01 toukokuuta 2013

Kumirouheen korjaus

Seuramme Agimet -merkkisen alumiinirakenteisen puomin kumirouhepinta oli jo lähes uudesta saakka ollut huonossa kunnossa. Kisoissa tuomarit olivat asiasta huomauttaneet, joten asialle piti tehdä jotakin.
Agimetilta saa korjaussarjaa joka sisältää noin 0,5 kg 2-komponenttiliimaa ja EPDM -rouhetta noin 4kg. Hintaa setillä on 170,- euroa  ( sis. alv)

Pinta on syytä pestä huolella käyttäen esim. tehopesuainetta, joka vie rasvan mennessään, koska koirien tassuista irtoaa jäämiä.

Huuhdellaan huolella.

lohkeamat voi paikata, mutta saadaksemme tasaisen lopputuloksen ja parhaan mahdollisen tarttuvuuden uudelle pinnoitteelle on viisainta poistaa vanha rouhe kokonaan.

Tähän voi käyttää apuna lastaa, kaavinta ym. mutta paras työkalu lienee tuollainen monitoimityökalu veitsiterällä.

Vanha rouhe on syytä poistaa tarkkaan, mutta ei ole tarpeen saada pintaa ns. kirkkaaksi. Tähän pätee sama sääntö kuin esim. auton maalaukseen: jos pohjana oleva maalipinta on ehjä ja pohjamaalattu, riittää yleensä alla olevan pinnan karhennus. Vanha liima, joka istuu alumiinissa hyvin tiukasti, toimii hyvänä alustana uudelle liimakerrokselle. 

Vanhan rouheen poistossa kulmahiomakoneen teräsharja on tehokas (tai käsipelillä) ja pinnan karhennus onnistuu karkealla santapaperillakin.


Kun pinta on puhdas vanhoista rouheista, kannattaa se puhdistaa vielä käyttäen rasvanpoistoainetta tai asetonia. Myös tinneri käy.

Näitä kemikaaleja käsitellessä ei voi liiaksi korostaa hyvän ilmanvaihdon merkitystä!

Liima on melko juoksevaa ja jotta saadaan rouheelle tasainen reunus, on ennen liiman levitystä rajattava liimattava alue rimoilla, jotka puristetaan rampin kanssa tiukasti yhteen liimapuristimilla.

Liima koostuu muovimassasta ja kovetteesta, jotka sekoitetaan keskenään suhteessa 2:1. Kovetetta on oltava vähintään 50% massan määrästä. Mittaukseen on syytä käyttää kirjevaakaa.

Kovete on monesti melko kiinteässä muodossa ja paakkuista, mutta lämmittäminen ennen sen lisäystä massaan, saa sen hyvin juoksevaksi.

Sekoitettaessa liimamassaa ei kannata käyttää koko seosta kerralla, koska ensimmäisen liimauksen kuivuttua vasta selviää, tarvitaanko lisäpaikkausta!
 
 Liimaseos kaadetaan pinnalle ja tasoitellaan lastalla. Kannattaa varmista, että liimaa on kauttaaltaa koko pinnalla, jotta saadaan tasainen kerros.
Seos on vallitsevasta lämpötilasta riippumatta hyvin juoksevaa.

Sen jälkeen levitetään kumirouhe ripottelemalla tasaisesti koko alueelle niin, että liima peittyy. Rouhe hierretään pintaan käyttäen apuna esim. 45x45 puupalikkaa.
Kumirouheen voi myös sekoittaa liimamassaan, mutta sen levittämisestä ei ole kokemusta, voi toimia paremmin pienissä paikkauksissa.

Pinnan annetaan kuivua yön yli, liimaukselle kannattaa tarjota hillitysti hellää lämpöä.

Seuraavana aamuna poistetaan varovasti reunalistat, jotka saattavat olla liimaantuneet hieman kiinni reunoihin.

Reunoille valuneen liiman saa pois asetonilla.

Tässä vaiheessa kannattaa miettiä kontaktiosien kuluneitten sivujen ehostamista uudella maali- tai teippikerroksella.

Paikkauksessa mahdollisesti jääneisiin aukkoihin levitetään liimamassa ja ripotellaan kumipuru. Annetaan kuivua yön yli.


Korjaussarjassa oleva liimamäärä on tarkoitettu "pieniin korjauksiin". Se riitti juuri ja juuri puomin kontaktipinnoille, mutta enemmänkin olisi voinut käyttää, jotta kerroksesta olisi saanut paksumman kuin mitä noissa esteissä on aikanaan ollut tehtaalta lähtiessä.

24 huhtikuuta 2013

Kieputuksia, takaakiertoja, saksalaisia, sokkareita


Treeniryhmällä alkaa sadella kisoista tuloksia tai ainakin kisakuume on monella noussut hellelukemiin, joten pitää hieman lisätä kisanomaista treeniä pyrkien yhtenäisiin ja ehjiin suorituksiin.

Tällainen pitkä rata mahdollisimman monipuolisilla esteillä olisi huomattavasti helpompi toteuttaa isommalla kentällä, mutta sopihan se hyvin tuohonkin tilaan. 

15 huhtikuuta 2013

Sama rata, eri numerot

8.4.2012 kolmosen tason ryhmäni haasteeksi heitin kilpailunomaisen radan, saman jonka edellisenä lauantaina mölli-1-2 tason koirakotkin olivat selvittäneet omassa treenissään mainiosti.

Isompia ongelmia ei ilmennyt, mutta uusia ohjausvaihtoehtoja sain tarjottua niille, jotka eivät heti nähneet metsää puilta.






Tällainen melko simppeli perusohjausrata saa ohjaajan ehkä tuudittautumaan turvallisuuden tunteeseen, kuten ehkä huolimattomaan ohjaukseen, ryntäilyyn ja tinkimiseen linjauksissa.


Sen jälkeen lisäsin hieman haastetta ja vaihdoin kaikkien hyppyjen ja putkien suoritussuunnat vastakkaiseksi.

Näin kisakaudella, on hyvä treenata ratoja, jotka sylkäistään ohjaajan eteen ilman valmistautumista ja lyhyellä tutustumisajalla.

Kehittää radanlukutaitoa ja opettaa mm. sen, että kannattaa pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa, jonka on rataan tutustumisessaan itselleen laatinut.

05 huhtikuuta 2013

Pohjanmaalainen huonekalukauppias

Meillä kävi pääsiäiskisoissa pohjanmaalainen huonekalukauppias tarjoamassa hyllyjä.
Osalle kelpasi, kaikille ei.