Lukkarin leikkaukset: rengas

Näytetään tekstit, joissa on tunniste rengas. Näytä kaikki tekstit

03 marraskuuta 2020

Kehikottoman Galican -renkaan modaus pikkumini- / pikkumaksikorkeuksille

Kuvassa potilas makaa kyljellään
odottamassa operaatiota

Agility pikkuminien ja pikkumaksien kansallisen renkaan korkeudet muuttuvat
1.1.2021 siten, että hyppykorkeudet ovat:

- pikkuminit (xS) yksi korkeus välillä 10-20 cm

- pikkumaksit (sL) yksi korkeus välillä 40-50 cm

Tarkemmin sääntömuutoksesta dokumentissa:

https://www.agilityliitto.fi/uutiset/renkaan-saantomuutos-kansallisille-kokoluokille-astuu-voimaan-1.1.2021/

Käytännössä kehikottomalle Galican -renkaalle toteutettiin siten, että pikkuminikorkeudella rengas mahtuu juuri kääntymään osumatta poikkitankoon.
Tällöin renkaan sisäreunan korkeus maasta on noin 13cm.

Vastaavasti pikkumaksien korkeus on tästä 30cm ylöspäin, jolloin pikkumaksien hyppykorkeus on 43cm.

Porauspiste, mitattuna kehikon alareunasta pikkuminikorkeudelle on 37.5cm.
Tällöin pikkumakseille poraus on 67.5cm.

Käytin poraukseen 5mm terää, alkuperäiset reiät ovat 4.5mm.

Ruostumattoman teräksen poraus saattaa joskus tuottaa harmaita hiuksia, mutta tuoreella terällä ohutseinäisen putken työstö sujui helposti.

Viimeisessä kuvassa Smartin renkaaseen lisätty korkeusmerkinnät pienillä nippusiteillä.

Metalliviivaimella linjat suoraksi

Porauspaikka

Porauskohta merkitään pistepuikolla, jotta pora ei lipsu

Pikkumaksikorkeus maasta

Pikkumini

Pikkuminikorkeudessa

Add caption

Pikkumaksikorkeus

Smartin ketjumalliin muutama nippusidemerkki korkeussäätöä varten.

29 joulukuuta 2017

Agilityn turvallisuus -uusi suhtautuminen

Vuoden 2010 jälkeen suhtautumiseni agilityn turvallisuuteen muuttui. 

19.9.2010 olin treenaamassa kotikentälläni piirroksen mukaista ratakuviota. Kun koira oli suorittamassa rengasta, olin sijoittunut noin puomin tasalle. Saadakseni koiran ohjattua putken oikeaan päähän, tein melko voimakkaan vetoa kuvaavan ohjausliikkeen ja kutsuin koiraa. 

Koira törmäsi renkaan sivuun (ei kehikkoon) ja putosi siihen paikkaan. Koko este siirtyi paikoiltaan pitkän matkaa. Koira huusi ja sätki kivusta ja ottaessani sitä syliin, se yritti purra minua. Koiran silmistä paistoi kipu ja kauhu. 

Sain onneksi ajan päivystäjälle ja kipupiikin avulla saatiin koira kotiin häkkilepoon. Seuraavana päivänä röntgen, mutta mitään murtumia ei näkynyt eikä venähdyksiä tuntunut. Esitettiin vahva epäily välilevyn painumisesta kasaan, mutta rustovaurioita harvoin läpivalaisussa näkyy, magneettikuva olisi kertonut paremmin. 

Huonoksi onneksi olin kuitenkin juuri siirtänyt koiran hoitokuluvakuutuksen toiselle koiralle, koska tämä koira olisi täyttänyt kymmenen vuotta parin viikon sisällä, jolloin vakuutus olisi lakannut muutenkin.

Muutama päivä koiralla meni maatessa, mutta hiljalleen se alkoi päästä jaloilleen ja toipuminen alkoi. Oikeaan takajalkaan jäi kuitenkin koordinaatiohäiriö eikä koira enää sen jälkeen kilpaillut eikä treenannut. Nuorena hankitun hyvän peruskunnon ansiosta koira kuitenkin pärjäsi hyvin seurakoirana ja sinnitteli muutoin aivan terveenä yli kuudentoista vuoden ikään saakka, jolloin se pääsi ansaittuun lepoon.

Noihin aikoihin hajoavia renkaita ei juuri tunnettu ja sen hyödyllisyys olisi ollut kyseenalainen, koska isku osui renkaan sivuun. Samalla tavalla kuin tässä videossa.

Nykyään hajoava rengas on pakollinen, mikä on hyvä asia, mutta edelleen meillä on opittavaa ratasuunnittelusta ja renkaan sijoittamisesta radalle. Mielestäni renkaalta pitäisi olla aivan suora poistuminen esteelle, jonka koira hakee mahdollisimman spontaanisti, ohjaajan puuttumatta koiran itsenäiseen suorittamiseen.
Vielä vuosikymmenen alussa oli aivan normaalia, että renkaalta suoritettiin peruskäännös, jopa tulosuuntaan. Kisoissa ei onneksi enää kovin usein hasardeja suunnittelullisia kohtia näe, treeneissä vielä valitettavasti, mutta tietoisuus lisääntyy riviagilitaajienkin joukossa.

HuPu Kuopio 19.3.2017

10 maaliskuuta 2016

Sammyn rengastesti

Sammyn kanssa kokeiltiin ekaa kertaa rengasta. Kolmas kerta tarttui videollekin. Nyt on tätäkin estettä kokeiltu, palataan asialle, kun koira on kropaltaan kehittyneempi.

30 heinäkuuta 2015

Pohdintaa hajoavan renkaan kiinnityksestä

perinteinen, ei-hajoava rengas ilman joustavaa kiinnitystä

Ensimmäisen koirani agilityura päättyi joku vuosi sitten renkaaseen törmäämiseen täydestä vauhdista.

Törmäys osui rengasosan sivuun, jalusta liukui alustallaan ja renkaan kiinnitys jousti, mutta ei tarpeeksi. Selkäranka ilmeisesti painui hieman kasaan ja koiralle jäi takajalkaan lievä koordinaatiohäiriö. Pahemminkin olisi voinut käydä: jalusta ei olisi liukunut eikä joustoa kettingeissä ollut.

Nykyään lähes kaikilla seuroilla on käytössään hajoava rengas. Hajoava rengas tulee myös pakolliseksi kisakäytössä vuonna 2017.

Koska rengas itsessään mielletään turvalliseksi, on periksi antavat (lue:joustavat) kiinnitykset useimmissa rengasesteissä jätetty kokonaan pois. Kiinteissä renkaissa näitä sentään vielä näkee.
Toimivaksi osoittautunut ratkaisu joustoon on putkieristeellä suojattu vetojousi

hajoava rengas ilman joustavaa kiinnitystä

Kuvitelkaapa, mikä on lopputulos, jos koira ei täyttä vauhtia edetessään jonkun syyn takia osukaan kuvassa näkyvän renkaan aukkoon, vaan renkaan sivuun ja kettinkiin, joka ei käytännössä anna periksi yhtään.

Renkaan hajoamisen herkkyydellekään ei ole annettu speksejä.
Hajoamisherkkyys on siis sama niin parikiloisella chihuahualla kuin 60 -kiloisella rottweilerillakin.

12 maaliskuuta 2014

Amerikkalaisen hajoavan renkaan speksausta.

2013 helmikuussa postasin, että USA:ssa AKC (American Kennel Club) sallii hajoavan renkaan käyttöönotoja lyhyen siirtymäajan jälkeen määrää sen pakolliseksi kisoissa.

Tässä havainnollinen video hajoamisherkkyydestä ja sen mittaamisesta. Täällä Euroopassakin soisi olevan jonkinlaiset speksit renkaan herkkyydelle ennen sen määräämisestä pakolliseksi 2017.
On oikeastaan aika hölmöä, että hajoavaa rengasta mainostetaan turvalliseksi, vaikka mitään teknisiä parametreja sen toimivuudeden toleransseista ei ole olemassa.

09 maaliskuuta 2014

Putkimuistipeliä II

Torstain treeniryhmä sai testattavakseen vanhan oman, edellisen treeniryhmän modifioidun hyppyradan, johon oli lisätty kontaktiesteet.

Eihän tällaisen radan suorittaminen mitään rakettitiedettä ole, mutta vaatii ohjaajalta tarkkuutta, koska esim. putkihässäkässä on paljon vaihtoehtoja, jotka koira voi valita.

Jälleen piti muistuttaa keinu- ja pöytäjarrusta.

On sekin melko yleinen kommentti, että "ei me pöytää olla juuri treenattu". Pöytä on kuitenkin niitä esteitä, joka on helppo rakentaa ja joka kannattaa pihalla olla seisomassa vaikka työpöytänä.

Radasta oli osalle treenaajista myös hieman simppelimpikin vaihtoehto.