Kenttäpostia

Kentällämme vieraileville artisteille hieman esittelyä fasiliteeteista toukokuun alussa 2014.

Pääsiäinen kisattu ja levättykin

Shaun, Wallace, Preston ja Timmy pääsiäispotretissa

Pitkäperjantaina ja lankalauantaina kilpailimme veljesten Shaun ja Timmy kanssa kotikisoissa.

Perjantaina Timmyllä oli neljä starttia ja Shaunilla kolme. Lauantaina oli molemmilla vielä kolme lähtöä per kirsu.

Ohjaaja seisoskeli kisapaikalla yli yhdeksään saakka illalla avaten agilitykisojen kuuluttajan uransa puhemaratonissa maksi kolmosten kilpailussa, jossa oli keskimäärin neljässä kisassa 45 starttia kussakin.
Seuraavan kerran otan otsalampun mukaan, sillä hämärässä hallissa ikänäköinen joutui tihrustamaan listoja ja puhui sen takia välillä pehmoisia, mutta tuskin sitä kukaan huomasi.

Se kyllä huomattiin, kun erehdyin lausahtamaan muutaman ruotsin kielen sanan. Tekohan on täällä idässä melkein yhtä vakava rike kuin mennä rekkakuskina helvetin enkelien kantapaikkaan ja huutaa ovelta, että "kenenkäs teistä liimaleteistä on tuo ruma mopo, jonka yli juuri Scanialla peruutin?" 

Kisatuloksissa aina varma Timmy tehtaili kaikkiaan neljä nollatulosta ja meille totuttuun tapaan tulostaso oli selkeän nousujohteinen: podiumilla käytiin sunnuntaina kaksi kertaa, toisella voittonolla ja pitkään jahdattu tuplanollakin napsahti kisaplakkariin.
Arvokisoihin on kasassa 13 nollatulosta, joista muutama voittotulos. Nähtäväksi jää, viitsiikö kesällä isoihin kisoihin raahautua.

Shaun oli totuttuun tapaansa supernopea, mutta nollatulosta emme onnistuneet saamaan aikaan, vaan viitosta ja kymppiä ropisi enimmäkseen. Puolen vuoden kisatauon jälkeen meillä oli hieman kommunikaatiovaikeuksia ensimmäisenä kisapäivänä, mikä ilmeni mm. esteiden ohituksina ja kieltoina, mutta lauantaina oli taas alla samavanha spontaani koira, joka hakia kaiken edessä olevan, kun vain luvan antoi.

Hylätyistä radoista löytyivät oikeastaan ne kaikkein suurimmat ilon aiheet, sillä tällä koiralla suorittaessa ei oikeastaan ole tärkeintä tulos. Kun koira vetää aina täydellä sykkeellä, on se ohjaajalle hyvin haasteellista, mutta onnistuessaan hyvin opettavaista ja äärimmäisen palkitsevaa.

Makupaloista asiaa

Jostakin pitää keksiä asiaa, jote: aikapäiviä sitten on pitänyt päivittää makupalareseptiä, mutta on unohtunut:

Laatoiksi leikellyt levyt on huomattavasti helpompi palastella siististi, kun antaa niitten kiinteytyä jääkaapissa yön yli.

Sertiä pukkaa

ACE:n kisoissa oli tarjolla lauantaina kolme luokkaa,
kaksi agilityrataa ja yksi hypäri.
Agiradat tuomaroi Manuel Alff Luxemburgista ja hypärin Harri Huittinen.

Ekalta agiradalta saimme shelam Timmyn kanssa melko hyvän tuloksen, sijoituimme kolmanneksi.

Toisella vedettiin alun vitosen virheen jälkeen aivan riskillä ja otettiin hylkäys, mutta hypärille kokosimme itsemme ja otimme SERTin pois kuljeksimasta -4.81 ajalla ja 4.66 etenemällä!

Osallistujia oli 27 ja tuloksia tuli tasan neljä.

Rata näytti jokseenkin kuvan mukaiselta, ei se minusta mitenkään mahdoton ollut. Kuulemani mukaan  putki verotti aika paljon. Itse tein siihen sokkarin, joka lähti rakentumaan riittävän ajoissa.

Sert-H oli meidän ensimmäinen, alle nelivuotiaan koirani vauhti on vasta rakentumassa, joten se ei ole oikein pärjännyt kärkikahinoissa nopeimmilleen hyppyradoilla.