Serpentiineille jatkot

Torstain treeni oli niin kiehtovan oloinen, että päätin rakentaa saman omalle kentälle, hieman useammalla esteellä varustettuna.
Radasta tuli hieman tiukempaan pakattu kokonaisuus, jossa koiralla oli monta mahdollisuutta ajautua väärälle esteelle, mikä edellytti ohjaajalta tarkkuutta ohjauksessa.

Serpentiinejä ja välistävetoja (taas)

Viikoittainen treeniryhmäni harjoittelivat joskus kilparadoillakin nähtyjä serpentiinejä ja välistävetoja.

Paikalla olleille, parille kakkosluokassa kilpailevalle koirakolle aloitus osoittautui aluksi perin haastavaksi ja tunsin epätoivon hien leijuvan ilmassa, mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen ohjaajien hieman sulateltua asiaa, meni ohjaus molemmilta koirakoilta vauhdikkaasti ja virheittä.

Kummalta puolen alkusuoran ottaa, on hieman makuasia, mutta itse suosin koiran työntämistä hyppyjen väliin vedon sijaan, koska silloin voin käyttää omaa liikettäni ja varsinkin jalkaani ohjaavana elementtinä.

Sen vuoksi ohjaisin alun seinän puolelta. Tätä puoltaa myös se, että lopussa koiran tullessa hypyltä 4, se näkee edessään ensimmäisenä väärän putken suun, joka minun on helpompi blokata ohjatessani ulkokautta.

Välistävedoissa suosin ohjaamista, jossa jalkaterät ovat menosuuntaan ja ohjaajan sivuttaisliike sekä vetävän ja työntävän käden vuorottelu ohjaa koiraa pujottelemaan esteet. Käskytyksellä ei lopun perin ole paljoakaan merkitystä, koska ohjaajalla on muutoinkin täysi työ pitää pakkansa koossa ja keskittyä ohjaamiseen, jota käskyttäminen vain sekoittaisi.

Keppien aloitus on kulmana myös eräs niitä pahimpia: ohjaajan oma liike vie koiran helposti liian pitkälle ja koira aloittaa väärin.

Tullessa takaisin putkelta 10 serpentiineille, samat lainalaisuudet pätevät kuin välistävedoissakin. Nämä ohjaukset vaativat tarkkaa ajoitusta ja suorituksen viemistä automaatiotasolle, mikä saavutetaan useiden toistojen kautta.

Lopuksi treenasimme vippausta hypylle 17 palkaten hieman raskaasti etenevää malinoisia avustajan näyttämällä ja heittämällä pallolla.
Koutsikin onnistui ajoittamaan palkkauksensa niin, että hänellä ei ole ranteessaan malinoisin hampaanjälkiä.

Tiistain 15.7.2014 treenin ratapiirros

Tämäniltainen ykkösluokan tasoisen treenin ratapiirros, sekä samalle pohjalle kolmosluokan tasoinen rata.

Uusi kisakelpoinen keinu

Melko monta keinua on tullut agilityurani aikana valmistettua, mutta nyt alkoivat palaset loksahdella paikoilleen ratkaisujen suhteen.

Keinun jalkaosan valmistin ensin, ainoa oikea materiaali siihen on teräs, jolloin siitä saadaan riittävän painava ja tukeva.

Lappeen päällys on 6.5 mm filmivaneria, joka toimii hyvänä alustana kumirouhepinnoitteelle. 

Lappeen sivut ovat 20x40 mm alumiiniputkea ja 10 mm vaneria, jotka on liimattu yhteen pitkältä sivultaan. Alumiiniprofiili tuo rakenteeseen riittävää jäykkyyttä ja vaneri absorboi maahan osuvissa iskuissa aiheutuvia värähtelyjä.

Jalustassa on 160x40 ns kovapyörät, joitten sokalla tapahtuva lukitus käyttöasentoon ei ole vielä aivan sellainen, kuin olisin halunnut: eilen toteutin erääseen toiseen jalustaan paremman systeemin jonka aion soveltaa myös tähän, hieman paremmaksi modifioituna tietysti.  Otan sitten hieman yksityiskohtaisempia kuvia.

Koirien mielestä kumirouhe pinnoite tuntuu ainakin ahteriin oikein mukavalle.

Kumirouhepinnan kiinnipysymisen varmistin maalaamalla pinnan Normadur 65 HS 2-komponentti uretaanimaalilla.

Samalla maalasin uudelleen myös a-esteen kumirouhepinnan. Tuollaiseen epätasaiseen pintaan saa menemään tuhottoman paljon maalia, mutta tuollainen työkonemaali on halvempaa kuin rautakaupan alkydimaali ja tarttuvuus on huomattavasti parempi.

Rouhepinnan maalaus vaatii ehdottomasti ruiskun.