliselta nimeltäni olen Ardiente Reaccion Quimica.
Siirryin perjantaina 15.8. Joensuun Hammaslahteen, jossa tehtäväni on laittaa eräs urosvoittoinen shelttiperhe kuriin ja nuhteeseen.
Kennelnimeni on muuten espanjaa ja tarkoittaa vapaasti käännettynä hehkuvaa kemiallista reaktiota (mitäpä muuta Kiteen pontikkapitäjästä tulevasta koirasta voi odottaakaan!)
Kutsumanimeni on vielä hieman "vaiheessa", ja koska olen syntynyt Kielon päivänä 14.6. minua ehdittiin kutsua jo Kieloksi (espanjaksi kirjoitettuna Cielo eli paratiisi/taivas), mutta ehkä sitten kuitenkin nimeni on roomalaistaruston Rhea, kuten kennelnimestänikin voi johdatella.
viralliselta nimeltäni olen Ardiente Reaccion Quimica.
Siirryin perjantaina 15.8. Joensuun Hammaslahteen, jossa tehtäväni on laittaa eräs urosvoittoinen shelttiperhe kuriin ja nuhteeseen.
Kennelnimeni on muuten espanjaa ja tarkoittaa vapaasti käännettynä hehkuvaa kemiallista reaktiota (mitäpä muuta Kiteen pontikkapitäjästä tulevasta koirasta voi odottaakaan!)
Kutsumanimeni on vielä hieman "vaiheessa", ja koska olen syntynyt Kielon päivänä 14.6. minua ehdittiin kutsua jo Kieloksi (espanjaksi kirjoitettuna Cielo eli paratiisi/taivas), mutta ehkä sitten kuitenkin nimeni on roomalaistaruston Rhea, kuten kennelnimestänikin voi johdatella.
11 elokuuta 2014
Viilennys toimii
Tuolla aiemmassa postauksessa mainittu viilennys toimii hyvin.
Lauantain kisapäivänä auto oli monta tuntia auringossa, pari pientä ilmareikää oli edessä ja takana auki ja tuuletin kakkosnopeudella. Auton sisällä oli yllättäen viileämpä kuin hallissa (jossa oli joka reikä apposen ammollaan) ja ulkona avotaivaan alla.
Lauantain kisapäivänä auto oli monta tuntia auringossa, pari pientä ilmareikää oli edessä ja takana auki ja tuuletin kakkosnopeudella. Auton sisällä oli yllättäen viileämpä kuin hallissa (jossa oli joka reikä apposen ammollaan) ja ulkona avotaivaan alla.
Taivaannastassa treenaamassa
04 elokuuta 2014
Linkit solmussa esterakennus -osiossa
Esterakennusosion linkit olivat minulta huomaamatta seonneet.
Nyt olisi taas hieman järjestystä ja ohje hyppyesteen valmistukseenkin löytyy taas.
Nyt olisi taas hieman järjestystä ja ohje hyppyesteen valmistukseenkin löytyy taas.
Viilennystä kesähelteellä
Ulkona on lämmintä 27°C ja pakun auton sisälläkin jonkin verran, mutta koirilla (ilmeistä huolimatta) viileä olo. Koirat on puettu viilennysloimiin ja häkin jäähdytyksessä iso tuuletin toimii erinomaisesti. Matkan aikana käytössä on auton ilmastointi, jolloin sisätilat pysyvät viileänä.
Viilennysloimet laitan matkan alussa vesiämpäriin ja kannen päälle. Kun niitä tarvitaan tauon aikana, puetaan märkä loimi päälle. Ämpärillinen vettä on toistaiseksi riittänyt kahden koiran loimien kostuttamiseen päivän ajaksi.
Viilennysloimet laitan matkan alussa vesiämpäriin ja kannen päälle. Kun niitä tarvitaan tauon aikana, puetaan märkä loimi päälle. Ämpärillinen vettä on toistaiseksi riittänyt kahden koiran loimien kostuttamiseen päivän ajaksi.
Uusi puomi valmis
Uusi kumirouhepinnoitteinen puomi alkaa olla valmis.
Mukana on jokseenkin kaikki ominaisuudet, joita halusinkin: alla on isot pyörät siirtoa helpottamaan ja jalat ovat irrotettavat, jolloin puomin saa laskettua alas alkeistreeniä varten.
Tukijalkaa en rampeille halunnut, mutta kumirouheen paino tekee rampeista hieman raskaat, joten joko se on asennettava (putken sijoittelua haittaamaan) tai sitten pitää tehdä taustalla olevan puomin kaltainen tukirakenne.
Korkeaprofiilinen alumiinilista olisi hyvä ratkaisu ramppien sivuihin, mutta se nostaa melkoisesti kustannuksia. Tässä puomissa sivut ovat 15 mm vaneria. Halusin käyttää vaneria, koska puutavaralla on taipumus vääntyillä ilman kosteuden mukaan. Valitettavasti vanerin vääntöjäykkyys ei ole oikein riittävä suhteessa materiaalin painoon.
Toiste en varmaan noin pitkällä jännevälillä vaneria käyttäisi, vaan kahta yhteen liimattua esim. 15x95 lautaa, jolloin päästään eroon vääntymisongelmasta.
Kumirouhepinnasta ei tullun niin tasainen kuin olisin halunnut: kokeilin uutta 2-komponenttiliimaa, joka kuivui hieman liian nopeasti ja rouhemassan tasoituksessa tuli hieman kiire.
Oppia ikä kaikki, seuraavaksi tehdään varmaan rouhevuota erillisenä ja liimataan esteen pintaan mattona. Näinhän ne kaupalliset esteetkin pinnoitetaan.
Mukana on jokseenkin kaikki ominaisuudet, joita halusinkin: alla on isot pyörät siirtoa helpottamaan ja jalat ovat irrotettavat, jolloin puomin saa laskettua alas alkeistreeniä varten.
Tukijalkaa en rampeille halunnut, mutta kumirouheen paino tekee rampeista hieman raskaat, joten joko se on asennettava (putken sijoittelua haittaamaan) tai sitten pitää tehdä taustalla olevan puomin kaltainen tukirakenne.
Korkeaprofiilinen alumiinilista olisi hyvä ratkaisu ramppien sivuihin, mutta se nostaa melkoisesti kustannuksia. Tässä puomissa sivut ovat 15 mm vaneria. Halusin käyttää vaneria, koska puutavaralla on taipumus vääntyillä ilman kosteuden mukaan. Valitettavasti vanerin vääntöjäykkyys ei ole oikein riittävä suhteessa materiaalin painoon.
Toiste en varmaan noin pitkällä jännevälillä vaneria käyttäisi, vaan kahta yhteen liimattua esim. 15x95 lautaa, jolloin päästään eroon vääntymisongelmasta.
Kumirouhepinnasta ei tullun niin tasainen kuin olisin halunnut: kokeilin uutta 2-komponenttiliimaa, joka kuivui hieman liian nopeasti ja rouhemassan tasoituksessa tuli hieman kiire.
Oppia ikä kaikki, seuraavaksi tehdään varmaan rouhevuota erillisenä ja liimataan esteen pintaan mattona. Näinhän ne kaupalliset esteetkin pinnoitetaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)