Käytiin eilen Rhean ja Sammyn kanssa Sipoossa JAU:n agilityn kakkosluokassa kisaamassa yhteensä seitsemän starttia. Viisi kertaa palkinnoilla, Sammylle 1/5, 1/0, 1/0, 3/5, kaksi LUVAa, Rhealle kolmesta startista kaksi yliaikanollaa, yksi kolmostila. Jackpot oli taas pienestä kiinni, mutta kaikki tämä kisaaminen rikastaa kokemusta. Mukava kisata kakkosluokassa, jossa on pitkälti toistakymmentä osallistujaa, kun on tottunut hieman vaatimattomampiin osallistujamääriin. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun, mutta ensin haetaan oppia TopTeam -leiriltä. Jonkinlaisella kilpailukokemuksella sanoisin, että JAU on kaikin puolin huippuluokan kisajärjestäjä, mutta siitä meinasin kirjoittaa ihan oman tarinansa.
Serti se on, vaikka ruusukkeessa ei sitä luekaan -) Sammylle SERT Hukka-Putken kisoista 19.8.2017 on siis ensimmäinen, ohjaajalle agilityn kilpauralla 27. Rhea kisasi kakkosluokassa yhden startin, jossa oli hyvät tsäänssit vaikka mihin (ainakin siihen viimeiseen luokanvaihtoon oikeuttavaan), mutta ohjaaja teki virheen ja tulos painui hylätyn puolelle. Sammylla alkaa olla paketti kasassa ja vaikka molemmista kakkosluokan starteista tuli hyl. olen koiran suoritukseen erittäin tyytyväinen, koska noidenkin starttien virheet menevät ohjaajan kontolle. Sammy aloitti kilpauransa 25.5. melko lailla heti puolentoista vuoden iässä. Yhden viikonlopun aikana suoritimme silloin tasontarkistuksen ja hankimme kilpauran ensimmäisenä päivänä kaksi luva-tulosta, mutta vaivihkaa viikonlopun aikana niin keinu, pujottelu kuin puomikin hieman "hajosivat", joten pidimme kaksi kuukautta treenitaukoa ja moni asia loksahti kohdalleen.
Tuomariharjoittelija Riikka Kankaisella oli mukavan haastavat kiemurat -mii laik!. Oli muuten Sammyn lyhyellä kisauralla kolmannen tuomariharjoittelijan päivä.
Naapuriseuran lähikisat ykkösluokassa Sammyn kanssa menivät pienestä harmituksesta huolimatta hyvin. Alun kaksi nollavoittohypäriä menivät lähinnä kokemuksen hakemisen piikkiin. Kolmas rata oli agilityrata, jossa puomi oli toisena. Oli selläinen vahva dejavuu -momentum, kun koira oli jossakin vaiheessa saanut kisamoodissa ja korkeassa vireessä kehitettyä itselleen puomin kontaktin roiskaisun (sen saa aikaan parilla toistolla). Seitsemän vuotta sitten shetlanninlammaskoira Shaunin kanssa oltiin samanlaisessa tilanteessa, kun treenissä toimiva puomi hajosi kisoissa. Lopullinen endlösung oli silloin ottaa itseään niskasta kiinni ja saada koira pysäytettyä ennen kuin se ehtii palkata itsensä seuraavan esteen suorittamisella. Pari kertaa koira lähtikin sylikyydillä maaliin, mutta toden tootta, se toimi silloin! Ei kulunut kuin pari maksettua keskeytystä ja puomi oli kunnossa kisamoodissakin!
Sammyllä on vain ollut niin nopea juoksari (sähköisellä ajanotolla 1.7 sekuntia), että en ole ehtinyt sitä pysäyttää ja koira on aina palkannut itsensä seuraavalle esteelle. Tänään puomi oli toinen este radalla, joten ehdin pysäyttää koiran kontaktilla sen roiskaistua. Sammyn harmiksi radan loppuosa suoritettiin suorinta reittiä maaliin ohjaajan kainalossa. Viimeisellä agiradalla koira olikin hyvin kuulolla ja puomin kontakti onnistuikin. Toukokuussa hieman hajoilemaan alkaneet kepit ja keinu olivat tänään pomminvarmoja, mutta vastineeksi Sammy teki elämänsä ensimmäisen -ja toivottavasti viimeisen- a-esteen kontaktivirheensä. Muistin sitten myöhemmin, että eihän koiran kanssa olla koskaan tehty sokkaria a-esteen jälkeen. Yksi asia, mihin olen myös hyvin tyytyväinen on koiran hyppytekniikka. En muista ollaanko edes treenissä koskaan pudotettu rimoja, mutta ihmekös tuo, kun alle kaksivuotiaalla koiralla on lähen puolitoista vuotta hyppytekniikkatreeniä takana. Sammyn kanssa on vain niin valtavan ihanaa treenata ja kilpailla, eivätkä ne tuloksetkaan aina se tärkein asia ole..Ykkösessä on edelleen parkissa pari agiradan luvatulosta ja tukku hypärinollia.
