Samalla ratkaistiin myös seuran möllicup -mestaruudet alokas- ja avoimen luokan radoilla.
Putkirallia väitettiin haastavaksi, mutta sen sijaan, että vain paahdettaisiin putkesta putkeen sen kummempia miettimättä, halusin painottaa rataa myös putkijarru- ja haltuunottoharjoituksena.
Kuka tahansa pystyy lataamaan täysillä putkeen, mutta voittaja on yleensä se, jonka koira tekee pienimmät kaarrokset ulos putkesta.
Voi toki miettiä, että mitä kehittää ja mitä mittaa sellainen ratasuoritus, jossa vain mennään täysillä nii, että ohjaamisen voi melkein unohtaa.
Superalokas -luokan radalla haastavaksi osoittautui lähtö. Halusin siihenkin haastetta, sillä tällä radalla pärjäsivät ne, jotka pystyivät jättämään koiransa lähtöön ja sijoittumaan itse esim. putkelle 3 valmiiksi.
Ev-kisojemme ikäraja on 12 kk ja mielestäni sen ikäisen koiran pitää pystyä olemaan paikallaan lähdössä, vaikka ohjaaja loittoneekin. Jos tätä ei voida odottaa koirakolta mölliluokassa, voiko olettaa ongelman kasvavan vai vähenevän, kun koira syttyy lajiin yhä enemmän (=kiihtyy) ja mukaan tulevat virallisten kisojen paineet?
Alokasluokassa nähtiin paljon hyviä suorituksia. Puomin suorittaminen kahdesti tehden välillä muita esteitä oli monelle koirakolle opettavaista.
Avoimessa luokassa lopun serpentiini osoittautui monelle koirakolle haastavaksi, mutta myös paljon hyviäkin suorituksia nähtiin.
|
|
||||
|
|
