Tuli kysely puomin pinnan karhentamisesta. Omasta vanhasta puomistani on hiekkamaali jo kulunut ja kolhiintunut, joten päätin kunnostaa pinnan. Samalla sain ehostettua maalipintaa muutenkin.
Vanhasta pinnasta rapsutetaan kaikki irtoava ja hiotaan vikakohdat esim. kulmahiomakoneen lamellilaikalla karheaksi, jotta uusi maali tarttuu paremmin.
Paineilmavehkeistä on tässä hommassa iso apu: ensin levitetään pintaan ruiskulla ohut kerros maalia niin, että se on selkeästi märkä. Maalina käytän Miranolia, joka kuivuu riittävän nopeasti ja pystyy sitomaan hiekkapartikkelit hyvin alustaansa.
Sen jälkeen suihkutetaan hiekkapuhalluslaitteella pintaan hienoa kvartsihiekkaa (noin 0.5-0.8 mm). Jos maalia on sopiva kerros, hiekka lähes häviää maalikerroksen sisään.
Sitten levitetään uusi kerros maalia, jolla mahdollinen hiekan väri saadaan peittoon. Käytössäni oleva hiekkapuhalluslaite on jonkun paineilmasetin mukana tullut hyvin halpa laite, joka soveltuu varsin heikosti hiekkapuhallukseen, mutta levittää hyvin hiekan.
Joskus olen käyttänyt karkeampaa (0.6-1.5 mm) hiekkaa, mutta käsittääkseni tällä saadaan parempi pinta, sillä jyväset tuossa karkeammassa tavarassa on vaikeampi sitoa maalikerrokseen kiinni.
Toistetaan maali-hiekkaprosessi, kunnes pinta on tasainen. Jos pinnassa on viiltoja ja kolhuja tai ruuvinkoloja, niihin voi ripotella kevyesti hiekkaa, ja suihkuttaa maalia perään, toistetaan tarvittaessa. Hiekkaa pitää levittää hyvin maltillisesti kerrallaan, sillä se paakkuuntuu helposti eikä paksua kerrosta saa kunnolla tasoitettua.
Maalia pitää käyttää hyvin maltillisesti senkin vuoksi, että hyvin hiekoitetun pinnan saa liukkaaksi peittämällä hiekan maalikerrokseen, jolloin karhennuksesta ei ole mitään hyötyä. Tähän olen sortunut joskus itsekin ja tätä näkee myös tuolla maailmalla liikkuessaan.
Maalattaessa ns. alkydimaalilla (Miranol) on maalaus syytä suorittaa sisätiloissa tai pilvipoudalla, sillä aurinkoisella kelillä maali kuivuu liian nopeasti. Muistan vuoden 2010 heinäkuussa, kun kunnostin seuran puomia ja vuosisadan helle sattui juuri sopivasti kohdalle. Maali olisi 35°C lämpötilassa kuivunut hyvinkin nopeasti, ellei olisi ollut niin vietävän kostea ilma.
Mikäli käytössä ei ole paineilmaa, olen itse joskus tehnyt niin, että olen siveltimellä levitän pintaan ohuen maalikerroksen ja heti perään marketin talousosastolta saatavalla siivilällä ripottelen pintaan hiekan. Tätä menetelmää hidastaa se, että maalin pitää saada kuivua, ennen kuin uutta maalikerrosta voi siveltimellä levittää.
Puomin listoina olen käyttänyt filmivaneria, jota en ole aiemmin maalannut, mutta listojen pinta on kulunut huonon näköiseksi, joten sipaisin nekin nauhahiomakoneella ja annoin maalin peittää listat.
12.7.2012
Miranolin sävy, signaalinpunainen 0274 pääsi eilen loppumaan ja kun tänään sain uuden annoksen maalia, sain viimeisteltyä hiekkamaalipinnan. Tällä tavoin pieninä kerroksina annostellen pinnasta tulee oikein kestävä ja siisti ja ennen kaikkea, se ei ole liukas.
Mainittakoon vielä, että tämän puomin lappeen pinta on filmivaneria, joka on hyvin säänkestävää.
Uuden renkaan rakentaminen on kelien ja talvikelien takia jäissä, sen sijaan entisöin jeesuksen vanhan agilityrenkaan todettuani, että hyvinhän tuo on ajan hammasta ja sään pieksentää kestänyt. 
Rengas valmistuu tuskastuttavan hitaasti, mutta jotain sentään on saatu aikaan, lisää yläpalkin välilehden kautta.
Pidetään tätä blogia lämpimänä esittelemällä sunnuntaiaamun askartelun tuloksena syntyneet "korkeusmittarit" rimankannattimille.
Samalla hieman suunnittelin hajoavan renkaan prototyyppiä.
Toisin kuin seuroille hankittavat esteet, joiden hinnalla ei ole oikeastaan ylärajaa, yksityiskäyttöön rakennettavat esteet eivät saisi maksaa hankkijalleen juuri mitään, joten rimankannattimeksi kehittelin tuollaisen rautalankapatentin. 
Alumiinin väriset pujottelukepit saivat hieman väriä pintaan, eli laadukasta saksalaista D-C Fix -kontaktimuovia menee 12 keppiin aika tarkasti 120 cm. 
Olin jo ehtinyt unohtaa, että heinäkuussa 1.7.2010 olin julkaissut kontaktien karhennuksesta selitysteksteineen albumin, josta paljolti sama asia olisi selvinnyt kuin edellisestä päivityksestäkin.
Paineilmavehkeistä on tässä hommassa iso apu: ensin levitetään pintaan ruiskulla ohut kerros maalia niin, että se on selkeästi märkä. Maalina käytän Miranolia, joka kuivuu riittävän nopeasti ja pystyy sitomaan hiekkapartikkelit hyvin alustaansa. 
Maalattaessa ns. alkydimaalilla (Miranol) on maalaus syytä suorittaa sisätiloissa tai pilvipoudalla, sillä aurinkoisella kelillä maali kuivuu liian nopeasti. Muistan vuoden 2010 heinäkuussa, kun kunnostin seuran puomia ja vuosisadan helle sattui juuri sopivasti kohdalle. Maali olisi 35°C lämpötilassa kuivunut hyvinkin nopeasti, ellei olisi ollut niin vietävän kostea ilma.
