DJI Mavic 2 Pro dronessa on muutamia kuvauksen erikoisominaisuuksia. Yksi niistä on Active Track, eli kohteen aktiivinen seuraaminen. Action -kameroissa, kuten GoPro, kohteen seuraaminen ollut arkipäivää jo pitkään.
En ole kohteen seuraamista aiemmin saanut toimimaan kunnolla, laite ei ole osannut lukita kohdetta ja kopteri on jäänyt pörräämään paikalleen, kun kohde on jo mennyt menojaan.
Laite on kuitenkin kesällä vaihtunut entiseen vikaannuttua ja nyt näyttäisi siltä, että kohteen seuraaminen toimisi paremmin.
Kohteen on oltava riittävän suuri, jotta drone osaisi lukita sen seuraamista varten, joten valitettavasti koiraan ei pystytä kameraa lukitsemaan, ainoastaan ohjaajaan.
Avoin maasto olisi suositeltavaa, sillä laitteen sensorit ovat herkkiä havaitsemaan esteitä, kuten rakennuksia ja puita ja saattavat sen takia estää kopterin liikkeen ja kohde katoaa.
Mutta melko hyvin taisin kuitenkin onnistua kaappaamaan tämän treenipätkän.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste dog agility. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste dog agility. Näytä kaikki tekstit
22 elokuuta 2021
Agilityn kuvaamista kohdetta seuraavalla dronella 22.8.2021
09 heinäkuuta 2019
Taipuva okseririma / Folding agility double jump bar
Taipuva okseririman prototyyppi.
Kerätään hieman mielipiteitä, tällaisesta taipuvasta, mutta ei-katkeavasta ollaan hyvin monta mieltä. Yleisin vasta-argumentti on se, että rima jää/sotkeutuu koiran jalkoihin toisin kuin kokonaan hajoavat.
Kokonaan hajoavissa on se ikävä puoli, että palikat lentelevät koiran reitille ja jos koira astuu yksittäisen, pyöreän osan päälle, siitä koituu ranteen nyrjähdysvaara.
Ei varmaankaan ole riittävän usein täähdennetty sitä, että treenissä rimaa ei koskaan laiteta maahan, vaan otetaan se kokonaan pois tai käytetään bumpperia.
04 toukokuuta 2015
Kuvia PoKS ry:n agilitykisoista 3.5.2015
Muutama kuva mini- ja maksiluokista.
Valitettavasti yhtään mediä ei ruutuun sattunut kisakiireitten takia.
Saa jakaa ja käyttää vapaasti, jos kuvaajan nimi mainitaan.
https://plus.google.com/photos/106743812485218026032/albums/6144690856363739249
21 heinäkuuta 2014
Uuden keinun promovideo
Uuden keinun toimivuus yllätti positiivisesti. Keinu ei pahemmin rämise, palautuu nopeasti ja mikä parasta, ei iske pientä koiraa persuuksille.
12 maaliskuuta 2014
Amerikkalaisen hajoavan renkaan speksausta.
2013 helmikuussa postasin, että USA:ssa AKC (American Kennel Club) sallii hajoavan renkaan käyttöönotoja lyhyen siirtymäajan jälkeen määrää sen pakolliseksi kisoissa.
Tässä havainnollinen video hajoamisherkkyydestä ja sen mittaamisesta. Täällä Euroopassakin soisi olevan jonkinlaiset speksit renkaan herkkyydelle ennen sen määräämisestä pakolliseksi 2017.
On oikeastaan aika hölmöä, että hajoavaa rengasta mainostetaan turvalliseksi, vaikka mitään teknisiä parametreja sen toimivuudeden toleransseista ei ole olemassa.
Tässä havainnollinen video hajoamisherkkyydestä ja sen mittaamisesta. Täällä Euroopassakin soisi olevan jonkinlaiset speksit renkaan herkkyydelle ennen sen määräämisestä pakolliseksi 2017.
On oikeastaan aika hölmöä, että hajoavaa rengasta mainostetaan turvalliseksi, vaikka mitään teknisiä parametreja sen toimivuudeden toleransseista ei ole olemassa.
08 lokakuuta 2013
Suuria ja harvinaisia tunteita Suomen Ateenassa
Jyväskylän agilitykisoissa sunnuntaina 6.10.2013 koin agilityssa kaksi tunneskaalan ääripäätä edustavan tuntemuksen, joista kumpaakaan en ole kokenut muualla kuin kisoissa -treenissä tuskin koskaan saa aikaan vastaavaa viretasoa, jotta tällaiset "once or twice in a lifetime" -elämykset olisivat mahdollisia.
Päivän viimeisessä mediluokan kisassa, Kati Walan hyppyradalla shetlanninlammaskoira Timmy suorittaa puhdasta rataa hyvällä sykkeellä ja ohjaaja on täysillä mukana.
Olin suunnitellut suoran putken 9 jälkeisen hypyn takaa kierron vippauksella/sylkkärillä (mitä nimeä kuka tuosta ohjauksesta käyttääkin, kun ja jos on oletettavaa, että ei ehätä putken päähän ennen koiraa) -muutin ohjaukseni kuitenkin live -tilanteessa edestä leikkaukseksi/sokkariksi putken jälkeen.
Ehdin tilanteeseen hyvin, ja koira otti hypyn ok, mutta sen jälkeen tapahtuu jotain:
Yhtäkkiä ohjaajalle iskee päälle täysi unohduksen tila ja ohjaus katoaa, minkä koira kuittaa noutamalla lähinnä edessä hypyn 13.
Flashback iskeytyi verkkokalvolleni välittömästi, enkä sitä varmaan ihan heti unohda, vaikka normaalisti en juuri radoistani paljoa muista.
Tällaista en muista tätä koskaan tapahtuneen aiemmin. Mitä opimme tästä: varasuunnitelma on hyvä olla olemassa, yritä olla muuttamatta tutustumisessa tekemääsi ratasuunnitelmaa.
Shetlanninlammaskoira Shaun vetää samaa draivia -paitsi että vauhti on paljon kovempi. Kumpikaan, ohjaaja tai koira ei säästellyt tai varmistellut ja itsestä tuntui koko ajan siltä, että nyt mennään aivan riskirajoilla. Radalla oli useampikin takaa kierto, mutta niistä selvittiin pelkillä ohjauksilla. En edes muista, olisinko antanut yhtään verbaalista ohjauskäskyä.
Mainittu putken jälkeinen takaa kierto ohjattiin vippauksella. Vippaus toimii tuossa tilanteessa hyvin, koska ohjaaja on magneettina takaa kierron puolella. Jos valitsee sokkarin, koira voi tulla jaloille ja jos kiertää putken vasemmalle puolelle, ohjaaja vetää koiran puoleensa ja saa tosissaan tehdä töitä hypyllä 10.
Putken 3 ohjasin valssaamalla putkan päässä siirtyen putken oikealle puolelle. Vaihtoehtona olisi lähettää pimeään päähän, jolloin olisi "voinut" ehtiä ennen koiraa putken toiseen päähän. Vaihtoehtona oli ohjata hyppy 5 myös taaemman siivekkeen kautta. Renkaan jälkeinen hyppy ei ole niin paha, kuin voisi kuvitella: en nähnyt yhdenkään koiran menevän putkeen renkaan jälkeen.
Putkelle 17 oli vaihtoehtona ohjata ulkokautta, mutta silloin olisi pitänyt tehdä töitä muurilla, koska koira olisi ollut ennen minua putken päässä. Valitsin saman kuin kolmosella ja otin koiraa nenästä putken lähtöpäässä.
Suorituksen jälkeen tuntui, että oli antanut kaikkensa, vaikka suoritus kesti vain 32 sekuntia. Viimeviikkoisen cooperin testiin (2690 metriä) jälkeen taisin olla saman verran hengästynyt. Välitön tunne radan jälkeen oli euforinen.
Radan pituus on 151 m ja etenemä mediluokassa melko tiukka 4.2 (muistaakseni mineillä löysempi, makseista en tiedä), ottaen huomioon, että takaa kiertoja oli melko paljon. Oma etenemämme oli 4.6 m/s ja sillä kuittasimme radalta voiton.
Saman euforian tunteen olen kokenut kerran aiemmin Shaunin kanssa Kajaanissa 2009 ykkösluokan kisassa, kun kuittasimme viimeisen nousunollamme agilityradalla (jossa mukana kaikki agilityesteet) etenemällä 5.7 m/s -27 sekuntia alle ihanneajan.
Agility on parhaimmillaan ihanaa!
Päivän viimeisessä mediluokan kisassa, Kati Walan hyppyradalla shetlanninlammaskoira Timmy suorittaa puhdasta rataa hyvällä sykkeellä ja ohjaaja on täysillä mukana.
Olin suunnitellut suoran putken 9 jälkeisen hypyn takaa kierron vippauksella/sylkkärillä (mitä nimeä kuka tuosta ohjauksesta käyttääkin, kun ja jos on oletettavaa, että ei ehätä putken päähän ennen koiraa) -muutin ohjaukseni kuitenkin live -tilanteessa edestä leikkaukseksi/sokkariksi putken jälkeen.
Ehdin tilanteeseen hyvin, ja koira otti hypyn ok, mutta sen jälkeen tapahtuu jotain:
Yhtäkkiä ohjaajalle iskee päälle täysi unohduksen tila ja ohjaus katoaa, minkä koira kuittaa noutamalla lähinnä edessä hypyn 13.
Flashback iskeytyi verkkokalvolleni välittömästi, enkä sitä varmaan ihan heti unohda, vaikka normaalisti en juuri radoistani paljoa muista.
Tällaista en muista tätä koskaan tapahtuneen aiemmin. Mitä opimme tästä: varasuunnitelma on hyvä olla olemassa, yritä olla muuttamatta tutustumisessa tekemääsi ratasuunnitelmaa.
Shetlanninlammaskoira Shaun vetää samaa draivia -paitsi että vauhti on paljon kovempi. Kumpikaan, ohjaaja tai koira ei säästellyt tai varmistellut ja itsestä tuntui koko ajan siltä, että nyt mennään aivan riskirajoilla. Radalla oli useampikin takaa kierto, mutta niistä selvittiin pelkillä ohjauksilla. En edes muista, olisinko antanut yhtään verbaalista ohjauskäskyä.
Mainittu putken jälkeinen takaa kierto ohjattiin vippauksella. Vippaus toimii tuossa tilanteessa hyvin, koska ohjaaja on magneettina takaa kierron puolella. Jos valitsee sokkarin, koira voi tulla jaloille ja jos kiertää putken vasemmalle puolelle, ohjaaja vetää koiran puoleensa ja saa tosissaan tehdä töitä hypyllä 10.
Putken 3 ohjasin valssaamalla putkan päässä siirtyen putken oikealle puolelle. Vaihtoehtona olisi lähettää pimeään päähän, jolloin olisi "voinut" ehtiä ennen koiraa putken toiseen päähän. Vaihtoehtona oli ohjata hyppy 5 myös taaemman siivekkeen kautta. Renkaan jälkeinen hyppy ei ole niin paha, kuin voisi kuvitella: en nähnyt yhdenkään koiran menevän putkeen renkaan jälkeen.
Putkelle 17 oli vaihtoehtona ohjata ulkokautta, mutta silloin olisi pitänyt tehdä töitä muurilla, koska koira olisi ollut ennen minua putken päässä. Valitsin saman kuin kolmosella ja otin koiraa nenästä putken lähtöpäässä.
Suorituksen jälkeen tuntui, että oli antanut kaikkensa, vaikka suoritus kesti vain 32 sekuntia. Viimeviikkoisen cooperin testiin (2690 metriä) jälkeen taisin olla saman verran hengästynyt. Välitön tunne radan jälkeen oli euforinen.
Radan pituus on 151 m ja etenemä mediluokassa melko tiukka 4.2 (muistaakseni mineillä löysempi, makseista en tiedä), ottaen huomioon, että takaa kiertoja oli melko paljon. Oma etenemämme oli 4.6 m/s ja sillä kuittasimme radalta voiton.
Saman euforian tunteen olen kokenut kerran aiemmin Shaunin kanssa Kajaanissa 2009 ykkösluokan kisassa, kun kuittasimme viimeisen nousunollamme agilityradalla (jossa mukana kaikki agilityesteet) etenemällä 5.7 m/s -27 sekuntia alle ihanneajan.
Agility on parhaimmillaan ihanaa!
03 lokakuuta 2013
Ratoja ja treenejä II
Tracks and agilitycourses by Jari Lukkarinen, trainings of our agility team group 7a
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)