Tokoalkeitten intensiivikurssin ohessa alokasluokan liikkeet tuli hierottua kisakuntoon nuorimmalla (2.5v) sheltillämme Timmyllä.
Monta vuotta sitten olen käynyt yhden alkeiskurssin toiseksi nuorimman Shaunin kanssa, mutta mm. jäävät liikkeet olivat jääneet treenaamatta ja seuraaminenkin oli hieman vasemmalla kädellä treenattua.
Kohtalaisen nollilta siis aloitettiin, maahanmenoa tosin oli Timmyn kanssa paimennuksen ohessa hieman treenailtu.
Kovasti luottavaisena lähdimme ykköstulosta hakemaan.
Luokse päästävyyden kymppi ei sosiaaliselle koiralle ollut yllätys.
Paikkamakuussa ohjaaja sen sijaan mokasi unohtamalla liikkeenohjaajan kuuntelemisen ja koira säesti osoittamalla hyvin suurta kiintymystä ohjaajaa kohtaan koko paikkamakuun ajan ja lähestymällä omistajaansa puolentoista minuutin kohdalla reippaalla ravilla. Tutuhko agilityhalli osoittautui siis liian häiriöalttiiksi tälle liikkeelle, mikä ehkä hieman indikoi myös liian vähästä harjoittelusta mahdollisimman monessa eri paikassa ja tilanteessa.
Seuraaminen ei tuomarin mielestä ollut riittävän tiivis ja hihnassa seuraamisessa käytin liikaa pakotetta. Ihan hyvin, ottaen huomioon, että hihnaseuraamista olimme harjoitelleet ehkä kaksi kertaa.
Luokse tulo meni täydellisen kympin arvoisesti.
Jäävät liikkeet eivät tuomarin mielestä olleet riittävän jääviä ja maahanmenossa käytin ehkä liikaa elkeitä. Koira hieman ennakoi perusasentoa.
Maasta seisomisen tuomari määritteli nollan arvoiseksi ilmeisesti sen takia, että koira liikkui liian pitkälle. Ohjaajan palatessa koiran luo, perusasento oli kuitenkin moitteeton, joten arvostelu yllätti.
Hyppy oli ehkä parasta, mitä treenissä oli tehty, mutta koira hyppäsi kokeessa hieman sivuun ja heilui ohjaajan tullessa luo eikä mennyt heti perusasentoon. Siitä huolimatta kahdeksan arvoinen suoritus esim. seisomaan jäämisen arvosteluun verrattuna oli yllätys.
Yleisvaikutelma oli kuutosen mittainen, ilmeisesti koiran haukkumisen takia. Koira ilmeisesti turhautui, kun luuli saavansa palkan monestakin suorituksesta, mutta ei kuitenkaan ollut tottunut siihen, että tässä lajissa ei palkkaa tulekaan niin helposti.
Elämäni ekan tokokokeen 118/200 ja kolmostulos oli pettymys, mutta treenataan ehkä lisää ja hankitaan kokemusta kisaamisesta. Paljon on ilmeisesti opittavaa, katsotaan, mihin ohjaajan pitkäjännitteisyys venyy.
09 maaliskuuta 2013
01 maaliskuuta 2013
Taikajuomaa
Koska en ole pudonnut pienenä taikajuomapataan, niin viime viikonlopun gallialaisten ranskalaisten setien Bielle-Bidalot&Canal agilityvalmennuksesta tulikin mieleeni, että pitääpä laittaa tämä käyttämäni urheilujuomareseptikin tänne katseltavaksi.
Välilehdeltä löytyy.
Välilehdeltä löytyy.
28 helmikuuta 2013
Koulutusohjaajakurssi ykkösen blogi
Tammikuussa käymäni koulutusohjaajakurssin materiaalia olen kasannut sen mitä on aika antanut myöten ja miten ovat harjoitustreenit sattuneet kohdalleen.
Blogi löytyy osoitteesta
http://koulutusohjaaja.tiltu.net
Blogi löytyy osoitteesta
http://koulutusohjaaja.tiltu.net
AKC (American Kennel Club) sallii hajoavan renkaan käytön
USA:ssa AKC (American Kennel Club) sallii hajoavan renkaan käytön liittonsa alaisissa kisoissa 1.3.2013 alkaen.
Renkaan herkkyyteen on heillä kiinnitetty huomiota jo suunnitteluvaiheessa, toisin kuin meillä, jossa hajoavan renkaan oletetaan tuovan onnen ja autuuden sekä absoluuttisen turvallisuuden esteen suorittamiseen, vaikka minkäänlaisia speksejä ei renkaan hajoamisherkkyyteen ole määritelty.
FCI:n kauttahan useimmat muutokset tulevat, mutta mikään tuskin olisi estänyt määrittelemästä kansalliset toleranssit hajoavan renkaan herkkyydelle. Tällä hetkellä, mitä itse olen nähnyt hajoavia renkaita, on hajoamisherkkyyden vaihtelu todella suuri: osa laukeaa hipaisusta, osaa saa tuuppia todella voimakkaasti ennen puoliskojen avautumista.
Hajoava rengas ei itsessään ole täysin turvallinen sekään, koska renkaan kappaleet ovat kiinni kehikossa useimmiten ketjuilla, johon koira voi törmätä tai jos törmäys kohdistuu renkaan laidalle, ei joustoa juurikaan ole.
Renkaan herkkyyteen on heillä kiinnitetty huomiota jo suunnitteluvaiheessa, toisin kuin meillä, jossa hajoavan renkaan oletetaan tuovan onnen ja autuuden sekä absoluuttisen turvallisuuden esteen suorittamiseen, vaikka minkäänlaisia speksejä ei renkaan hajoamisherkkyyteen ole määritelty.
FCI:n kauttahan useimmat muutokset tulevat, mutta mikään tuskin olisi estänyt määrittelemästä kansalliset toleranssit hajoavan renkaan herkkyydelle. Tällä hetkellä, mitä itse olen nähnyt hajoavia renkaita, on hajoamisherkkyyden vaihtelu todella suuri: osa laukeaa hipaisusta, osaa saa tuuppia todella voimakkaasti ennen puoliskojen avautumista.
Hajoava rengas ei itsessään ole täysin turvallinen sekään, koska renkaan kappaleet ovat kiinni kehikossa useimmiten ketjuilla, johon koira voi törmätä tai jos törmäys kohdistuu renkaan laidalle, ei joustoa juurikaan ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)