Bloggari aloitti eilen Suomen Agilityliiton järjestämän agilityvalmentajan vuosikursiin, eilen oli osan 1. ensimmäinen päivä.
Eilen opimme hieman valmentajan arvoista, kouluttamisesta ja oppimisesta ja ryhmäydyimme valtavan positiivisen kouluttajan ohjauksella.
Tänään oli vuorossa ljianalyysia ja mm. suoritusten tallennuksen esittelyä käyttäen apuna mm. videokameraa ja editointiohjelmia.
Aerobisen ja anaerobisen energiantuotannon opit testattiin käytännössä Pyynikin harjujen nousuiissa ja laskuissa juoksemalla ensin 1600 metriä omalla peruskestävyystasolla, minkä jälkeen verestä mitattiin maitohappotaso.
On näköjään todella vaikea juosta riittävän hiljaa, koska tasoni oli 2.2, vaikka sen olisi pitänyt olla tuolla tasolla alle kahden.
Sitten kiristettiin vauhti hieman alle maksimisykkeen ja juostiin samamatka uudelleen. Maitohappotaso oli tällä kertaa vauhtikestävyyden vaatimalla tasolla, eli tasan 3. Lopuksi riuhtaistiin täysivauhtinen 800 metriä, oma maksimisyke oli 185 ja maitohapot aika lailla kympissä, mikä on ihan hyvä arvo.
Loppuilta meni esteopetuksen tekniikoitten plussien ja miinusten analysoinnissa.
Sitten oppimisäiväkirjan pariin.
