Pöydän anatomiaa

Pöytä ei ole agilityssa kovin suosittu este ja jos kilpailussa sen suoritusta ei mitata pöytään asennetulla ajanottolaitteella, ei myöskään aivan tasapuolinen.

Pöytä 9 mm koivuvaneria kumirouhepinnoitteella,
reunat 20x20 terästä joihin hitsattu jalat 25 mm putkesta.
Sivuihin ruuvattu/liimattu 15x45 rima

Koiran pöydällä viettämä aika voidaan tosin mitata tuomarin kädessä olevalla piipparilla, jonka mittaustarkkuus voi riippua kelloa käyttävän käden vakaudesta.

Alemmissa luokissa pöydän käyttö on yleisempää, koska siellä ajanottoon ja suoritusaikoihin liittyvät toleranssit eri kilpailijoitten kesken ovat isommat eikä pöydän suoritus muodostu ratkaisevaksi sijoituksia määriteltäessä.

Kolmosluokassa, jossa ratkotaan sertejä ja mestaruuksia, on ajanoton syytä olla sähköisellä tunnistimella varustettu. 

Pöydän harjoittelua karsastetaan, koska se mielletään tylsäksi esteeksi ja että se rikkoo radan suoritusrytmin. Radalla on kuitenkin esteitä, joita ei suoriteta samalla rytmillä: monella on kontaktiesteillä käytössä totaalinen pysäytys eikä pujotteluakaan suoritetta samalla vauhdilla kuin muita esteitä.

Pöytää ei usein mielletä vaaralliseksi esteeksi, mutta olen kuullut useammastakin tapauksesta, jossa maksikokoinen koira on kaatanut pöydän. Maksipöydän painopiste on pakostikin melko korkealla, joten vauhdilla pöydälle tuleva koira, joka jarruttaa voimakkaasti, saa helposti pöydän kaatumaan.

Sääntöjen mukaan pöydän on oltava vakaa, sääntö määrittelee myös pinnan mitoiksi 90x90 tai maksimissaan 120x120 cm. Luonnollisestikin kookkaampi pöytä on tukevampi, mutta sen käsittely ja säilytys on hankalampaa.

30 senttimetrin toleranssi on melkoisen suuri ja saattaa myös estettä harjoitellessa aiheuttaa ongelmia: jos koira on treenannut 120x120 kokoisella pöydällä, voi sen olla vaikea osua 90x90 kokoiselle pöydälle, kun se ensi kertaa tulee koiran kohdalle vastaan.

Pöydän vakautta on kuitenkin helppo lisätä, mutta se pitää tehdä jo valmistusvaiheessa: pöydästä voi tehdä saunajakkaramallisen, jalkoihin voi tehdä kevyen kallistuksen, kuten kuvassa näkyy. Säännötkään eivät tätä modifikaatiota estä.

Numerokyltit ehostettu

Ehostin seuran kuluneet numerokyltit. Kyltit on tehty teräksestä ja niitten valkoinen maalipinta kulunut pohjasta ja mustat numerot lähes kaikonneet.

Hioin jäljellä olevan maalin karheaksi ja ruiskutin pintaan keltaisen Normadur uretaaniepoksimaalin.
Numeroinnista olisi toki tullut siistimpi tarroittamalla, mutta sopivan kokoisia tarroja on vaikea löytää ja hintaakin niille tulee, joten maalasin käsivaralta taiteilijan siveltimellä. Totesin samalla, että uravalintani oli sikäli onnistunut, että taidemaalarina näin epävakaalla kädellä näkisin todennäköisesti nälkää.

Lopuksi ruiskutin pintaan uretaanilakan, joka suojaa kulumiselta.

Sheltti Rhea ensimmäisissä ev-kisoissaan

Shetlanninlammaskoira Rhea (Ardiente Reaccion Quimica), ikää 17kk verran, korkkasi 28.11.2015 epävirallisen agilitykisauransa naapuriseura Pohjois-Karjalan Seurakoirat ry:n pikkujoulumölleissä.

Tuloksena triplanolla, sijoituksin: medien supermölli 2. medien mölliluokka 1. ja medien avoin 1.

Supermöllirata koostui putkista ja hypyistä, mölliradalla oli lisäksi kontaktit (pl. keinu) ja avoimessa luokassa oli mukana myös pujottelu.

Vauhtihan meillä on verkkainen, jos namipalkka ei edessä ole odottamassa , mutta koskaan ei aikaisemmin ole tässä hallissa käyty, joten kaikki kokemus on plussaa. Kyllä se vauhti sieltä vielä löytyy, voi ainakin lohduttautua sillä, että tämä koira ei juuri virheitä tee: rimat eivät tällä pikkumedillä putoile ja kontaktit ovat varmoja.

Prinsessa priorisoi suorituskiireensäkin niin, että ehti jopa kahdesti tarkistaa kampauksensa hallin seinällä olevasta peilistä! Avoimen radalla peili sijoittui melko vaarallisesti juuri metrin päähän pujottelun lopusta.

Ev-kisan 26.11.2015 ratapiirrokset

Tuomaroimani 26.11.2015 ev-kisan radat.
Samalla ratkaistiin myös seuran möllicup -mestaruudet alokas- ja avoimen luokan radoilla.

Putkirallia väitettiin haastavaksi, mutta sen sijaan, että vain paahdettaisiin putkesta putkeen sen kummempia miettimättä, halusin painottaa rataa myös putkijarru- ja haltuunottoharjoituksena.
Kuka tahansa pystyy lataamaan täysillä putkeen, mutta voittaja on yleensä se, jonka koira tekee pienimmät kaarrokset ulos putkesta.
Voi toki miettiä, että mitä kehittää ja mitä mittaa sellainen ratasuoritus, jossa vain mennään täysillä nii, että ohjaamisen voi melkein unohtaa.

Superalokas -luokan radalla haastavaksi osoittautui lähtö. Halusin siihenkin haastetta, sillä tällä radalla pärjäsivät ne, jotka pystyivät jättämään koiransa lähtöön ja sijoittumaan itse esim. putkelle 3 valmiiksi.
Ev-kisojemme ikäraja on 12 kk ja mielestäni sen ikäisen koiran pitää pystyä olemaan paikallaan lähdössä, vaikka ohjaaja loittoneekin. Jos tätä ei voida odottaa koirakolta mölliluokassa, voiko olettaa ongelman kasvavan vai vähenevän, kun koira syttyy lajiin yhä enemmän (=kiihtyy) ja mukaan tulevat virallisten kisojen paineet?

Alokasluokassa nähtiin paljon hyviä suorituksia. Puomin suorittaminen kahdesti tehden välillä muita esteitä oli monelle koirakolle opettavaista.

Avoimessa luokassa lopun serpentiini osoittautui monelle koirakolle haastavaksi, mutta myös paljon hyviäkin suorituksia nähtiin.

putkiralli	superalokas
alokas	avoin