Pujottelu

Käytössäni on ollut pari suvea sitten valmistettu kujamallin pujottelu, joka toimii tarkoituksessaan, mutta on irtonaisen rakenteensa takia hieman hankala käsitellä. Kujaa en muutenkaan enää käytä, joten pujottelu on käytössä ns. suora.

Pujottelun rimat ovat 32 mm alumiiniputkea 1 mm seinämävahvuudella, jotka toimivat tarkoituksessaan erinomaisesti.

Tarkoitus olisi siis koota ns. jäykkä pujottelu kahdesta kuuden kepin osasta.

Yleisin rakenne on se, että jalustaan on kiinnitetty holkki, johon putki tai keppi/rima upotetaan. Päätin kuitenkin toteuttaa rakenteen toisin päin, eli jalustassa on kiinteä tappi, jonka päälle putkimainen pujottelukeppi asetetaan. 
Näin siksi, että ulkokäytössä avonainen holkki herää sisälleen vettä, joka pitäisi saada valutettua pois rakennetta ruostuttamasta. Talvikäytössä vesi monesti jäätyy, jolloin keppiä ei saa irti.

Keppi/rima on siis ulkoa 32 mm ja sisältä halkaisija on siis 28 mm. En onnistunut löytämään sopivan tiukasti putken sisään istuvaa putkea tai neliöputkea.

Se ei kuitenkaan ole ongelma, koska sovitus voidaan toteuttaa esim. pujottamalla holkin päälle sopivan vahvuista, taipuisaa vesijohtoputkea tai teippaamalla lisää tavaraa holkin päälle.

Muovin tai jonkun elastisen materiaalin käyttö vaimentaa myös kepin kolinaa käytössä. Aluksi testaan ainakin muoviteipin ja vulkanoituvan teipin.

Valitsin sisäholkiksi 20x20 mm neliöputken, jonka ristimitta on noin 26 mm.

Neliöputki sen vuoksi, että se on helpompi hitsata jalustaan kiinni niin, että kulmat jäävät vapaaksi ja pujottelukeppi istuu paremmin jalustaansa.

Holkin korkeus on 20 cm. se saa luonnollisesti olla korkeampikin, mutta jos 15 cm riittää putkiholkissa, tämä riittänee umpinaisessakin.

Jalusta on 5x50 lattarautaa.

Oikeastaan isoin työ tässä projektissa on hitsaussaumojen siistiminen pintakäsittelyä varten, itsessään saumojen hitsaaminen on näin yksinkertaisessa kohteessa nopeaa.

Lattojen liitoksen toteutus on ollut muutaman päivän mietintävaiheessa, mutta päätin kuitenkin maalata kokonaisuuden ensin, sillä avoimet saumat korrodoituvat nopeasti jo ilman kosteuden vaikutuksestakin. 

Pohjamaaliksi sivelin kaksi kerrosta Ferrexia. Tuulisen sään vuoksi pohjamaalaus piti suorittaa siveltimellä, mikä onkin ihan suositeltavaa, sillä siveltimellä saa avoimet koloset hitsaussaumoissa hyvin peitettyä.

Eilen, kun oli tyven, ruiskutin pintaan harmaan Miranolin.

Sitten vain odotellaan uusia alumiinisia keppejä saapuvaksi. Kujassa käytettävissä kepeissä on alaosassaan muoviteipillä tehdyt sovitukset avoholkkiin, joten voisihan niitäkin periaatteessa käyttää, mutta ratkaisu ei ole kovin siisti. Uusi on myös aina uusi ja pääseepähän taas teippailemaan uusia värejä rimoihin, mikä on varsin terapeuttista hommaa.

Holkin sovittelua

Tuumailun ja kokeilun jälkeen sain holkin sovitukset tehtyä.

Kokeilin ensin muoviteippiä -ihan ok, mutta en ollut oikein tyytyväinen sovituksen "elastisuuteen". Sen jälkeen kokeilin o-rengastiivistettä, 18 mm o-renkaalla saisi hyvin elastisen kiinnityksen, mutta rengasta on vaikea saada pysymään paikoillaan.

Sitten testasin vulkanoituvaa teippiä ja hetken harjoittelun jälkeen totesin sen oikein toimivaksi ratkaisuksi tähän käyttöön. Vulkanoituva teippi on elastista kumiteippiä ilman liimaa ja se vain venytetään kohteeseensa kiinni.

Käytännössä teippi venyy kaksi kertaa pituutensa verran, jolloin se samalla kapenee leveydestään noin puoleen. Olen joskus käyttänyt teippiä vesitiiviitten liitosten tekemiseen esim. sähköasennuksissa, mutta sittemmin oikeastaan unohtanut tämän McGyver -tuotteen.

Uudet pujottelun kepit

Uudet alumiiniset rimat saapuivat. Kovasti ovat vielä kiiltävät.


Tosin, tuollaiset putket ovat olleet pihalla talven ylikin, eivätkä ole kuin hiukan himmenneet ja luonnollisestikaan käsittelemätön alumiini ei ruostu.

Putken yläpäähän asennetaan lamellitulpat.

Sen jälkeen leikellään ja liimaillaan laadukkaasta kontaktimuovista koristeteippaukset metrin mittaisen riman keskiväliin.






Käyttäjäkin on tyytyväinen uusiin keppeihin.