Vuoden 2010 jälkeen suhtautumiseni agilityn turvallisuuteen muuttui.
19.9.2010 olin treenaamassa kotikentälläni piirroksen mukaista ratakuviota. Kun koira oli suorittamassa rengasta, olin sijoittunut noin puomin tasalle. Saadakseni koiran ohjattua putken oikeaan päähän, tein melko voimakkaan vetoa kuvaavan ohjausliikkeen ja kutsuin koiraa.
Koira törmäsi renkaan sivuun (ei kehikkoon) ja putosi siihen paikkaan. Koko este siirtyi paikoiltaan pitkän matkaa. Koira huusi ja sätki kivusta ja ottaessani sitä syliin, se yritti purra minua. Koiran silmistä paistoi kipu ja kauhu.
Sain onneksi ajan päivystäjälle ja kipupiikin avulla saatiin koira kotiin häkkilepoon. Seuraavana päivänä röntgen, mutta mitään murtumia ei näkynyt eikä venähdyksiä tuntunut. Esitettiin vahva epäily välilevyn painumisesta kasaan, mutta rustovaurioita harvoin läpivalaisussa näkyy, magneettikuva olisi kertonut paremmin.
Huonoksi onneksi olin kuitenkin juuri siirtänyt koiran hoitokuluvakuutuksen toiselle koiralle, koska tämä koira olisi täyttänyt kymmenen vuotta parin viikon sisällä, jolloin vakuutus olisi lakannut muutenkin.
Muutama päivä koiralla meni maatessa, mutta hiljalleen se alkoi päästä jaloilleen ja toipuminen alkoi. Oikeaan takajalkaan jäi kuitenkin koordinaatiohäiriö eikä koira enää sen jälkeen kilpaillut eikä treenannut. Nuorena hankitun hyvän peruskunnon ansiosta koira kuitenkin pärjäsi hyvin seurakoirana ja sinnitteli muutoin aivan terveenä yli kuudentoista vuoden ikään saakka, jolloin se pääsi ansaittuun lepoon.
19.9.2010 olin treenaamassa kotikentälläni piirroksen mukaista ratakuviota. Kun koira oli suorittamassa rengasta, olin sijoittunut noin puomin tasalle. Saadakseni koiran ohjattua putken oikeaan päähän, tein melko voimakkaan vetoa kuvaavan ohjausliikkeen ja kutsuin koiraa.
Koira törmäsi renkaan sivuun (ei kehikkoon) ja putosi siihen paikkaan. Koko este siirtyi paikoiltaan pitkän matkaa. Koira huusi ja sätki kivusta ja ottaessani sitä syliin, se yritti purra minua. Koiran silmistä paistoi kipu ja kauhu.
Sain onneksi ajan päivystäjälle ja kipupiikin avulla saatiin koira kotiin häkkilepoon. Seuraavana päivänä röntgen, mutta mitään murtumia ei näkynyt eikä venähdyksiä tuntunut. Esitettiin vahva epäily välilevyn painumisesta kasaan, mutta rustovaurioita harvoin läpivalaisussa näkyy, magneettikuva olisi kertonut paremmin.
Huonoksi onneksi olin kuitenkin juuri siirtänyt koiran hoitokuluvakuutuksen toiselle koiralle, koska tämä koira olisi täyttänyt kymmenen vuotta parin viikon sisällä, jolloin vakuutus olisi lakannut muutenkin.
Muutama päivä koiralla meni maatessa, mutta hiljalleen se alkoi päästä jaloilleen ja toipuminen alkoi. Oikeaan takajalkaan jäi kuitenkin koordinaatiohäiriö eikä koira enää sen jälkeen kilpaillut eikä treenannut. Nuorena hankitun hyvän peruskunnon ansiosta koira kuitenkin pärjäsi hyvin seurakoirana ja sinnitteli muutoin aivan terveenä yli kuudentoista vuoden ikään saakka, jolloin se pääsi ansaittuun lepoon.
Noihin aikoihin hajoavia renkaita ei juuri tunnettu ja sen hyödyllisyys olisi ollut kyseenalainen, koska isku osui renkaan sivuun. Samalla tavalla kuin tässä videossa.
Nykyään hajoava rengas on pakollinen, mikä on hyvä asia, mutta edelleen meillä on opittavaa ratasuunnittelusta ja renkaan sijoittamisesta radalle. Mielestäni renkaalta pitäisi olla aivan suora poistuminen esteelle, jonka koira hakee mahdollisimman spontaanisti, ohjaajan puuttumatta koiran itsenäiseen suorittamiseen.
Vielä vuosikymmenen alussa oli aivan normaalia, että renkaalta suoritettiin peruskäännös, jopa tulosuuntaan. Kisoissa ei onneksi enää kovin usein hasardeja suunnittelullisia kohtia näe, treeneissä vielä valitettavasti, mutta tietoisuus lisääntyy riviagilitaajienkin joukossa.
 |
| HuPu Kuopio 19.3.2017 |
