Pikkujouluna kisaamassa

Kävimme kuun vaihteessa koko jengillä kisaamassa man seuran (JoA) kisoissa.

Lauantaina jaoin kolmoset:  Timmylle kaksi hyppyrataa ja Sammylle kaksi agilityrataa. Timmylle nolla ja kymppi sammylle hylätty ja vitonen.

Sunnuntaina tytöt vetivät hieman paremmin: Cherry kävi neljännessä mittauksessaan kuittaamassa medituloksen. Vielä on viides ja ratkaiseva, joka kertoo, kilpaillaanko medeissä vai pikkumakseissa. Sen jännitysnäytelmän jätän suosiolla ensi vuoteen.

Ensimmäisellä agiradalla Cherry kipaisi nollavoiton, toisella pari virhettä ja kolmannella hylätyn, kun haki niin ovelasti hypyn selkäni takaa. No, ei meille olisi OIVA maistunutkaan.

Rhea hieman yllätti, kun sain sen vauhtiin, niin en osannut varautua sen menon kiihtymiseen.
Agiradoilta saatiin nolla molemmilta, eivät harmittavasti aivan riittäneet LUVAan.

Kontaktien värjäystä

Uusi väri kontakteihin- mikä jottei. 
Lähti idea siitä, kun totesin, että minulla ei ole juuri koskaan ollut keltaista väriä kontaktiesteessä ja tänäänkin totesin, että kylläpä on koiralle outo väri. 

Aiemmin keinu oli puna-musta-puna ja kuin myös a-este. Nyt a-este on puna-musta-keltainen.

Taipuva okseririma / Folding agility double jump bar

Taipuva okseririman prototyyppi. Kerätään hieman mielipiteitä, tällaisesta taipuvasta, mutta ei-katkeavasta ollaan hyvin monta mieltä. Yleisin vasta-argumentti on se, että rima jää/sotkeutuu koiran jalkoihin toisin kuin kokonaan hajoavat. 

Kokonaan hajoavissa on se ikävä puoli, että palikat lentelevät koiran reitille ja jos koira astuu yksittäisen, pyöreän osan päälle, siitä koituu ranteen nyrjähdysvaara.

Ei varmaankaan ole riittävän usein täähdennetty sitä, että treenissä rimaa ei koskaan laiteta maahan, vaan otetaan se kokonaan pois tai käytetään bumpperia.