Keinun kunnostus

Seuran vanha puuvalmisteinen keinu on käynyt läpi jo yhden restauroinnin. Alkuperäisestä, 2006 valmistetusta on peräisin jalusta hieman vahvistettuna. Lape on tehty uusiksi muutama vuosi sitten. Alkuperäisessä lappeessa sivut olivat 45x45 puutavaraa ja lappeen pinta 9 mm vesivaneria. Keinulauta ei kestänyt voimakkaita iskuja vaan toisen puolen sivupuu katkesi kahtiapoikki.

Aivan samoin kävi samoihin aikoihin a-esteelle, jonka sivut taipuivat raskaan vanerin ala ja lopulta toinen sivu napsahti poikki. 45x45 salko on melko yleinen valinta moneen kontaktiin, mutta yksinään ei mitenkään suositeltava kontaktiesteiden jänneväleillä.

Uudessa lappeessa sivut ovat 45x100 puutavaraa  ja niissä ei ole mitään taipumisen merkkiä. Hieman turhan raskasta tavaraa, koska lappeen tulisi olla mahdollisimman kevyt.

Tähänkin olisi tarkoitus vaihtaa hiekkamaalikerroksen tilalle kumimatto.

Jalkaosa vaatii myös kunnostusta, koska se on käynyt hieman "väljäksi" ja keinun akselin kiinnitys jalustaan on myös ajan mittaan kerännyt hieman liian suuren toleranssin.Lappeessa kiinni olevan putki olisi tarkoitus siirtää lähemmäs lapeen pintaa. Vaika kyse on vajaasta kymmenestä millistä, on silläkin vaikutusta keinun käyttäytymiseen.

Sen lisäksi, että laudan tulisi ollaa mahdollisimman kevyt, keinulaudan painopisteen tulisi olla mahdollisimman alhaalla, eli käytännössä mitä vähemmän lappeen massasta on akseloinnin yläpuolella, sen parempi.

Puomin kunnostus -osiossa esitetyn kaasupoltin -maalinpoiston jälkeen lape on melko lohduttoman näköinen. Tässä lappeessa on käytetty normaalia koivuvaneria, joten maali on imeytynyt tiukasti puuhun.

Nauhahiomakoneella pinnan tasoittelua sekä sivujen maalausta.

Jalustan purin lähes atomeiksi vahvistuksia varten.Uudet jalustan poikkipuut valmistin kyllästetystä puusta.

Akselin kiinnitys jalustaan tapahtuu jalustaan kiinni ruuvatulla ns. kannattomalla ruuvilla akseliin, johon on porattu 8 mm reikä kannattoman ruuvin akselia varten.


Jalustaa vahvistin 18 mm vanerilla. Liimaa ei tässä kohtaa kannata säästellä.

Akselin kuori kiinnitetään sivupuihin ruuvatulla lattaraudalla, joka hitsataan kiinni akseliputkeen.



Akseli kiinnitetään jalustaan ns. kannattomalla ruuvilla.

Lappeen pintaan liimataan kumimattoa, samalla tavoin kuin puomin kunnostuksessa.

Reunat kannattaa liimata erityisen huolella ja käyttää apuna esim. liimapuristimia.








27.3.2012 Joensuun Agilityurheilijat ry:n vuosipäivänä

Agilityseuramme perustamisen seitsemännen vuosipäivän kunniaksi sain keinun jokseenkin pelikuntoon.

Puomin kumimatosta ehti tulla palautetta, että on liukas. Siitä hieman suivaantuneena revin keinun lappeen puoliksi liimatun maton irti, poistin liimajäämät ja levitin pintaan hiekkamaalin. Kaikkia ei voi miellyttää, ei edes agilityssa.

Sininen kontaktin väri ei tosiaankaan ollut se mitä halusin, mutta harmaa pääsi loppumaan, joten näillä mennään. Odotan mielenkiinnolla palautetta, sillä olen ollut havaitsevinani, että sininen väri on koiralle jotenkin vaikea hahmottaa.

Sitten vain paketti nippuun. Akseliputken ja jalustan välinen liitoksen välys on syytä olla tiukka. Kaikki ylimääräinen välys vaikuttaa keinun käyttäytymiseen ja myöskin kestävyyteen. Akselirasvakin pysyy paremmin siellä, mihin se on tarkoitettu.

Pitkään suunnittelin neulalaakeria tähän kohtaan, mutta totesin sen olevan hienostelua, koska tiukkasovitteinen liukulaakeri eli tässä tapauksessa putki, jonka läpi juuri mahtuu terästanko, toimii näin suurimassaisessa "laitteessa" mainiosti. Liukulaakeriahan käytetään hyvin yleisesti mm. auton moottoreissa.

Rasvasin akselin avohammaspyörärasvalla, joka on hyvin sitkeää ainetta ja oletan sen toimivan tässä kohteessa pidemmänkin aikaa.
Avohammaspyörärasvaa olen käyttänyt autoasennuksissa lokasuojan kaaren ja korin välisessä liitoksessa. On hieman kuin liimaa ja suojaa hyvin ruostumiselta.


Laakerin mahduttaminen lappeen alle olisi tuonut myös ongelmia, koska akselointipiste tulee olla mahdollisimman lähellä lappeen pintaa ja suurikokoinen laakeri siirtäisi akselia tarpeettomasti pois painopistealueelta.

Lopuksi suoritetaan painotuksen säätö: lappeen alkupäässä on noin puolen metrin mittainen tanko, jonka punnusta säätämällä laskeutumisnopeus saadaan säädettyä. Säädin nopeuden noin 2.8 sekuntiin.

Lisätään vielä, että keinu ei tarvitse minkään maailman iskunvaimentimia, jos se on oikein toteutettu.
Huomasin senkin, että tukevana pitämäni oman keinuni lape onkin varsin löysä ja joustava verrattuna tähän, jossa sivut ovat "kakkosnelosta". Kakkosnelosen huono puoli on siinä, että se tahtoo aina hieman elää, eikä se ole aivan kevyttäkään.
Tässä siis haastetta seuraavaa keinua suunniteltaessa -melkein ehdin jo aloittaa, mutta pitänee hieman tarkentaa menetelmiä.

Ei serpentiinejä vapuksi

En varannut vapuksi porukalle serpentiinejä, vaan ihan perus hyppyradan, jossa pärjää hyvin muutamalla tarkkaan ajoitetulla persjätöllä ja putkijarrulla.

Hyppy 16/18 osoittautui varsinaiseksi runsauden sarveksi mitä ohjausvaihtoehtoihin tulee ja se osoittautui myös ansaksi kuudelta toista putkeen ohjattavalle koiralle: okseri houkuttaa kovasti.

Pöytää kannattaa harjoitella: ei sitä koskaan tiedä, milloin se tulee eteen, varsinkin kuin tulevaisuudessa sähköinen ajanlasku tulee yleistymään sääntömuutoksen myötä.

Kumirouheen korjaus

Seuramme Agimet -merkkisen alumiinirakenteisen puomin kumirouhepinta oli jo lähes uudesta saakka ollut huonossa kunnossa. Kisoissa tuomarit olivat asiasta huomauttaneet, joten asialle piti tehdä jotakin.
Agimetilta saa korjaussarjaa joka sisältää noin 0,5 kg 2-komponenttiliimaa ja EPDM -rouhetta noin 4kg. Hintaa setillä on 170,- euroa  ( sis. alv)

Pinta on syytä pestä huolella käyttäen esim. tehopesuainetta, joka vie rasvan mennessään, koska koirien tassuista irtoaa jäämiä.

Huuhdellaan huolella.

lohkeamat voi paikata, mutta saadaksemme tasaisen lopputuloksen ja parhaan mahdollisen tarttuvuuden uudelle pinnoitteelle on viisainta poistaa vanha rouhe kokonaan.

Tähän voi käyttää apuna lastaa, kaavinta ym. mutta paras työkalu lienee tuollainen monitoimityökalu veitsiterällä.

Vanha rouhe on syytä poistaa tarkkaan, mutta ei ole tarpeen saada pintaa ns. kirkkaaksi. Tähän pätee sama sääntö kuin esim. auton maalaukseen: jos pohjana oleva maalipinta on ehjä ja pohjamaalattu, riittää yleensä alla olevan pinnan karhennus. Vanha liima, joka istuu alumiinissa hyvin tiukasti, toimii hyvänä alustana uudelle liimakerrokselle. 

Vanhan rouheen poistossa kulmahiomakoneen teräsharja on tehokas (tai käsipelillä) ja pinnan karhennus onnistuu karkealla santapaperillakin.


Kun pinta on puhdas vanhoista rouheista, kannattaa se puhdistaa vielä käyttäen rasvanpoistoainetta tai asetonia. Myös tinneri käy.

Näitä kemikaaleja käsitellessä ei voi liiaksi korostaa hyvän ilmanvaihdon merkitystä!

Liima on melko juoksevaa ja jotta saadaan rouheelle tasainen reunus, on ennen liiman levitystä rajattava liimattava alue rimoilla, jotka puristetaan rampin kanssa tiukasti yhteen liimapuristimilla.

Liima koostuu muovimassasta ja kovetteesta, jotka sekoitetaan keskenään suhteessa 2:1. Kovetetta on oltava vähintään 50% massan määrästä. Mittaukseen on syytä käyttää kirjevaakaa.

Kovete on monesti melko kiinteässä muodossa ja paakkuista, mutta lämmittäminen ennen sen lisäystä massaan, saa sen hyvin juoksevaksi.

Sekoitettaessa liimamassaa ei kannata käyttää koko seosta kerralla, koska ensimmäisen liimauksen kuivuttua vasta selviää, tarvitaanko lisäpaikkausta!
 
 Liimaseos kaadetaan pinnalle ja tasoitellaan lastalla. Kannattaa varmista, että liimaa on kauttaaltaa koko pinnalla, jotta saadaan tasainen kerros.
Seos on vallitsevasta lämpötilasta riippumatta hyvin juoksevaa.

Sen jälkeen levitetään kumirouhe ripottelemalla tasaisesti koko alueelle niin, että liima peittyy. Rouhe hierretään pintaan käyttäen apuna esim. 45x45 puupalikkaa.
Kumirouheen voi myös sekoittaa liimamassaan, mutta sen levittämisestä ei ole kokemusta, voi toimia paremmin pienissä paikkauksissa.

Pinnan annetaan kuivua yön yli, liimaukselle kannattaa tarjota hillitysti hellää lämpöä.

Seuraavana aamuna poistetaan varovasti reunalistat, jotka saattavat olla liimaantuneet hieman kiinni reunoihin.

Reunoille valuneen liiman saa pois asetonilla.

Tässä vaiheessa kannattaa miettiä kontaktiosien kuluneitten sivujen ehostamista uudella maali- tai teippikerroksella.

Paikkauksessa mahdollisesti jääneisiin aukkoihin levitetään liimamassa ja ripotellaan kumipuru. Annetaan kuivua yön yli.


Korjaussarjassa oleva liimamäärä on tarkoitettu "pieniin korjauksiin". Se riitti juuri ja juuri puomin kontaktipinnoille, mutta enemmänkin olisi voinut käyttää, jotta kerroksesta olisi saanut paksumman kuin mitä noissa esteissä on aikanaan ollut tehtaalta lähtiessä.

Kieputuksia, takaakiertoja, saksalaisia, sokkareita

Treeniryhmällä alkaa sadella kisoista tuloksia tai ainakin kisakuume on monella noussut hellelukemiin, joten pitää hieman lisätä kisanomaista treeniä pyrkien yhtenäisiin ja ehjiin suorituksiin.

Tällainen pitkä rata mahdollisimman monipuolisilla esteillä olisi huomattavasti helpompi toteuttaa isommalla kentällä, mutta sopihan se hyvin tuohonkin tilaan.