Uusia kokemuksia hakemassa: muutaman kerran olen startannut omalla kouluttamallani koiralla ykkösluokassa, mutta ennen eilistä en koskaan, enkä ainakaan niin vähäisellä yhteisellä treenaamisella.
Joensuussa Pohjois-Karjalan Seurakoirat ry:n agilitykilpailuissa Tolleri Venla (Grezagord's Öinen
Salaisuus) mitattiin maksiluokkaan, minkä arvasimmekin.
Koska meillä oli alla hieman hämmentävä treeniviikko, en osannut juuri muuta tavfoitetta asettaa kuin tuloksen.
Ensimmäisellä radalla Venlaa kiinnosti ratatyöntekijä, minkä vuoksi osin se loikkasi kontaktin ja ryntäsi sitä seuraavan hypyn ohi moikkaamaan ratahenkilöä..
Kepeillä olisin voinut olla tarkempikin ja keppejä seuraavan hypyn jälkeen varmistelin, ettei koira mene väärään päähän putkea tai a-esteelle, missä kului aikaa. Tulos 15 + yliaikaa kuitenkin saatiin ja monta
kipukohtaa oli saatu selätettyä jo ensistartissa, kuten keppien lopetus ja startissa pysyminen.
Toisella radalla
oli hieman rennompi meno ja otettiin monet kohdat varman päälle ja
nollahan sieltä napsahti. Puomin kontakti otettiin liioitellunkin varmasti.
Hyppyradalla meno oli jo melko
vapautunutta ja uskalsin luottaa koiraan niin, että uskalsin tehdä pujottelua edeltävän putken ja hypyn väliin rohkean persjätön.
Taisin olla ykkösluokassa ainoa, joka ohjasi kaksi viimeisintä rataa ulkokautta. Aika monta lähellä piti -tilannetta näin viimeisellä esteellä, kun koiraa vietiin sisäkautta.
Taso maksiykkösessä oli yllättävän kova, yleensä nollasuorituksella pääsee melko helposti palkinnoille, tänään sinne oli tunkua.
Tuplanolla, joten seuraavaan kisailmoittautumiseen
voikin sitten raksia ensimmäisen startin osastossa "valitse kilpailut,
joissa koiralla on luokkanousumahdollisuus".
Pian
kysymykseen "miten niinku meni omasta mielestä" voisin vastata, että
olen erittäin tyytyväinen. Ottaen huomioon, että ensimmäisen kerran
treenattiin Venlan kanssa yhdessä reilut kaksi viikkoa sitten. Hieman vauhtiharjoittelua pujotteluun ja keinulle ym.