Näytetään tekstit, joissa on tunniste dog agility. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste dog agility. Näytä kaikki tekstit

09 heinäkuuta 2019

Taipuva okseririma / Folding agility double jump bar

Taipuva okseririman prototyyppi. Kerätään hieman mielipiteitä, tällaisesta taipuvasta, mutta ei-katkeavasta ollaan hyvin monta mieltä. Yleisin vasta-argumentti on se, että rima jää/sotkeutuu koiran jalkoihin toisin kuin kokonaan hajoavat. 

Kokonaan hajoavissa on se ikävä puoli, että palikat lentelevät koiran reitille ja jos koira astuu yksittäisen, pyöreän osan päälle, siitä koituu ranteen nyrjähdysvaara.
Ei varmaankaan ole riittävän usein täähdennetty sitä, että treenissä rimaa ei koskaan laiteta maahan, vaan otetaan se kokonaan pois tai käytetään bumpperia.

  

04 toukokuuta 2015

Kuvia PoKS ry:n agilitykisoista 3.5.2015



Muutama kuva mini- ja maksiluokista.
Valitettavasti yhtään mediä ei ruutuun sattunut kisakiireitten takia.

Saa jakaa ja käyttää vapaasti, jos kuvaajan nimi mainitaan.

https://plus.google.com/photos/106743812485218026032/albums/6144690856363739249

21 heinäkuuta 2014

Uuden keinun promovideo

Uuden keinun toimivuus yllätti positiivisesti. Keinu ei pahemmin rämise, palautuu nopeasti ja mikä parasta, ei iske pientä koiraa persuuksille.






12 maaliskuuta 2014

Amerikkalaisen hajoavan renkaan speksausta.

2013 helmikuussa postasin, että USA:ssa AKC (American Kennel Club) sallii hajoavan renkaan käyttöönotoja lyhyen siirtymäajan jälkeen määrää sen pakolliseksi kisoissa.

Tässä havainnollinen video hajoamisherkkyydestä ja sen mittaamisesta. Täällä Euroopassakin soisi olevan jonkinlaiset speksit renkaan herkkyydelle ennen sen määräämisestä pakolliseksi 2017.
On oikeastaan aika hölmöä, että hajoavaa rengasta mainostetaan turvalliseksi, vaikka mitään teknisiä parametreja sen toimivuudeden toleransseista ei ole olemassa.





08 lokakuuta 2013

Suuria ja harvinaisia tunteita Suomen Ateenassa

Jyväskylän agilitykisoissa sunnuntaina 6.10.2013 koin agilityssa kaksi tunneskaalan ääripäätä edustavan tuntemuksen, joista kumpaakaan en ole kokenut muualla kuin kisoissa -treenissä tuskin koskaan saa aikaan vastaavaa viretasoa, jotta tällaiset "once or twice in a lifetime" -elämykset olisivat mahdollisia.

Päivän viimeisessä mediluokan kisassa, Kati Walan hyppyradalla shetlanninlammaskoira Timmy suorittaa puhdasta rataa hyvällä sykkeellä ja ohjaaja on täysillä mukana. 

 
Olin suunnitellut suoran putken 9 jälkeisen hypyn takaa kierron vippauksella/sylkkärillä (mitä nimeä kuka tuosta ohjauksesta käyttääkin, kun ja jos on oletettavaa, että ei ehätä putken päähän ennen koiraa) -muutin ohjaukseni kuitenkin live -tilanteessa edestä leikkaukseksi/sokkariksi putken jälkeen.

Ehdin tilanteeseen hyvin, ja koira otti hypyn ok, mutta sen jälkeen tapahtuu jotain:

Yhtäkkiä ohjaajalle iskee päälle täysi unohduksen tila ja ohjaus katoaa, minkä koira kuittaa noutamalla lähinnä edessä hypyn 13.
 

Flashback iskeytyi verkkokalvolleni välittömästi, enkä sitä varmaan ihan heti unohda, vaikka normaalisti en juuri radoistani paljoa muista.
Tällaista en muista tätä koskaan tapahtuneen aiemmin. Mitä opimme tästä: varasuunnitelma on hyvä olla olemassa, yritä olla muuttamatta tutustumisessa tekemääsi ratasuunnitelmaa.

Shetlanninlammaskoira Shaun vetää samaa draivia -paitsi että vauhti on paljon kovempi. Kumpikaan, ohjaaja tai koira ei säästellyt tai varmistellut ja itsestä tuntui koko ajan siltä, että nyt mennään aivan riskirajoilla. Radalla oli useampikin takaa kierto, mutta niistä selvittiin pelkillä ohjauksilla. En edes muista, olisinko antanut yhtään verbaalista ohjauskäskyä. 


Mainittu putken jälkeinen takaa kierto ohjattiin vippauksella. Vippaus toimii tuossa tilanteessa hyvin, koska ohjaaja on magneettina takaa kierron puolella. Jos valitsee sokkarin, koira voi tulla jaloille ja jos kiertää putken vasemmalle puolelle, ohjaaja vetää koiran puoleensa ja saa tosissaan tehdä töitä hypyllä 10. 

Putken 3 ohjasin valssaamalla putkan päässä siirtyen putken oikealle puolelle. Vaihtoehtona olisi lähettää pimeään päähän, jolloin olisi "voinut" ehtiä ennen koiraa putken toiseen päähän. Vaihtoehtona oli ohjata hyppy 5 myös taaemman siivekkeen kautta. Renkaan jälkeinen hyppy ei ole niin paha, kuin voisi kuvitella: en nähnyt yhdenkään koiran menevän putkeen renkaan jälkeen.
Putkelle 17 oli vaihtoehtona ohjata ulkokautta, mutta silloin olisi pitänyt tehdä töitä muurilla, koska koira olisi ollut ennen minua putken päässä. Valitsin saman kuin kolmosella ja otin koiraa nenästä putken lähtöpäässä.


Suorituksen jälkeen tuntui, että oli antanut kaikkensa, vaikka suoritus kesti vain 32 sekuntia. Viimeviikkoisen cooperin testiin (2690 metriä) jälkeen taisin olla saman verran hengästynyt. Välitön tunne radan jälkeen oli euforinen.

Radan pituus on 151 m ja etenemä mediluokassa melko tiukka 4.2 (muistaakseni mineillä löysempi, makseista en tiedä), ottaen huomioon, että takaa kiertoja oli melko paljon. Oma etenemämme oli 4.6 m/s ja sillä kuittasimme radalta voiton.

Saman euforian tunteen olen kokenut kerran aiemmin Shaunin kanssa Kajaanissa 2009 ykkösluokan kisassa, kun kuittasimme viimeisen nousunollamme agilityradalla (jossa mukana kaikki agilityesteet) etenemällä
5.7 m/s -27 sekuntia alle ihanneajan.

Agility on parhaimmillaan ihanaa! 




03 lokakuuta 2013

Ratoja ja treenejä II

Tracks and agilitycourses by Jari Lukkarinen, trainings of our agility team group 7a
Joensuun Agilityurheilijat ry:n treeniryhmän 7a harjoituksia ajalta 3.10.2013 - 25.9.2014

3.10.2013
10.10.2013
17.10.2013
24.10.2013
31.10.2013
7.11.2013
14.11.2013
28.11.2013
5.12.2013
12.12.2013
19.12.2013
26.12.2013
2.1.2014
9.1.2014
6.2.1014
6.2.1014 alo
13.2.2014
13.2.2014 alo
20.2.2014
20.2.2014 alo
27.2.2014
27.2.2014 alo
6.3.2014
6.3.2014 alo
13.3.2014
13.3.2014 alo
20.3.2014
20.3.2014 alo
27.3.2014
27.3.2014 alo
3.4.2014
10.4.2014
17.4.2014
29.4.2014
29.4.2014 alo
15.5.2014
29.5.2014
12.6.2014
26.6.2014
10.7.2014
17.7.2014
31.7.2014
7.8.2014
21.8.2014
28.8.2014
11.9.2014
18.9.2014
25.9.2014