08 marraskuuta 2015

Hyppyesteen pystypuun liitos helposti


Monet ovat lukeneet rakennusohjeistani hyppyesteen valmistuksen ohjeita, mutta joutuneet oikaisemaan siinä vaiheessa, kun on tullut aiheelliseksi kehitellä poikkipuun ja pystytolpan liitos.

Sahaa ura korkeintaan puoleen puun paksuudesta
Liimalla ja ruuvilla varustettu upotusliitos on erittäin tukeva, mutta sen valmistaminen vaatii melko tarkkaa työstöä.

Kun upotuksesta tekee riittävän syvän (puolet puun paksuudesta) ja käyttää liittämiseen uretaaniliimaa, ei tarvita kulmarautojakaan tueksi, kuten itsekin alun perin käytin.

Olen tällaisia liitoksia tehnyt lukuisiin hyppysetteihin ja ratkaisu on erittäin toimiva.

Liitos sovitettuna ja liimattuna uretaaniliimalla
Jiirisahassa on yleensä syvyydensäätö, jolloin upotuksen voi säätää tarkasti jopa puolen tusinan 45x45 kappaleen työstöön. Pakka niputetaan tiukaksi ruuvipuristimella.
Sahanterän kapasiteetista riippuen voi joutua käyttämään ns. orjapuuta pakassa sisimpänä. Tuolle hukkaan jäävälle kappaleelle on varmaan parempikin nimi, itse olen tottunut kutsumaan sitä tuolla nimellä.

Kun sahaa riittävän monta kertaa, tulee urasta siisti, eikä jälkityöstöä tarvita.

6x90 A2 RST ruuvi vahvistaa ja kiristää liitoksen
Liitos liimataan uretaaniliimalla, joka täyttää välyksen eikä aivan 100% tiukkuutta tarvita.
Liitos on syytä vahvistaa poikkipuun alta pystypuuhun ruuvattavalla (esim. 6x90) ruostumattomalla ruuvilla. Jos käytät normaalia esim. keltapassivoitua ruuvia, kosteus ruostuttaa sen noin kymmenen vuoden sisällä.

Alun perin käytin maata vasten tulevissa osissa 18 mm filmivaneria, mutta nykyään käytän 12 mm vastaavaa, jolloin poikkipuusta saadaan hieman matalampi ja koiraystävällisempi.


19 lokakuuta 2015

Neljän kisastartin päivä ja analyysia alustoista.


Kävimme shetlanninlammaskoira Timmyn kanssa kilpailemassa lauantaina 17.10.2015 Jyväskylässä Jari Suomalaisen radoilla.
Teimme tuplanollan ja yhden tavallisen. Ei ollenkaan pöllömpi kisarupeama.

Tarjolla oli Jari Suomalaisen ratoja, alkuun hyppyrata, välissä kaksi agilityrataa ja lopuksi hyppyrata.

Tulokset: http://www.jatti.fi/joomla/tulokset/2015/20151017.html

Aloitimme hyppyrata C:llä, joka oli varsin suoraviivaista tykitystä, jossa ei niinkään ratkaise koiran nopeat kääntymiset vaan nopeus suoralla.
Etenemämme oli meille melko hyvä 4.7 m/s ja sijoittuminen 38 kisaajan joukossa ihan ok.

Vaikka monet moittivat Jattilan alustaa liian kovaksi, se on meille lähes ihanteellinen, koska koen sen ainakin itse hyvin rullaavaksi eikä koirillani ole koskaan ollut ongelmia esim. liukastumisten muodossa.

Sunnuntaina toki nilkoissa tuntui, että edellisenä päivänä on kilpailtu, mutta en mielestäni laittaisi siltä pelkästään kovan alustan syyksi: kun katselee lauantain ratojen pituuksia, tulee pelkästään koiran suoritukselle mittaa lähes 700 metriä ja lisäksi lenkkeilimme todella pitkiä lämmittelyitä ja jäähdyttelyitä.

Panin merkille ensimmäisellä radalla sen, että koirani takajalat napsahtelivat kevyesti rimoihin ja koira selkeästi kokosi itseään pitkien suorien hyppyihin. Olen tämän asian huomannut aiemminkin, kun koira joutuu tavallaan totuttautumaan uuteen alustaan.
Muilla radoilla koiran meno oli jo huomattavasti sulavampaa.

Kisa B oli agilityrata, jossa oli jo hieman enemmän kiemuraa ja  koirakot pääsivät testaamaan putki-puomi -erotteluaan. Etenemämme oli jälleen siedettävä ja pääsimme näyttämään osaamistamme lyhyitten kaarrosten muodossa.


Kisa A agility olisi ollut meille taas sopiva pyörittely, mutta ohjasin keinun oikealta ja aliarvioin koiran nopeuden putkella, joten en ehtinyt ohjaamaan hyppyä 9 niistolla, kuten olin suunnitellut ja koira hyppäsi esteen väärästä suunnasta.

Hyppyrata D oli osin pitkää suoraa, mutta mahtui radalle takaakiertoakin ja päivän ainut välistäveto. Paransimme jälleen suoritustamme ja sijoitus viidenneksi oli kovassa seurassa oikein hyvä.
Etenemämme 4.95 on parasta, mitä Timmy on agilitykisoissa koskaan saavuttanut.

Täytyy antaa koiralleni Timmylle iso tunnustus jaksamisesta: viime keväänä koira hyytyi täysin jo kolmella radalla, nyt kisakaverini vain paransi suoritustaan kisojen vanhetessa.

Myöskin aikaisemmin koiran hyppäämiseen liittynyt rimojen pudottelu on lokakuussa aloittamallamme kisakaudella jäänyt toistaiseksi kokonaan pois: olemme kilpailleet seitsemän starttia, yhtään riman pudotusta ei ole tapahtunut.

Nollatulos on saatu kuudesta kisasta, mukana on yksi tripla ja yksi tupla sekä nollavoitto, joten ensi kesän molempiin arvokisoihin puuttuu vain yksi agilityradan nolla.

METKalla sunnuntaina 18.8.2015


Sunnuntaiaamuksi suuntasimme Kuopion Koirakeskus METKAlle. Halusin testata uuden hallin alustan ennen mahdollista kilpailemista.

Alusta vaikutti oikein hyvälle: korkkitäytteinen keinonurmi on verraten pitkänukkaista verrattuna esim. Jyväskylän hallin hiekkatekonurmeen ja aluksi tuo tuntuikin hieman tahmealta, mutta lopun perin se alkoi rullata ihan mukavasti.
Avainsana lienee se, että maton alle ei ole asennettu joustoa, vaan jouston tekee itse nurminukka ja joustava korkki. Suoraan maton alla on betonilattia.

METKAn naapurissa Hukka-hallissa on käsittääkseni routamattoa nurmen alla kaikkiaan 20 mm, mikä tekee alustan hyvin pehmeäksi ja omaan jalkaan se on hyvinkin raskaan oloinen. Nukka on kuitenkin pitkää, koska täytettä on käytetty niukasti. Myöskään koirani eivät ole siellä edenneet kovin hyvin.

Joittenkin mielestä jousto on hyväksi, mutta tähän voi verrata (kääntäen) auton jousitusta: rättisitikallakin voidaan ajaa rallia, mutta vain riittävän jämäkällä jousituksella varustettu auto pysyy kiinni tiessä ja etenee vauhdikkaasti.

Liian joustavalla alustalla koira ei myöskään saa voimaa ponnistukseensa ja esim. hypyltä alastulo voi rasittaa koiran jalkoja, koska koira ei pääse riittävän nopeasti kokoamaan itseään hypyn jälkeen.

Ehdottoman hyvä puoli korkkitäytteisessä nurmessa on sen ekologisuus ja terveellisyys. Kaikkein ikävintä pitkällä aikavälillä on altistuminen halliolosuhteissa hiekkatäytteisen nurmen tai kivituhkan mikropölyyn.
Tokihan meillä Suomessa on ulkokenttiä ja katupölyä esiintyy kuivina vuodenaikoina, mutta ulkona kosteus ja sade sitovat pölyä tehokkaasti, toisin kuin kuivissa ja lämmitetyissä halleissa, joissa voi olla todella kuiva ilma.

Myöskin kumirouhetäytteisten mattojen terveysongelmista on tehty tutkimuksia ja tulokset eivät ole kovin hyviä.

Kaatumisia


Tähän päivään mennessä olen kilpaillut noin 960 virallista agilitystarttia. Olen kaatunutvain kerran, tämä tapahtui Eckerö -hallissa 2009, kun liukastuin rouhetäytteisellä keinonurmella. Jalkinevalintani oli silloin täysin soveltumaton, enhän juurikaan tuolloin ollut tottunut kilpailemaan nurmella, vaan maneeseissa ja kivituhkalla, jossa pärjää erilaisella jalkineella.
Sen jälkeen olen kilpaillut oikeastaan vain Inov X-Talon 212 -jalkineilla.

Erilaisia alustoja on tullut nähtyä ja koettua. Kivituhkalla ja maneeseissa ei yleensä kaatumisia tarvitse pelätä.

Maaliskuussa kilpailin kahdella koiralla Oulun Animagilla ja liukastelin siellä itse -kuitenkaan kaatumatta ja niin teki koirakin.
Elokuussa vierailimme Turussa ATT -areenalla. Seurakaveri kertoi kaatuneensa hiekkatekonurmella. Hieman naureskelin asialle, kunnes tuli meidän vuoromme suorittaa: ensimmäisellä ratasuorituksella koira kaatui seitsemänne esteen jälkeisessä kaarroksessa, minkä jälkeen se luonnollisesti hieman alkoi varoa liikkumistaan, koska pito oli sille hieman heikko. Jonkin aikaa myöhemmin liukastuin ja kaaduin itsekin.

Saimme tältä reissulta terveiset, että koirallani on hyppäämisen kanssa ongelmia. Vaikea tuota on kieltääkään: kyllä itsekin varoisin, jos tuntee raajoissaan heikosti pitävän alustan aiheuttaman liukastumisvaaran.
Ajan mittaan koira ja ohjaaja varmasti tottuisivat alustaan, mutta koiralle se oli ensimmäinen kerta ja itsellekin vasta toinen vierailu siinä mestassa.

 Toimivaksi osoittautuneita keinonurmia olen kokeillut ainakin Lappeenrannassa, Lempäälässä ja Haukiputaalla. Lempäälän ongelma marraskuun kelillä oli se, että kun pressuhallia alettiin lämmittää, välikattoon kondensoitunut kosteus laskeutui pisaroina nurmen pintaan liukastaen sen.

12 lokakuuta 2015

Sertiä, piirinmestaruutta ja sen analysointia

Joensuun Agilityurheilijat ry:n agilitykilpailussa Aleksis Kiven päivänä 2015 teimme Timmyn kanssa triplat, eli kolme nollatulosta.
Kaksi ensimmäistä agilityrataa olivat ihan kelpo suorituksia, melko virheettömiä ja hyvällä etenemällä, mutta emme oikein suoraviivaisilla radoilla kyenneet palkintosijoille saakka.
 
Timmy poseeraa sertiruusukkeensa kanssa.
11.10.2009 vieressa patsasteleva Preston
sai viimeisen SERT-H -ruusukkeensa.
Viimeinen rata, hyppyrata, oli melkoinen killeri muutamine ansapaikkoineen. Radalla oli mm. kaksi ns. englantilaista estettä, joitten suoritussuunnan sai valita itse. Omavalintaisen putken jälkeen oli omavalintainen pujottelu ja siltä irtoaminen ratkaisi sen, ehtiikö pujottelua seuraavan kahden esteen takaiselle takaakierrolle. 
Joko oli osattava itsenäinen pujottelu leikkauksineen tai sitten nopeat jalat. Itsellä oli jälkimmäiset. 
Hyppyradan voiton lisäksi saimme toisen hyppysertifikaatimme, eli SERT-H:n. 
kuohujuomat
Piirinmestaruus ratkesi kahden jälkimmäisen radan yhteistuloksella. Meillä oli ainoana koirakkona mediluokassa yhteistulos nolla, joten pokkasimme Pohjois-Karjalan Kennelpiirin piirinmestaruuden. 
Valitettavasti Kennelpiiri ei ole kuitenkaan hyväksynyt seuramme (Agilityliiton ohjeitten mukaan päivitettyjä) agilityn piirinmestaruussääntöjämme, joten suoraa osallistumisoikeutta agilityn Suomenmestaruuskisoihin emme saaneet.  

Sinänsä tuolla osallistumisoikeudella ei ole minulle merkitystä, koska sain yhdessä kilpailussa jo kolme osallistumiseen vaadittavaa nollatulosta sekä voittotuloksen, joten loppujen kerääminen ei liene ongelma.

Piirinmestaruusporsas
Hämmästyttää vain, että jos Kennelpiiri ei ole vahvistanut agilityn piirinmestaruuskisojen sääntöjä, niin voiko tämä kilpailu ylipäätään olla virallinen piirinmestaruuskilpailu?

Kokeessa noudatetaan Suomen Kennelliiton alaisen lajiliiton, Agilityliiton koesääntöjä, joten on melko omituista, jos Kennelpiiri voi omalla hyväksymisellään/hylkäämisellään mitätöidä piirinmestaruusstatuksen.
On mielenkiintoista nähdä, miten tämä peli jatkuu, koska nyt periaatteessa ei ole olemassa hyväksyttyjä piirinmestaruuskisan sääntöjä.

04 lokakuuta 2015

Preston 14 vuotta / Preston 14 years on 3rd Oct 2015

Preston (FI AVA Sunsweet Sky Walker) täytti kokonaiset 14 vuotta 3.10.2015.

Charmantin vanhan herran askel on horjuva, silmät hieman samentuneet ja kuulo on valikoiva, mutta mieli mieli on virkeä ja terveys hyvä.

Tämä uskollinen elämänkumppani haluaa yhä seurata minua edelleen kaikkialle minne menekin ja pyrinkin ottamaan sen mukaani aina kun mahdollista.

Kiitos, Preston, kun olen saanut viettää nämä vuodet kanssasi.