Pussi (umpitunneli)

Pussin valmistus aloitettu tarvehankinnoilla.

Pussin kehikon pohjaosa on 30 mm viirapintaista filmivaneria, kooltaan 60x90 cm. Vaneri kannattaa pistäytyä hakemaan vaneriliikkeestä valmiiksi sahattuna. 

Kehikon kaari valmistetaan 4 mm koivuvanerista. Kappaleen koko on 160x90 cm, jolloin mainitun paksuisen pohjakappaleen kanssa saavutetaan sääntöjen määrittelemä 60 cm sisäänmenoaukon korkeus.

Vaneria sahattaessa kannattaa ottaa huomioon se, että vaneri taipuu syiden mukaan toiseen suuntaan helposti, toiseen suuntaan hieman huonommin.

Kaarivaneri tuetaan kahdella "längellä", jotka sahataan pistosahalla 18 mm vanerista. Tähän kannattaa varata noin 75x75 cm kappaleet.

Pussikangas on haaste sinänsä. Valmiina näitä saa mm. Halli&Humman valikoimista. Haluan kuitenkin verestää viime vuosituhannelta peräisin olevia, alakoulussa opittuja ompelijan taitojani ja kokeilen kankaan valmistamista itse. Pussin kehikon ympärysmitta, 220 cm asettaa haasteen kankaan hankinnalle, koska kangasvuodat ovat yleensä noin 150 cm leveitä.

Valmisteluja ja pohjustuksia

Pohjaosa on alapuoleltaan ns. viirapintainen, eli pohjassa on karkea kuvio liukumisen estämiseksi. Yläpuoli on sileä filmipinta, joka pitää huolellisesti karhentaa, jotta maali tarttuu siihen. Kosteaan maaliin levitetään 0.6 mm kvartsihiekka. Pohjan reunat maalataan useampaan kertaan säänkeston parantamiseksi.

Kaarivaneri käsitellään useampaan kertaan Fasad -pohjusteella, erityisesti reunojen kanssa kannattaa olla huolellinen. Normaali (ei filmi-) vaneri on käsittelemättömänä hyvin herkkä kosteudelle.

Syy, miksi kaaressa ei ole käytetty filmivaneria, on se, että kaarelle taipuvaa, riittävän ohutta vaneria ei ole juuri saatavana.

Kun pohjuste on kuivunut, voidaan kaari maalata. Öljymaali on kestävä ratkaisu, koska se imeytyy vaneriin hyvin.

Kaaren tueksi leikataan 18 mm vanerista länget. Tässä kohteessa voitaisiin toki käyttää filmivaneriakin, mutta sen pintakäsittely pitää tehdä alkydimaalilla.
.
Länget yhdistetään harjalta ja ruuvataan yhteen ennen pintakäsittelyä.
Toinen länki tulee suuaukon tasalle ja toinen 5 cm ulostuloaukon  (kankaan puoli) reunasta. Tähän palaamme myöhemmin.

Kaarivaneri taipuu hyvin muotoonsa. Kaaren ja pohjalevyn liitokseen kannattaa levittää reilusti vedenkestävää puuliimaa.

Länget käsitellään pohjusteella ja maalataan öljymaalilla. Länget liimataan ja ruuvataan paikoilleen.

Lähtöpäähän sahasin 4 mm vanerista listan, jonka liimasin ja ruuvasin paikoilleen. Tämän listan lopullinen  funktio selviää, kunhan olen tuumaillut kankaan kiinnitysratkaisun loppuun saakka.

Kaaren alaosaan ruuvasin eloksoidusta alumiinista valmistetun listan.

 Tältä kehikko näyttää loppuviimeistelyä vailla.

Kangasta varten jyrsin vaneriin 15 mm syvän uran.

Uran ulkoreunasta otin vielä viitisen millimetriä pois, jotta kankaan suuosa ei laahaisi kehikon mukana maata.

Filmivanerin leikkauspinnat kannattaa suojata maalilla. Tässä käytetty Teho -öljymaalia.

Yhteen pussin kehikkoon asensin liukumisen estämiseksi kulmaraudan. 

Kuvassa näkyvän pussin pohja on 18 mm vaneria, joka on paljon kevyempi kuin nyt valmistamani mallin 32 mm vaneri, joten tämä saattaa pysyä paikoillaan ilmankin.

Kulmarauta pitää kyllä hiekalla hyvin kehikon paikoillaan, mutta kovalla alustalla saattaa nostaa suuaukkoa liikaa.

Päässä pyörii vielä pussin kehikon kantokahvat. Jonkun seuran pussissa sellaiset näin ja voisi olla hyvä lisävaruste.

Umpitunnelin kantokahvat

Lasareetissa makkoilu syö ihmiseltä hyvää harrastusaikaa, mutta ehtipä ainakin kahvojen maali kuivua sillä välin.

Tuollaiset kahvat muotoilin filmivanerista kuviosahalla kehikon molemmille puolille.

Pussikankaan valmistus 27.7.2012

Keväämmällä hankin Ebayn kautta Etelä-Koreasta 7 jaardia 160 cm leveää vedenkestävää nylonia (a.k.a nailonia). Koska omistan ompelukoneen, onhan se pakko kokeilla, onnistuuko kankaan ompelu itse.

Koska pussin kehikon kehämitta on noin 220 cm, joutuu kangasta leventämään n. 60 cm, siksi kangasta piti hankkia yli kaksi kertaa pussikankaan pituuden verran. 

Saumat tehdään farkuistakin tutulla katesaumalla. vaikka kyse on melko yksinkertaisesta ompeleesta, ei se ensikertalaiselle ihan heti avaudu, miten sellainen valmistetaan. Netistä löytyvät ohjeet ovat melko ylimalkaisia, mutta sitten löysin netistä kuvaavan videoklipin: http://youtu.be/Eq57ugbKkH0

Tästä jatketaan, pitää kiirehtiä hallitalkoisiin. 

Tunnelin molempiin päihin ommellaan kanavat. Ulostuloaukon kanavaan pujotan tuulen tuiverruksen kiusaksi ja kankaan paikallaan pitämiseksi 3x1.5 mm² kumikaapelin, jonka päät yhdistän liimautuvalla kutistesukalla.  

Kehikon puoleinen kanava on leveämpi. Siihen pujotetaan kiristysliina. Varastosta löytämäni television seinätelineen kiristin ei ole oikein toimiva ratkaisu, liina pitäisi saada kiristettyä paljon tiukemmin paikoilleen. Kuormansidontaliina ajaisi asiansa tässä tapauksessa.

Heikoin lenkki pussikankaan ompelussa osoittautui olevan Bernette -merkkinen ompelukoneeni, joka suttasi pahasti alalankaa. Joutuu ilmeisesti huollattamaan muutoin laadukkaan laitteen ja vahvistamaan saumat jälkeenpäin.

Valmis kangas näyttää tältä. Kangas on juuri säännöt täyttävän 250 cm pituinen.