Shetlanninlammaskoira Rhea, 18 kk, korkkasi 19.12.2015 agilityn kisauransa Vantaan Racinel -areenalla tuloksilla 5,10 ja 0.
Neitiä jännitti kisapaikalla kaikki, ohjaajan jännitys luonnollisesti lisäsi paineita, joten suoritusajat menivät yliajalle.
Kahden radan suoritusaikaa lisäsi tosin se, että aina niin varma pujottelu keskeytyi puolivälissä ja kun aloitimme pujottelun alusta, aikaa kului reilusti. Normaalistihan, jos koira olisi kokeneempi, oikea tapa olisi keskeyttää suoritus ja kävellä tyynesti koiran kanssa maaliin, mutta halusin koiralle kuitenkin onnistumisen elämyksiä ja koska pujottelua seuraava este oli puomi, joka on Rhealle mieluisa este, jatkoin rataa onnistuneen pujottelun uusinnan jälkeen.
Tuollaisissa tilanteissa, kun joku este kisatilanteessa uusitaan, oli se vsitten kontakti tai kepit, koira oppii nopeasti virheellisen suoritustavan: ensin tehdään hieman hutiloiden ja kun ohjaaja on joka tapauksessa naama nutturalla -teki sen ensimmäisellä kerran hyvin tai huonosti- otetaan kerran uusiksi, jolloin ohjaajakin on hyvin iloinen ja koirakin tuntee onnistuneensa.
Vauhtia lukuun ottamatta estesuoritukset olivat varmoja, sikäli voi olla tyytyväinen. Haastetta siis riittää koiran motivoinnissa ja lajiin sytyttämisessä. Kaikki koirat eivät ole sähikäisiä syntyessään.
Positiiviseksi
voi (ehkä) laskea senkin, että koira venkoili mittauksessa itsenä niukin naukin
mediluokkaan (mittaus kirjattiin kilpailukirjaan ilman tuomarin vahvistusta), joten jatkamme mittaamisia tulevaisuudessa. Hallitulla
ja rennolla mittauksella miniluokkaan sijoittunut mittauskin olisi ollut mahdollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti