Venlalle luokkanousu ja sertifikaatti

Novascotiannnoutaja Venlan kanssa olimme lauantaina 15.8.2015 kilpailemassa Kuopion ykkösluokassa. Joensuun kisoista hieman aiemmin olimme saaneet kaksi luokanvaihtoon oikeuttavaa nollatulosta, joten meillä oli luokkanousumahdollisuus kahdella radalla. Yksi rata oli hyppyrata ja sieltä olimme kalastaneet nollatuloksen jo edellisellä kerralla.

Agilityrata alkoi melko nolosti, kun koira stoppasi kolmannelle esteelle, eli muurille eikä suostunut suorittamaan sitä millään.
Venla osasi yleistää täysin vastaavan ohjaustilanteen ja parin viikon takaisen, kropan jumista johtuvan kiputilan silloiseen treeniin. Koira veti herneen kirsuun ja lähti haistelemaan ratahenkilöä.
Kun sain koiran haltuun, loppurata sujuikin vapautuneesti ilman tulostavoitetta.

Seuraavana oli hyppyrata, jolla tehtiin oikein mainio suoritus yhdellä huolimattomuuskiellolla hyppyesteellä.
Muurimörkökin saatiin kampitettua
 
Viimeisellä agilityradalla tehtiin huolellisen varmaa työtä ja saatiin kolmas luokanvaihtoon oikeuttava tulos ja sen mukana Venlan ensimmäinen agilitysertifikaatti!

Jos tänään tehtiinkin koirakon ensimmäinen hylätty suoritus, oli palkintopallisijoituskin tämän koirakon ensimmäinen.
 
Nopeutta suoritukseen kaivataan lisää, mutta estevarmuuden ja -hakuisuuden myötä koiran voi antaa vapaammin itsenäisesti suorittaa esteitä, jolloin ohjaajalle jää tehtäväksi enemmänkin vauhdin ylläpito varmistelun sijaan.

Agilitykoulutus Hammaslahdessa su 30.8.2015

Yksi ryhmä 12-14

Viisi koirakkoa,  noin 20 min treeniä per koirakko.

Harjoituksen taso räätälöidään koirakon osaamisen mukaan, lajiin tutustujista kilpaileviin.

Kentällä (ratasuunnittelun mukaan) käytössä kaikki esteet.

Kontaktiesteet kumirouhepintaisia.
Koiraystävällinen keinu.

Tervetuloa kirmaamaan isolle ulkokentälle, kentän teholliset mitat 20x37 m.

Koutsina agilityvalmentaja ja liittokouluttaja Jari Lukkarinen.

Treenin hinta 15€.

Ilmoittautumiset, tiedustelut ym. jari.lukkarinen ät gmail.com

Kisaamassa maksien ykkösluokassa

Uusia kokemuksia hakemassa: muutaman kerran olen startannut omalla kouluttamallani koiralla ykkösluokassa, mutta ennen eilistä en koskaan, enkä ainakaan niin vähäisellä yhteisellä treenaamisella.

Joensuussa Pohjois-Karjalan Seurakoirat ry:n agilitykilpailuissa Tolleri Venla (Grezagord's Öinen Salaisuus) mitattiin maksiluokkaan, minkä arvasimmekin.
Koska meillä oli alla hieman hämmentävä treeniviikko, en osannut juuri muuta tavfoitetta asettaa kuin tuloksen.

Ensimmäisellä radalla Venlaa kiinnosti ratatyöntekijä, minkä vuoksi osin se loikkasi kontaktin ja ryntäsi sitä seuraavan hypyn ohi moikkaamaan ratahenkilöä..
Kepeillä olisin voinut olla tarkempikin ja keppejä seuraavan hypyn jälkeen varmistelin, ettei koira mene väärään päähän putkea tai a-esteelle, missä kului aikaa. Tulos 15 + yliaikaa kuitenkin saatiin ja monta kipukohtaa oli saatu selätettyä jo ensistartissa, kuten keppien lopetus ja startissa pysyminen.

Toisella radalla oli hieman rennompi meno ja otettiin monet kohdat varman päälle ja nollahan sieltä napsahti. Puomin kontakti otettiin liioitellunkin varmasti.

Hyppyradalla meno oli jo melko vapautunutta ja uskalsin luottaa koiraan niin, että uskalsin tehdä pujottelua edeltävän putken ja hypyn väliin rohkean persjätön.
Taisin olla ykkösluokassa ainoa, joka ohjasi kaksi viimeisintä rataa ulkokautta. Aika monta lähellä piti -tilannetta näin viimeisellä esteellä, kun koiraa vietiin sisäkautta.

Taso maksiykkösessä oli yllättävän kova, yleensä nollasuorituksella pääsee melko helposti palkinnoille, tänään sinne oli tunkua.

Tuplanolla, joten seuraavaan kisailmoittautumiseen voikin sitten raksia ensimmäisen startin osastossa "valitse kilpailut, joissa koiralla on luokkanousumahdollisuus".

Pian kysymykseen "miten niinku meni omasta mielestä" voisin vastata, että olen erittäin tyytyväinen. Ottaen huomioon, että ensimmäisen kerran treenattiin Venlan kanssa yhdessä reilut kaksi viikkoa sitten. Hieman vauhtiharjoittelua pujotteluun ja keinulle ym.

Pohdintaa hajoavan renkaan kiinnityksestä

perinteinen, ei-hajoava rengas ilman joustavaa kiinnitystä

Ensimmäisen koirani agilityura päättyi joku vuosi sitten renkaaseen törmäämiseen täydestä vauhdista.

Törmäys osui rengasosan sivuun, jalusta liukui alustallaan ja renkaan kiinnitys jousti, mutta ei tarpeeksi. Selkäranka ilmeisesti painui hieman kasaan ja koiralle jäi takajalkaan lievä koordinaatiohäiriö. Pahemminkin olisi voinut käydä: jalusta ei olisi liukunut eikä joustoa kettingeissä ollut. 

Nykyään lähes kaikilla seuroilla on käytössään hajoava rengas. Hajoava rengas tulee myös pakolliseksi kisakäytössä vuonna 2017.

Koska rengas itsessään mielletään turvalliseksi, on periksi antavat (lue:joustavat) kiinnitykset useimmissa rengasesteissä jätetty kokonaan pois. Kiinteissä renkaissa näitä sentään vielä näkee.
Toimivaksi osoittautunut ratkaisu joustoon on putkieristeellä suojattu vetojousi

hajoava rengas ilman joustavaa kiinnitystä

Kuvitelkaapa, mikä on lopputulos, jos koira ei täyttä vauhtia edetessään jonkun syyn takia osukaan kuvassa näkyvän renkaan aukkoon, vaan renkaan sivuun ja kettinkiin, joka ei käytännössä anna periksi yhtään.

Renkaan hajoamisen herkkyydellekään ei ole annettu speksejä. 
Hajoamisherkkyys on siis sama niin parikiloisella chihuahualla kuin 60 -kiloisella rottweilerillakin.