Keinu myytävänä 1.5.2022

Myytävänä agilitykeinu, joka on valmistettu parhaista materiaaleista.

Lape on kokonaan alumiinia, sivut 4x80 lattaa, jämäkkä, ei potki persuuksille.
Kumirouhepinta.
Lape on itsessään hyvin kevyt.
Palautus/laskunopeuden säätötanko.
Lappeen akseli on terästä, ei kuluvaa alumiinia. Akselissa on rasvanippa, joten sen saa voideltua herkäksi.
Runko on vankkaa terästä (=raskas), ei tarvitse painotusta. 
Rungossa on helposti käytettävät pyörät, lape lukittavissa kuljetusta varten. Kokonaispainostaan huolimatta helppo käsitellä yksinkin. 
Tuote Joensuussa, kulkee helposti esim. peräkärryssä.
Hinta 495€

Järven aalto sekä keinu jäätynyt talvipakkasessa

Ei oikein pysty koiraa palkkaamaan keinun suorituksesta, kun lape on jäätynyt maahan kiinni.

 

Sheltti Cherryn agilityn aamukeinu 14.7.2020

Shetlanninlammaskoira Cherryn (ikää kaksi vuotta) keinutreeni, enemmän tai vähemmän avustettuna.

Sammyn keinutreeni, ilmakuvaa

Kontaktien värjäystä

Uusi väri kontakteihin- mikä jottei. 
Lähti idea siitä, kun totesin, että minulla ei ole juuri koskaan ollut keltaista väriä kontaktiesteessä ja tänäänkin totesin, että kylläpä on koiralle outo väri. 

Aiemmin keinu oli puna-musta-puna ja kuin myös a-este. Nyt a-este on puna-musta-keltainen.

Huiskahäntä keinulla ja puomilla

Cherryn keinu ja puomi

Myytävänä alumiini/teräsrunkoinen keinu kumirouhepinnoitteella

Myyn 2015 valmistamani keinun.
Keinun lape on alumiinia, sivut 20x100 ns. linjalautaa, eli ohutta alumiiniprofiilia, joka tekee lappeesta hyvin jämäkän, mutta on silti kevyt (palautuu herkästi). 

Tämä lape ei potki pikkukoiraakaan persuuksille.

Lappeen pinta on 1,5 mm alumiinilevyä, pinnoitettu kvartsihiekalla kyllästetyllä kumirouhematolla. Pinta on hyvin pitävä ja joustava olematta kuitenkaan karkea.

Runko-osa on uretaaniepoksimaalattua terästä. Jalustassa on kätevä lappeen lukitus ja alla liikuttamista helpottava ja helppokäyttöinen pyöräsysteemi.
Runko ei kolise eikä rämise eikä juuri pompikaan.

Luonnollisestikin keinun dimensiot ym. täyttävät tämänhetkisten sääntöjen määräykset. 

Keinu Joensuun Hammaslahdessa.
Hinta on 350€, yhteydenotot jari.lukkarinen at gmail.com

Sammyn keinutreeni

Uusi kisakelpoinen keinu

Melko monta keinua on tullut agilityurani aikana valmistettua, mutta nyt alkoivat palaset loksahdella paikoilleen ratkaisujen suhteen.

Keinun jalkaosan valmistin ensin, ainoa oikea materiaali siihen on teräs, jolloin siitä saadaan riittävän painava ja tukeva.

Lappeen päällys on 6.5 mm filmivaneria, joka toimii hyvänä alustana kumirouhepinnoitteelle. 

Lappeen sivut ovat 20x40 mm alumiiniputkea ja 10 mm vaneria, jotka on liimattu yhteen pitkältä sivultaan. Alumiiniprofiili tuo rakenteeseen riittävää jäykkyyttä ja vaneri absorboi maahan osuvissa iskuissa aiheutuvia värähtelyjä.

Jalustassa on 160x40 ns kovapyörät, joitten sokalla tapahtuva lukitus käyttöasentoon ei ole vielä aivan sellainen, kuin olisin halunnut: eilen toteutin erääseen toiseen jalustaan paremman systeemin jonka aion soveltaa myös tähän, hieman paremmaksi modifioituna tietysti.  Otan sitten hieman yksityiskohtaisempia kuvia.

Koirien mielestä kumirouhe pinnoite tuntuu ainakin ahteriin oikein mukavalle.

Kumirouhepinnan kiinnipysymisen varmistin maalaamalla pinnan Normadur 65 HS 2-komponentti uretaanimaalilla.

Samalla maalasin uudelleen myös a-esteen kumirouhepinnan. Tuollaiseen epätasaiseen pintaan saa menemään tuhottoman paljon maalia, mutta tuollainen työkonemaali on halvempaa kuin rautakaupan alkydimaali ja tarttuvuus on huomattavasti parempi.

Rouhepinnan maalaus vaatii ehdottomasti ruiskun.

Erään rallatteluradan analysointia

Torstain treenattavien ryhmän edistyneemmillä oli sellainen rallattelurata, jonka testasin ennen ryhmäläisiä parilla sheltilläni. Kommentit, kuten "en jaksa juosta" kuittasin niin, että olinhan minäkin testannut radan kahdella koiralla ennen teitä, joten kyllä nuoremmillakin jaloilla pitäisi jaksaa.

Muutama kommentti:
lähdössä kannattaa ottaa hieman etumatkaa, koska koiralla on melko suora linja kohti nelosta, jonne olisi hyvä ehtiä ohjaamaan.
Ohjaamisessa takaakiertoon on tärkeä oma liike, jonka pitäisi suuntautua kohti siivekettä, liian aikainen sivuliike kohti viitosta vie koiran väärälle puolen estettä.

Viitosen jälkeen on hyvä tehdä sokkari/edestä leikkaus, jossa ohjaajan oikea käsi jää "odottamaan" ja ohjaamaan koiran ja osoittamaan hypyn, koska kohti kuutosta suuntautuva ohjaajan liike vie koiran ohjaajan mukana ohi viitosen. Mikään kovin kiirehän tuossa ei ole.

Kasille jarrutus ajoissa, koska puomi voi houkutella eikä koira tiedä yhtään, mikä on seuraava este. Vastaanoton voi tehdä muurilta myös vastaanottovalssilla.

Olisi hyvä jos koiran saa lähetettyä kympille niin etäältä, että ehtii itse hyvissä ajoin sokkarille yhdentoista jälkeen. Sokkari tulisi suorittaa niin, että ohjaajalla on katsekontakti koiraan ja oman liikkeen tulisi suuntautua hieman kohti 12:a -useimmiten askel riittää.
Houkutuksena on putki a-esteen alla, joten koiran huomiota kannattaa herätellä ennen kympin suorittamista.

Hypylle 14 nopea koira vaatii vippauksen taakse, nopea ohjaaja, jolla on etumatkaa, ehtii tuohon tekemään sokkarin ja takaakierron. Vippauksia kannattaa harjoitella paljon, jotta suorituksen saa automaatiotasolle, jotta kaarroksesta saa riittävän pienen ja koira ei hyppää väärältä puolelta. Itsellä on vippaukseen käytössä myös oma verbaalinen käskynsä.

Kahdeksallatoista on hyvä olla niistämässä ja ohjaamassa oikeaan päähän putkea blokaten samalla väärän pään. Jos on nopea juoksukontakti, kuten toisella sheltilläni, jäin suosiolla 18:n kentän puolelle ja ohjasin koiran sylikäännöllä putkeen.

Koira on hyvä ottaa kirsusta putkelta kiinni, niin ei ole sillekään epäselvää, minne mennään. Voi myös odottaa sen verran, että voi olla varma koiran näkevän ohjaajan jalat ja niitten suunta.

Hypylle 21 osoittautui usealla koiralla nopeimmaksi vaihtoehdoksi putkeen ohjaamiseen ohjaajan jääminen "a-esteen puolelle" kuin että vetäisi koiran hypyltä, jolloin a-este avautuu suoritettavaksi ja ohjaajan oma liike vie koiran pitkään kaarrokseen 21:llä.

Putkelta putkeen on melko suora linja, mutta kannattaa käyttää vaivaa muurille ohjaamiseen, koska se ei ole ihan linjalla. Loppu on irrottelua varten.

Radasta on myös versio "kehittyviä" ohjaajia varten:

Spontaaneja esteitä

Maanantain treeniryhmälle tarjosin kotona testatun, mutta pienemmälle radalle lyhennetyn version ratatreenistä.


Monessa kohtaa toimii sokkari, ja spontaanista esteosaamisesta on hyötyä kepeillä ja keinulla.

Keinun kunnostus

Seuran vanha puuvalmisteinen keinu on käynyt läpi jo yhden restauroinnin. Alkuperäisestä, 2006 valmistetusta on peräisin jalusta hieman vahvistettuna. Lape on tehty uusiksi muutama vuosi sitten. Alkuperäisessä lappeessa sivut olivat 45x45 puutavaraa ja lappeen pinta 9 mm vesivaneria. Keinulauta ei kestänyt voimakkaita iskuja vaan toisen puolen sivupuu katkesi kahtiapoikki.

Aivan samoin kävi samoihin aikoihin a-esteelle, jonka sivut taipuivat raskaan vanerin ala ja lopulta toinen sivu napsahti poikki. 45x45 salko on melko yleinen valinta moneen kontaktiin, mutta yksinään ei mitenkään suositeltava kontaktiesteiden jänneväleillä.

Uudessa lappeessa sivut ovat 45x100 puutavaraa  ja niissä ei ole mitään taipumisen merkkiä. Hieman turhan raskasta tavaraa, koska lappeen tulisi olla mahdollisimman kevyt.

Tähänkin olisi tarkoitus vaihtaa hiekkamaalikerroksen tilalle kumimatto.

Jalkaosa vaatii myös kunnostusta, koska se on käynyt hieman "väljäksi" ja keinun akselin kiinnitys jalustaan on myös ajan mittaan kerännyt hieman liian suuren toleranssin.Lappeessa kiinni olevan putki olisi tarkoitus siirtää lähemmäs lapeen pintaa. Vaika kyse on vajaasta kymmenestä millistä, on silläkin vaikutusta keinun käyttäytymiseen.

Sen lisäksi, että laudan tulisi ollaa mahdollisimman kevyt, keinulaudan painopisteen tulisi olla mahdollisimman alhaalla, eli käytännössä mitä vähemmän lappeen massasta on akseloinnin yläpuolella, sen parempi.

Puomin kunnostus -osiossa esitetyn kaasupoltin -maalinpoiston jälkeen lape on melko lohduttoman näköinen. Tässä lappeessa on käytetty normaalia koivuvaneria, joten maali on imeytynyt tiukasti puuhun.

Nauhahiomakoneella pinnan tasoittelua sekä sivujen maalausta.

Jalustan purin lähes atomeiksi vahvistuksia varten.Uudet jalustan poikkipuut valmistin kyllästetystä puusta.

Akselin kiinnitys jalustaan tapahtuu jalustaan kiinni ruuvatulla ns. kannattomalla ruuvilla akseliin, johon on porattu 8 mm reikä kannattoman ruuvin akselia varten.


Jalustaa vahvistin 18 mm vanerilla. Liimaa ei tässä kohtaa kannata säästellä.

Akselin kuori kiinnitetään sivupuihin ruuvatulla lattaraudalla, joka hitsataan kiinni akseliputkeen.



Akseli kiinnitetään jalustaan ns. kannattomalla ruuvilla.

Lappeen pintaan liimataan kumimattoa, samalla tavoin kuin puomin kunnostuksessa.

Reunat kannattaa liimata erityisen huolella ja käyttää apuna esim. liimapuristimia.








27.3.2012 Joensuun Agilityurheilijat ry:n vuosipäivänä

Agilityseuramme perustamisen seitsemännen vuosipäivän kunniaksi sain keinun jokseenkin pelikuntoon.

Puomin kumimatosta ehti tulla palautetta, että on liukas. Siitä hieman suivaantuneena revin keinun lappeen puoliksi liimatun maton irti, poistin liimajäämät ja levitin pintaan hiekkamaalin. Kaikkia ei voi miellyttää, ei edes agilityssa.

Sininen kontaktin väri ei tosiaankaan ollut se mitä halusin, mutta harmaa pääsi loppumaan, joten näillä mennään. Odotan mielenkiinnolla palautetta, sillä olen ollut havaitsevinani, että sininen väri on koiralle jotenkin vaikea hahmottaa.

Sitten vain paketti nippuun. Akseliputken ja jalustan välinen liitoksen välys on syytä olla tiukka. Kaikki ylimääräinen välys vaikuttaa keinun käyttäytymiseen ja myöskin kestävyyteen. Akselirasvakin pysyy paremmin siellä, mihin se on tarkoitettu.

Pitkään suunnittelin neulalaakeria tähän kohtaan, mutta totesin sen olevan hienostelua, koska tiukkasovitteinen liukulaakeri eli tässä tapauksessa putki, jonka läpi juuri mahtuu terästanko, toimii näin suurimassaisessa "laitteessa" mainiosti. Liukulaakeriahan käytetään hyvin yleisesti mm. auton moottoreissa.

Rasvasin akselin avohammaspyörärasvalla, joka on hyvin sitkeää ainetta ja oletan sen toimivan tässä kohteessa pidemmänkin aikaa.
Avohammaspyörärasvaa olen käyttänyt autoasennuksissa lokasuojan kaaren ja korin välisessä liitoksessa. On hieman kuin liimaa ja suojaa hyvin ruostumiselta.


Laakerin mahduttaminen lappeen alle olisi tuonut myös ongelmia, koska akselointipiste tulee olla mahdollisimman lähellä lappeen pintaa ja suurikokoinen laakeri siirtäisi akselia tarpeettomasti pois painopistealueelta.

Lopuksi suoritetaan painotuksen säätö: lappeen alkupäässä on noin puolen metrin mittainen tanko, jonka punnusta säätämällä laskeutumisnopeus saadaan säädettyä. Säädin nopeuden noin 2.8 sekuntiin.

Lisätään vielä, että keinu ei tarvitse minkään maailman iskunvaimentimia, jos se on oikein toteutettu.
Huomasin senkin, että tukevana pitämäni oman keinuni lape onkin varsin löysä ja joustava verrattuna tähän, jossa sivut ovat "kakkosnelosta". Kakkosnelosen huono puoli on siinä, että se tahtoo aina hieman elää, eikä se ole aivan kevyttäkään.
Tässä siis haastetta seuraavaa keinua suunniteltaessa -melkein ehdin jo aloittaa, mutta pitänee hieman tarkentaa menetelmiä.