Uudenvuoden jäillä

Joensuun eteläpuolella oli hyvät jääkelit, tasainen kenttä, jossa hieman lunta peittona.

Aurinkokin yritti pilkistää pilvienlomasta. Kyllä se sieltä.

Rhean ensimmäinen agilityserti

Rhea (Ardiente Reaccion Quimica) uunituoreen agility SERTinsä kanssa. 
Ykkösluokasta säästyneellä kakkosluokan hyppyradalla tehtiin myös puhdas nolla hopeasijoituksella, mutta se ei riittänyt aivan LUVA:aan.

Olen silti tyytyväinen, sillä ensimmäisen radan paineistuminen (radalla patsasteli mm. tummiin pukeutunut mörkö=naispuolinen tuomariharjoittelija ja miespuolinen tosimörkö=vahtaava tuomari) oikeutti reiluun yliaikaan ja kieltoihin.

Toinen, sertirata oli jo paljon parempi ja kolmaskin mentiin hyvällä moodillla.

Rhea aloitti kilpauransa 19.12. viime vuonna. Väliin on mahtunut taukoa mm. epäonnistuneen pentuprojektin muodossa, joten tämä oli vasta kolmas kilpailu Rhealle.

Näin suoritusvarmaa koiraa minulla ei ole koskaan ollut, Rhea ei ole muuten koskaan tehnyt kontaktivirhetta tai pudottanut rimaa tms. kisoissa. Rhealla on myös paras hyppytekniikka, mitä yhdelläkään koirallani on ollut. Uskon vakaasti, että neidin kisajännitys laantuu aikuistumisen myötä.

Hankittu työvoitolla, kun tassut ovat vieläkin tuhkassa

Nuorisojaos ev-kisoissa

Shelttijoukkueemme nuorisojaos kävi hurjastelemassa Joensuun Agilityurheilijat ry:n epävirallisissa agilitykilpailuissa. 

Nuori herra Sammy, 12kk (oik.) voitti luokkansa supermölleissä ja neiti Rhea vei potin kotiin ainoassa startissaan kilpailevien medien luokassa.

Putkiralli meni Sammylla lähinnä sheltinalun kokemuspankin kartuttamiseen (lue: ohjaajan huolimattomuuden takia väärä rata).

Liisan liukkaat

Vanha sananlasku piti jälleen kerran paikkansa. Noin viikon mittaisen lumisen jakson jälkeen lauha keli oli sulattanut lumet lähes kokonaan, mutta jättänyt polanteisen kylätien petollisen liukkaalle jääpinnalle. Ilman nastakenkiä kulkeminen olisi ollut tuskaa, koirillakin oli hankaluuksia edetä.