Peukaloisen retki pikkumakseissa

"Nils Holgersson, korkeella ilmassa on..." soi päässäni koko päivän sen jälkeen, kun shelttineiti Cherry Imatralla mitattiin toisessa mittauksessa pikkumaksiksi, ensimmäinen mittaus oli siis medi. Minut passitettiin sL-luokkaan, jossa kilpailin kolme ykkösluokan starttia, niistä kaksi tulosta, toinen niistä LUVA.

Sunnuntaina Joensuussa kisasin Sammyn kanssa kaksi aivan loistavaa agilityrataa. Tämä koira ei anna juuri ohjaajan virheitä anteeksi, joten tuloksena molemmilla HYL. Sammyn kanssa kisatessa tosin hylytkin tuntuvat voitoilta! Vanha herra Timmy pinkoi hyppyradalla toiseksi nollatuloksella.
Sitten koitti neiti C:n mittaus ja taas tulos oli niukasti sL:n puolella.
Mittaavan tuomarin mielestä olin kuitenkin kilpaillut lauantaina väärässä luokassa, koska 1. mittaus merkitsee! No kilpailimme sittenvaihteeksi mediluokassa, jossa saimme pari tulosta selkeillä virheillä..
Alkaa olla jo sen verran kokemusta kilpailemisesta kuuden edellisen agilitykoiran kanssa, että hyvinkin kilpailuvalmiin koiran useampikin estesuoritus voi alkaa ns. hajota kilpailun paineen alla.
Edellisen koiran kanssa kilpailimme nopeasti monta starttia peräjälkeen ja kun totesin, että muutamassa estesuorituksessa on korjaamista ja vahvistamista, palasimme kilpakentille vasta kahden kuukauden treenirupeaman jälkeen.
Ohjaajan vanha sydän ei myöskään ihan heti kestä enempää kokoluokan määrityssessioita.

Muutoin, mikäs tuolla pikkumakseissa on kisatessa: hyppääminen on Cherryllä sen verran hyvin rakennettu, että yhtään rimaa ei tullut alas ja kontaktitkin ovat samat kuin alemmilla luokilla.

Joku etiäinen iski alkuviikosta ja piruuttaan kokeilimme viikolla korkeamman luokan rengasta kotona noin kolmen toiston verran -vaan sepä oli kehikoton rengas, jota pidän helpompana suorittaa kuin kehikollista.

Cherryn kahden onnistuneen suorituksen renkaalla arvoa nostaa se, että se ei ole ikinä agilityuransa aikana suorittanut korkeampaa, kehikollista rengasta.
Radalla rengas oli pari kertaa pujottelun jälkeen ja jouduin vielä hieman auttamaan koiraa pujottelussa, enkä voinut esim. olla koiraa vastassa renkaalla.
"Korkeella ilmassa" tarkoittaa sitä, että tässä luokassa teoriassa neiti C:n kokoinen koira voi joutua suorittamaan 24% yli sen säkäkorkeutta olevan esteen.

Tarkkipäivän tuloksia

Tarkkipäivä Jari Aholla, Joensuun Eläinklinikalla. Siellä sitä vain saa paikkakunnan asiantuntevinta palvelua tärkeissä asioissa.Cherryltä (Haloilmiön Kaunotar) tutkittiin polvet, kun oli unohtunut vuoden ikäisenä kuvausten ja silmätarkin yhteydessä.  Polvet priimaa.Timmyltä (Silvercool Frosty Fighter) silmätarkki oli mennyt vanhaksi. Tällä kertaa priimaa, ei edes ripsiä!

Agimet a-esteen uusi elämä

Seuran ylijäämähuutokaupasta tarttui mukaani 12 vuotta seuralla ollut Agimet a-este. Ensimmäinen alumiinirakenteinen ja kumirouhepintainen este, mitä seuralla on ollut.

Ensimmäinen homma oli pesu ja heti seuraavaksi pyörästön suunnittelu, koska yksin isolla kentällä estettä on ikävän raskasta muuten siirrellä. Uusi valmistajan pyörästö maksaa 310€, joten päätin tehdä sen itse. Osien kaupan hinta on noin 30-40 euroa, tosin suurin osa pyöriä lukuunottamatta oli kotona valmiina.

Muutaman vuoden kivituhkakerros pinnassa.

Hallissa käytetty suola on hieman aiheuttanut korroosiata, mutta koska rakenne on lähes täysin alumiinia, on rakenne virheetön. Täytyy antaa valmistajalle pisteet rakenteen tukevuudesta, ei paljoa heilu eikä huovu, vaikka esteessä ei normaalisti ole kuin pikkituki keskellä. Smart ja Galican ovat paljon huterampia. Ainoa huono puoli Agimetissa on se, että sitä ei voi laskea alas.

Liuottimen käytin kaliumhydroksidia, että varmasti pinttymät irtoavat pinnasta. Sata litraa meni painepesurin läpi ja vieläkin on tomua pinnassa. Sateita odotellessa. Kumirouhepinta on osin repeillyt, mutta sen verran vähän, että korjaaminen aiheuttaa "kosmeettisia vaurioit"

Pyöriä suunnittelemaan, jonkin aikaa piti toteutusta miettiä.
Valmistajan käyttämän muovilaakerisen ruohonleikkurin pyörän sijaan käytän Motonetin kalustepyörää, hintaa vitosen kappale, mutta hinta/laatusuhde erinomainen: akseli on neulalaakeroitu ja pyörä kestää 150 kilon kuorman. Nykyään akselipultinkin saa mukaan.
Kääntöpöytä on jostakin vanhasta kalustepyörästä ylijäämä, sopii oikein hyvin tarkoitukseeni.

Ensimmäiset mallaukset toisesta pyöräparista, toiseen päähän tulee siis kääntyvä pari ja toiseen kiinteä. Akseli on 25 mm terästä, vipuvarsi 20 mm

Osat pohjustin sinkkimaalilla. pintamaalina on Normadur HS65

Tuki nojaa kuljetusasennossa poikkipienaan. Kuvassa näkyvä ketju korvaa alkuperäisen metallituen, joka on jälkitoimituksessa.

Lepoasento. Tuki tasittuu vivun taakse. Vipuvarren mitta on sen verran sopiva, että pyörästöä on kevyt kääntää, ei tarvita avustajaa, kuten valmistajan omassa ratkaisussa. 

Akselin päätylaakerien kiinnitys.

Akselien päätylaakerointi.

Päätylaakerin voitelin avohammaspyörärasvalla, suojaa myös korroosiolta

Este kävi pihassa pesussa edellisen kerran keväällä 2012

Sammyn ja Cherryn puomin juoksarimittauksia

Hyvin vedetty, kuten tavataan sanoa, en olekaan aiemmin mitannut Sammylle noin nopeaa aikaa, varmuuden lisäksi myös vauhti on parantunut.

Cherryllä on ollt melko tiukka treenikausi, mutta siitä sekin kohentuu.
Hyvää työtä, trikit!