Lukkarin leikkaukset: putki

Näytetään tekstit, joissa on tunniste putki. Näytä kaikki tekstit

29 maaliskuuta 2016

Sammy treenaa puomia ja putkea

14 toukokuuta 2014

Uutta ja vanhaa putkeen


Viralliset putkitestaajat Wallace, Timmy, Preston ja Shaun

naamista on kovasti rajoittanut putkien määrä, koska kilpailevien agilityradat yleensä suunnitellaan useammalle putkelle.

Nyt tähän tilanteeseen tuli hieman korjausta yhden saksalaisen Hundetunnel -putken muodossa.

09 maaliskuuta 2014

Putkimuistipeliä II

Torstain treeniryhmä sai testattavakseen vanhan oman, edellisen treeniryhmän modifioidun hyppyradan, johon oli lisätty kontaktiesteet.

Eihän tällaisen radan suorittaminen mitään rakettitiedettä ole, mutta vaatii ohjaajalta tarkkuutta, koska esim. putkihässäkässä on paljon vaihtoehtoja, jotka koira voi valita.

Jälleen piti muistuttaa keinu- ja pöytäjarrusta.

On sekin melko yleinen kommentti, että "ei me pöytää olla juuri treenattu". Pöytä on kuitenkin niitä esteitä, joka on helppo rakentaa ja joka kannattaa pihalla olla seisomassa vaikka työpöytänä.

Radasta oli osalle treenaajista myös hieman simppelimpikin vaihtoehto.

03 maaliskuuta 2014

Erään rallatteluradan analysointia

Torstain treenattavien ryhmän edistyneemmillä oli sellainen rallattelurata, jonka testasin ennen ryhmäläisiä parilla sheltilläni. Kommentit, kuten "en jaksa juosta" kuittasin niin, että olinhan minäkin testannut radan kahdella koiralla ennen teitä, joten kyllä nuoremmillakin jaloilla pitäisi jaksaa.

Muutama kommentti:

lähdössä kannattaa ottaa hieman etumatkaa, koska koiralla on melko suora linja kohti nelosta, jonne olisi hyvä ehtiä ohjaamaan.
Ohjaamisessa takaakiertoon on tärkeä oma liike, jonka pitäisi suuntautua kohti siivekettä, liian aikainen sivuliike kohti viitosta vie koiran väärälle puolen estettä.

Viitosen jälkeen on hyvä tehdä sokkari/edestä leikkaus, jossa ohjaajan oikea käsi jää "odottamaan" ja ohjaamaan koiran ja osoittamaan hypyn, koska kohti kuutosta suuntautuva ohjaajan liike vie koiran ohjaajan mukana ohi viitosen. Mikään kovin kiirehän tuossa ei ole.

Kasille jarrutus ajoissa, koska puomi voi houkutella eikä koira tiedä yhtään, mikä on seuraava este. Vastaanoton voi tehdä muurilta myös vastaanottovalssilla.

Olisi hyvä jos koiran saa lähetettyä kympille niin etäältä, että ehtii itse hyvissä ajoin sokkarille yhdentoista jälkeen. Sokkari tulisi suorittaa niin, että ohjaajalla on katsekontakti koiraan ja oman liikkeen tulisi suuntautua hieman kohti 12:a -useimmiten askel riittää.
Houkutuksena on putki a-esteen alla, joten koiran huomiota kannattaa herätellä ennen kympin suorittamista.

Hypylle 14 nopea koira vaatii vippauksen taakse, nopea ohjaaja, jolla on etumatkaa, ehtii tuohon tekemään sokkarin ja takaakierron. Vippauksia kannattaa harjoitella paljon, jotta suorituksen saa automaatiotasolle, jotta kaarroksesta saa riittävän pienen ja koira ei hyppää väärältä puolelta. Itsellä on vippaukseen käytössä myös oma verbaalinen käskynsä.

Kahdeksallatoista on hyvä olla niistämässä ja ohjaamassa oikeaan päähän putkea blokaten samalla väärän pään. Jos on nopea juoksukontakti, kuten toisella sheltilläni, jäin suosiolla 18:n kentän puolelle ja ohjasin koiran sylikäännöllä putkeen.

Koira on hyvä ottaa kirsusta putkelta kiinni, niin ei ole sillekään epäselvää, minne mennään. Voi myös odottaa sen verran, että voi olla varma koiran näkevän ohjaajan jalat ja niitten suunta.

Hypylle 21 osoittautui usealla koiralla nopeimmaksi vaihtoehdoksi putkeen ohjaamiseen ohjaajan jääminen "a-esteen puolelle" kuin että vetäisi koiran hypyltä, jolloin a-este avautuu suoritettavaksi ja ohjaajan oma liike vie koiran pitkään kaarrokseen 21:llä.

Putkelta putkeen on melko suora linja, mutta kannattaa käyttää vaivaa muurille ohjaamiseen, koska se ei ole ihan linjalla. Loppu on irrottelua varten.

Radasta on myös versio "kehittyviä" ohjaajia varten:

03 lokakuuta 2013

Rimojen ehostaminen

Omassa pujottelussani on ollut alumiiniset rimat tuollaisella "tappiliitoksella". Tuolla työohjeissa on keppien valmistuksessa kerrottu, millaisesta ratkaisusta on kyse. Ongelmana tuossa on peni kolina, jonka olen koettanut vaimentaa sisäputken päälle teipatulla vulkanoituvalla teipillä.

Päätin kuitenkin vaihtaa alumiiniset putket 31x1.8 mm PVC -putkeksi. Nykyään, LVI -liikkeestä saatava putki on väriltään valkeaa, mutta minulla oli vanhastaan tuollaista aiemmin käytettyä tummanharmaata putkea metrin mittaan pätkittynä valmiina.

Puuilo myy valkeaa putkea kolmen metrin salossa noin 7€ hintaan.

Yksivärisen harmaa on hieman tylsä, joten päätin teipata nuo, koska hyllyssä oli reilusti laadukasta 45 cm leveää, laadukasta saksalaista D-C Fix -kontaktimuovia, joka kokemukseni mukaan on erittäin kestävää. Olen tuolla samalla tavaralla teipannut mm. auton ovipilarien välejä.

Ulkohalkaisijaltaan 32 mm putkea varten tarvitaan väh. 10 cm kelmua, tässä käytin 12 cm, jotta saan teipin tarttumaan riittävän tukevasti.

Jos putki on jotain muuta mittaa kuin 32 mm, tarve on 3,14*putken halkaisija.

Kelmuvalmistajan ohjeen mukaan kelmu tarttuu lopullisesti 24 tunnin kuluttua.

Kepit on syytä puhdistaa huolella, koska rasva ja lika heikentää tarttumista. Käytössä olevissa kepeissä on aika rasvaa mm. koiran turkista tarttuneena.

Tehokkain puhdistusaine lienee autoasennuksessa käytetty jarrukliineri, mutta Fairykin käy.

Rulla kannattaa linjata esim. pöydän reunaa vasten siten, että rullan reuna seuraa pöydän reunaa ja teipattava rima toisen kulman reunaa.

Leikataan ensin rullasta 12 cm kohdalle viilto merkiksi.

Teipattaviin putkiinkannattaa merkitä tussilla teipattavan alueen reuna. Jos metrin mittaiseen putkeen haluaa 45 cm leveän teippauksen keskelle putkea, merkki laitetaan noin 27 cm putken päästä.

Avataan kelmun suojapaperia parin sentin verran ja linjataan putki leikkauspinnan reunan mukaisesti.

Rullataan putkea sen verran että liima tarttuu putkeen kiinni. Sen jälkeen leikataan vuodasta tarvittava pätkä aiemman aloitusviillon mukaan.

Sivellään kelmun liimapinta kiinni putkeen siten, että suojapaperi irtoaa samalla liimauksen edetessä.

Tässä vaiheessa kannattaa olla huolellinen, että ei jää ilmakuplia ja vekkejä. Apuna voi käyttää kuumailmapuhallinta tai hiustenkuivaajaa, jolloin kelmua saa venytettyä sen verran, että pinnan saa suoraksi.

Lopuksi putken toiseen päähän lyödään lamellitulppa. Hyppyrimoihin luonnollisesti molempiin päihin.

Lopputulos näyttää siistiltä ja jos se on siisti, on se myös kestävä.