Keinu restauroitu pelikuntoon.
Kärsiiköhän tuota kivituhkaiselle alustalle viedäkään sottavarpaisten kisakoirien liattavaksi.
27 maaliskuuta 2013
23 maaliskuuta 2013
09 maaliskuuta 2013
Tokoneitsyys korkattu!
Tokoalkeitten intensiivikurssin ohessa alokasluokan liikkeet tuli hierottua kisakuntoon nuorimmalla (2.5v) sheltillämme Timmyllä.
Monta vuotta sitten olen käynyt yhden alkeiskurssin toiseksi nuorimman Shaunin kanssa, mutta mm. jäävät liikkeet olivat jääneet treenaamatta ja seuraaminenkin oli hieman vasemmalla kädellä treenattua.
Kohtalaisen nollilta siis aloitettiin, maahanmenoa tosin oli Timmyn kanssa paimennuksen ohessa hieman treenailtu.
Kovasti luottavaisena lähdimme ykköstulosta hakemaan.
Luokse päästävyyden kymppi ei sosiaaliselle koiralle ollut yllätys.
Paikkamakuussa ohjaaja sen sijaan mokasi unohtamalla liikkeenohjaajan kuuntelemisen ja koira säesti osoittamalla hyvin suurta kiintymystä ohjaajaa kohtaan koko paikkamakuun ajan ja lähestymällä omistajaansa puolentoista minuutin kohdalla reippaalla ravilla. Tutuhko agilityhalli osoittautui siis liian häiriöalttiiksi tälle liikkeelle, mikä ehkä hieman indikoi myös liian vähästä harjoittelusta mahdollisimman monessa eri paikassa ja tilanteessa.
Seuraaminen ei tuomarin mielestä ollut riittävän tiivis ja hihnassa seuraamisessa käytin liikaa pakotetta. Ihan hyvin, ottaen huomioon, että hihnaseuraamista olimme harjoitelleet ehkä kaksi kertaa.
Luokse tulo meni täydellisen kympin arvoisesti.
Jäävät liikkeet eivät tuomarin mielestä olleet riittävän jääviä ja maahanmenossa käytin ehkä liikaa elkeitä. Koira hieman ennakoi perusasentoa.
Maasta seisomisen tuomari määritteli nollan arvoiseksi ilmeisesti sen takia, että koira liikkui liian pitkälle. Ohjaajan palatessa koiran luo, perusasento oli kuitenkin moitteeton, joten arvostelu yllätti.
Hyppy oli ehkä parasta, mitä treenissä oli tehty, mutta koira hyppäsi kokeessa hieman sivuun ja heilui ohjaajan tullessa luo eikä mennyt heti perusasentoon. Siitä huolimatta kahdeksan arvoinen suoritus esim. seisomaan jäämisen arvosteluun verrattuna oli yllätys.
Yleisvaikutelma oli kuutosen mittainen, ilmeisesti koiran haukkumisen takia. Koira ilmeisesti turhautui, kun luuli saavansa palkan monestakin suorituksesta, mutta ei kuitenkaan ollut tottunut siihen, että tässä lajissa ei palkkaa tulekaan niin helposti.
Elämäni ekan tokokokeen 118/200 ja kolmostulos oli pettymys, mutta treenataan ehkä lisää ja hankitaan kokemusta kisaamisesta. Paljon on ilmeisesti opittavaa, katsotaan, mihin ohjaajan pitkäjännitteisyys venyy.
Monta vuotta sitten olen käynyt yhden alkeiskurssin toiseksi nuorimman Shaunin kanssa, mutta mm. jäävät liikkeet olivat jääneet treenaamatta ja seuraaminenkin oli hieman vasemmalla kädellä treenattua.
Kohtalaisen nollilta siis aloitettiin, maahanmenoa tosin oli Timmyn kanssa paimennuksen ohessa hieman treenailtu.
Kovasti luottavaisena lähdimme ykköstulosta hakemaan.
Luokse päästävyyden kymppi ei sosiaaliselle koiralle ollut yllätys.
Paikkamakuussa ohjaaja sen sijaan mokasi unohtamalla liikkeenohjaajan kuuntelemisen ja koira säesti osoittamalla hyvin suurta kiintymystä ohjaajaa kohtaan koko paikkamakuun ajan ja lähestymällä omistajaansa puolentoista minuutin kohdalla reippaalla ravilla. Tutuhko agilityhalli osoittautui siis liian häiriöalttiiksi tälle liikkeelle, mikä ehkä hieman indikoi myös liian vähästä harjoittelusta mahdollisimman monessa eri paikassa ja tilanteessa.
Seuraaminen ei tuomarin mielestä ollut riittävän tiivis ja hihnassa seuraamisessa käytin liikaa pakotetta. Ihan hyvin, ottaen huomioon, että hihnaseuraamista olimme harjoitelleet ehkä kaksi kertaa.
Luokse tulo meni täydellisen kympin arvoisesti.
Jäävät liikkeet eivät tuomarin mielestä olleet riittävän jääviä ja maahanmenossa käytin ehkä liikaa elkeitä. Koira hieman ennakoi perusasentoa.
Maasta seisomisen tuomari määritteli nollan arvoiseksi ilmeisesti sen takia, että koira liikkui liian pitkälle. Ohjaajan palatessa koiran luo, perusasento oli kuitenkin moitteeton, joten arvostelu yllätti.
Hyppy oli ehkä parasta, mitä treenissä oli tehty, mutta koira hyppäsi kokeessa hieman sivuun ja heilui ohjaajan tullessa luo eikä mennyt heti perusasentoon. Siitä huolimatta kahdeksan arvoinen suoritus esim. seisomaan jäämisen arvosteluun verrattuna oli yllätys.
Yleisvaikutelma oli kuutosen mittainen, ilmeisesti koiran haukkumisen takia. Koira ilmeisesti turhautui, kun luuli saavansa palkan monestakin suorituksesta, mutta ei kuitenkaan ollut tottunut siihen, että tässä lajissa ei palkkaa tulekaan niin helposti.
Elämäni ekan tokokokeen 118/200 ja kolmostulos oli pettymys, mutta treenataan ehkä lisää ja hankitaan kokemusta kisaamisesta. Paljon on ilmeisesti opittavaa, katsotaan, mihin ohjaajan pitkäjännitteisyys venyy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)