Karkeaa rouhetta

Saksan Ebayn kaupasta bongasin erityisen halvan erän EPDM -kumirouhetta. Mitään hajua ei ollut, miten karkeasta tavarasta olisi kyse ja värikin oli juuri se kuin millaisena T-mallin Fordin olisi alkuaikoinaan saanut.

Väri ei ole iso ongelma, koska kumirouhetta olen melko onnistuneesti värjännyt uretaanimaalilla. Pitihän rouhetta toki kokeilla, uhriksi osui melko hyvällä hiekkamaalipinnalla ollut maksipöytä. Levitysmenetelmä oli se kaikkein helpoin, eli liima pintaan ja rouheen ripottelu päälle.

Tuota varten olisi ehkä kuitenkin kannattanut tehdä seos liimasta ja rouheesta, pinta-alaahan on noin neliön verran ja rouhetta menee tavallisesti viitisen kiloa neliölle.

Aamulla maalin kuivuttua totesin pinnan olevan ihan siedettävä ja kiinteä, mutta partikkelit ovat aika karkeat, joten aloin miettiä, että olisiko joku kätevä laite olemassa tuota varten, jotta saisi hieman rouhittua hienommaksi.