Hyppyeste

Tämän artikkelin tarkoitus on selvittää agilityssa käytettävien hyppyesteiden rakentamista ja helpottaa ns. kotitarverakentajien haasteita, mitä tulee esteiden mitoitukseen, materiaalin ja rakenteiden valintaan.

Esittämäni ratkaisut eivät ole kiveen hakattuja faktoja, yritän kuitenkin perustella, miksi kussakin työvaiheessa tai materiaalivalinnassa on niin tehty. Ratkaisuja saa ja pitääkin kyseenalaistaa.

Tarkoitukseni on rakentaa 15 agilityhypyn setti. Agilitykilpailun järjestämisohje määrittelee, että kilpailussa käytettävä setti sisältää 14 hyppyestettä. Päätin kuitenkin rakentaa 15, josta riittää sitten esim. kahteen eri harjoitukseen jaettavaksi. Setissä on myös erikseen okserin ns. alempi este. Miksi, se selviää myöhemmin.

Mitoituksessa ja ratkaisuissa on ollut mielessä FCI:n uusi säännöstö, joka tullee ainakin osittain käyttöön Suomessakin soveltuvin osin. On toki parempi, että hyppyjen tekniset vaatimukset täyttävät niin nykyiset kuin tulevatkin vaatimukset.

Perusrakenteet ovat puuta, koska puu on materiaalina edullista ja kotirakentajalle kaikkein helpointa käsitellä.

Suunnittelussa halusin noudattaa mitoituksen lisäksi muutamia periaatteita:

- hyppyjen tulee olla mahdollisimman säänkestävät, koska ainakin omat esteet joutuvat olemaan pääosin ulkosalla säiden armolla.

- hyppyjen tulee olla mahdollisimman kevyet, jolloin niitä on helpompi käsitellä. Tukevien, mutta keveitten esteiden rikkoutumisriski on myös käsitykseni mukaan pienempi kuin omapainoltaan suurempien.

- siivekkeen painopiste tulisi olla mahdollisimman alhaalla, jolloin siihen kohdistuva tuulikuorma haittaisi olisi mahdollisimman vähän. Esteestä voi toki tehdä raskaan, jotta tuuli ei saa sitä kumoon, mutta kokemukseni mukaan tuuli kaataa myös raskaan siivekkeen siinä missä kevyenkin (olen nähnyt kevätkisoissa siivekkeitä painotettavan hiekkasäkeillä).
Monesti rima lähtee lentoon tuulen mukana ensin. Tähänkään ei välttämättä vaikuta riman paino vaan siihen kohdistuva tuulikuorma. Riman tuulikuormaa voi pienentää pitämällä se sääntöjen sallimissa mitoissa, mutta mahdollisimman lyhyenä. Ohuempaan rimaan ei tuuli ota niin kovasti.

- rima ei saa olla raskas. Tähän johtopäätökseen tulin omalla kohdallani, kun joku vuosi sitten erään seuran kevätkisoissa kolmosluokan koirani törmäsi auringon sokaisemana päällään ensimmäiseen hyppyrimaan. Koira pökertyi rimakosketuksesta sen verran, että ratasuoritus loppui siihen. Kuvittelepa itsesi tilanteeseen, jos olet koirana rataa loikkimassa ja paljas jalkasi osuisi voimalla painavaan rimaan, joka ei jousta.

- siivekkeen poikkipuu saisi olla matala jo sen vuoksi, että se helpottaa koiran suoritusta estettä kierrettäessä. Voihan siinä toki käydä niin, että jos koira oppii matalat poikkipuut, toisen seuran korkeammat vastaavat tulevat yllätyksenä. Toisaalta, jos opettaa koiran kiertämään korkeaa poikkipuuta, menettää ajan mittaan kalliita sekunnin sadasosia.
Tähänkin mitoitukseen soisi sääntömuutosten ottavan standardoinnin suhteen kantaa (vrt. pujottelun jalustan ja renkaan jalustan korkeus). 

- siivekkeiden tulee olla pinottavissa/ladottavissa pieneen tilaan. 30 siivekettä vie paljon tilaa, jos siivekkeen rakennetta ei suunnitella huolella.Tämän vuoksi yksi siivekepari on epäsymmetrinen ja siiveke on toisensa peilikuva, mikä myös helpottaa siivekkeiden kantamista.

- este täyttää mitoituksen minimivaatimukset. Mielestäni ei ole järkevää käyttää materiaalia enempää kuin on tarvis, mikäli samaan käyttötarkoitukseen riittää niukemmin mitoitettu este.
Dimensioiden kasvattaminen lisää vain esteen painoa ja käsiteltävyys heikkenee. Lisäksi materiaalin kulutus kertautuu, mitä kookkaampia siivekkeistä tehdään. Tämän lisäksi, leveät siivekkeet ja pitkät rimat vievät enemmän tilaa radalla, jolloin radan suunnittelu vaikeutuu.
Itsekin, kuten jotkut tuomarit, tykkäävät rataa rakennettaessa siirrellä hyppyjä rima paikallaan. Se on nopeampaa niin ja siivekkeitä ei sen jälkeen tarvitse juuri passata riman pituuden mukaan uudestaan.

Materiaaliluettelo

Käyttämäni höylätavara on Puukeskuksen valikoimista, joten muualta hankittu saattaa mitoitukseltaan ja luokitukseltaan poiketa tästä listasta.

Puukeskuksen sivuilta voi käydä katsomassa tarjontaa ja koodien tulkintaa. Avautuvat ehkä siten paremmin nuo äshoopeet ja veeämmät.

Valitettavasti nettisivusto ei ole kovin kattava, sillä en löytänyt sieltä esim. 28x95 höylätavaraa, vaikka Joensuun varastossa sitä ainakin eilen oli.  

Juoksumetri (jm) ei tarkoita narttukoirien niiden päivien mittaa, vaan rakennustekniikassa ja kaupan alalla jonkin määrälevyisen ja -paksuisen tavaran pituutta metreinä, käytännössä voidaan yhtä hyvin tässä puhua metreistä.

45x45 tarkoittaa kansankielellä kakkoskakkosta, eli aikaisemmin yleinen kahden tuuman soiro on nykyään aika yleisesti höylätavarana 45 mm sivumitoilla. Wikipedia auttaa esim. soiron tunnistamisessa.

Höylätavara, listattuna Puukeskuksen koodi, laatu ja määrä
- 052806 höylätavara SHP OM 45x45, 60 jm
- 071096 höylätavara SH OM 15x95x3300, 9 kpl
- 071534 höylätavara SH VM 15x45, 30 jm

Lisäksi käytin 18 mm viirapintaista filmivaneria maakosketukseen joutuvissa osissa. 45 mm leveyteen sahattuna soirona tätä tarvitaan noin 5 metriä. Tuo on viisainta käydä hakemassa vanerikaupasta valmiiksi leikattuna ja pätkiä kotona jiirisahalla 50 mm mittaisiksi pätkiksi, ellei omista laadukasta pöytäsirkkeliä. Yleensä käytän näissä valmiitten vanerilistojen sahauksissa paikallisen Palavanerin palveluksia, mutta nyt ajattelin tehdä itse ja säästää -en tee toiste.

En ota vastuuta tavaran määrästä, yritin tulkita Puukeskuksen lähetyslistaa niin hyvin kuin osasin. Osa tavarasta on määrämittaista ja hinta on laskettu kappaleittain.

Puutavaraa kannattaa luonnollisesti aina hankkia hieman ylimääräistä, koska se on tässä kokonaisuudessa hyvin pieni kuluerä ja muutama metri ylimääräistä on aina parempi kuin päinvastoin esim. pitkien nikkarointipyhien aattona. Hävikki kannattaa ottaa myös huomioon.

Pitkään mietin, olisiko kyllästetyn puun käyttämisestä jotain olennaista hyötyä. Kyllästetyllä puulla olisi ehkä saanut hieman paremman säänkeston, mutta en löytänyt valikoimista haluamiani kokoja, joten päädyin käsittelemättömään puutavaraan.

Vuonna 2004 rakentelin joitakin esteitä käsittelemättömästä puusta ja maalasin ne Villa -öljymaalilla (nyk. Cello Villa). Esteet ovat olleet viimeiset kahdeksan vuotta ulkosalla ja kevyttä homehtumista lukuun ottamatta esteet ovat vieläkin puuosiltaan aivan ehjät. Jos olisin silloin ymmärtänyt käyttää maalin alla Valtti -pohjustetta , ei todennäköisesti homettakaan esiintyisi.

Kun lisäksi käyttää maakosketuksiin joutuvissa osissa filmivaneria (=vesivaneri), paranee ko. osissa niin säänkesto kuin kulutuksenkin kesto.

Tässä vaiheessa, kun ostoslista on tulostettu ja puutavara on todennäköisimmin jo hankittu, kannattaa jiirisahaan hankkia uusi ja terävä terä. Oma vanha sahani teki melko huonoa jälkeä, minkä valitettavasti sisäistin liian myöhään. Huonon sahausjäljen takia nauhahiomakone kävi ahkeraan. Uudet korkeakierrossahat, kuten Makita LS0714, tekevät leikkausjäljen, jota ei juuri tarvitse siistiä.
Puuosien säänkeston kannalta nimenomaan päätyjen suojaaminen on hyvin tärkeää.

Mitoituksista

Tällä hetkellä lausuntokierroksella olevan sääntöehdotuksen mukaan:
- sisätolpan korkeus on oltava vähintään 100 cm korkea
- siivekkeen sisäreunan on oltava vähintään 75 cm. Tämä tarkoittaa esim. oheisessa kuvassa sitä, siivekkeen kalteva osa yltää 75 cm korkeuteen.
- siivekkeen leveyden on oltava 40-60 cm rajoissa
- riman pituus on oltava 120-150 cm rajoissa ja riman paksuus 30-50 mm.

Rakentamissani hypyissä olen noudattanut näitä toleransseja siten, että alin mitta täyttyy. En näe järkeväksi tehdä esteistä maksimimittaisia, kun vähemmällä tavaralla saa esteistä kevyempiä ja helpommin käsiteltäviä, puhumattakaan materiaalin säästöstä.

Joidenkin seurojen esteissä käytetään hyvin korkeita siivekkeitä, ts. ulompi pystytolppa on hyvin korkea. Tähän asiaan konkreettisesti törmäsin kisatessani helmikuussa 2012 ykkösluokassa: koira teki hienoa rataa ja eräässä kohdassa ohjaava käteni oli hieman liian matalalla osuen siivekkeeseen. Rima luonnollisesti putosi ja suoritukseni tuomittiin hylätyksi. En tiedä kumpi sattui enemmän: käden iskeminen fyysisesti siivekkeeseen vaiko kokemani henkinen kolaus.
Siivekkeestä voi tuskin tehdä niin korkeaa etteikö maksikoira sen yli jaksaisi hypätä.

Säännöissä on myös maininta, että siiveke on tehtävä niin suljetuksi, että koiralla ei ole mahdollisuutta mennä sen läpi tai ali.

Sisemmän pystytolpan korkeus on tässä tapauksessa 95 cm, koska 45 mm poikkipuun alle tulee 18 mm filmivaneri ja yläpuolelle yläjyrsimellä 15 mm upotus, jolloin 100 cm mitta täyttyy.

Kun siivekkeen leveys on 40 cm, ulomman (lyhyemmän) pystytolpan korkeus on noin 40 cm, jolloin kalteva osa tulee 45° kulmaan.

Kannattaa tehdä ja mittailla yksi siiveke puuosiltaan malliksi ja sen jälkeen työstää osat sarjatyönä.

Alemman poikkipuun mitoitusta ei säännöissä ole määritelty, tässä tapauksessa mitta on 60 cm.

45° kulmien käytölle on perusteena se, että hukka on mahdollisimman pieni, koska sahattaessa leikkaus täsmää seuraavaan työstettävään kappaleeseen.

Metalliosista ym.

Näihin hyppyihin on käytetty metalliosia seuraavasti:

- sinkityt rimankannatinkiskot ja kannakkeet 30 kpl
- sinkityt ruuvauskulmat 30x30x30x1.5 60 kpl
- ruuvit ruostumatonta terästä V2A 3x30 n. 600 kpl
- ruuvit ruostumatonta terästä V2A 4x40 n. 510 kpl
- rima 1200x32x1.2 alumiinia. Lisäksi yksi okserin rima 1350 mm pitkänä.

Riman päissä on 32 mm sisäpuolinen sulkutulppa. Riman teippaus on tässä tapauksessa tehty D-C Fixin laadukkaalla kontaktimuovilla.

Uusien (tulevien) sääntöjen mukaan rimassa pitää olla vähintään kolme toisistaan erottuvaa värialuetta. Tulkitsen, että tässä tapauksessa rimassa on kolme erottuvaa värialuetta.

Sääntöuudistus sanoo, että rima pitää olla valmistettu puusta tai muusta turvallisesta synteettisestä materiaalista ja että metalirimaa ei suositella. Tämä on suora käännös FCI:n säännöistä, joka on otettu sääntöuudistukseemme.

En voi käsittää, miksi puu olisi jonkun mielestä alumiiniin verrattuna turvallisempi materiaali. Olen vuosien varrella todennut lukuisien hyppyrimojen ja pujottelun keppien katkeavan paineen alla.

Kun mäntyrima katkeaa, siitä tulee hyvin terävä ja leikkauspinta on todellinen vaaran paikka esim. pujottelua suorittavan koiran vatsanpeitteille.

USA:n agilityseuroissa paljon estemateriaalina käytetty PVC on myös hyvin turvallinen materiaali, se taipuu, mutta ei taitu. Kuvassa 120 cm pituisen 32 mm vesijohtoputken taivutustesti.

On myös joitakin muovilaatuja, kuten sähköasennuksissa käytetty asennusputki, jota ei missään tapauksessa saisi käyttää rimojen materiaalina, koska materiaali on melko haurasta ja sälöytyy herkästi.
Asennusputkesta saa valmistettua myös rimankannattimia, mutta pyrkisin ehkä samasta syystä välttämään ko. materiaalia tuossa yhteydessä.

Jos olis valtaa niin kuin on mieli, niin kieltäisin puun käytön hyppyrimoissa ja pujottelun kepeissä.

Rakentaminen

45x45 -materiaali sahataan mittoihin.

Poikkipuussa kannattaa olla kuvan mukainen viiste, jotta esteeseen törmätessä ei sattuisi niin kipeästi. On helpointa sahata ensin kaikki 45° kulmaan ja sen jälkeen tasata pää suoraksi.

Viisteet kannattaa hioa mahdollisimman sileäksi, näin maali pinnasta saadaan kestävämpi. Kulmien pyöristäminen on myös viisautta, näin vältytään lohkeamisilta ja esteitä on mukavampi käsitelläkin.

 Jos omistaa yläjyrsimen, kannattaa pystypuuhun tehdä 45 mm leveä ja 15 mm syvä loveus. Tämä jäykistää rakennetta merkittävästi.

Kuvassa olevien vanerinkappaleiden tarkoitus on toimia jyrsimen ohjaimina.

Sääntöjen mukaan siiveke pitää rakentaa niin, että koira ei voi mennä siivekkeen läpi tai ali. Siksi siivekkeisiin tehdään 15x45 sisäverhousrimasta kevyet välipuut.

Kun sahataan siivekkeiden välipuita (tämän täsmällisempää nimeä en keksinyt), on hyvä jättää sisemmän pystypuun ja ensimmäisen välipuun väliin sen verran rakoa, että käsi mahtuu väliin. Näin esteitä on huomattavasti mukavampi kanniskella, myös pareittain, koska yhdessä hyppyesteessä kaltevat osat tulevat aina vastakkain.

Sopiva väli on 90 mm, mikä on helppo mitata kahdella rinnakkaisella 15x45 kappaleella. Kahden välipuun etäisyys on tässä tapauksessa 60 mm, minkä voi mitata laittamalla 45 mm kappaleen ensin vaakaan ja sitten pystyyn.

Helpottaa huomattavasti kasaamista, kun voi käyttää valmiita, standardimittaisia "maskeja". Kuten aikaisemmin mainitsin, kannattaa tehdä yksi hyppy valmiiksi ja sen jälkeen mallin mukaan sahata loput osat valmiiksi.

Kannattaa käyttää aikaa mittaamiseen ja sovitukseen, jotta siivekkeestä tulee symmetrinen. Jälkeenpäin mittavirheitä on hieman hankala korjailla.

Kaikki ruuvien paikat kannattaa porata läpi, tällöin ehkäistään mahdollinen puun halkeaminen ja kantojen upotukset ovat siistimmät.

Välipuut ja ruuvauskulmat asennetaan 30 mm ruuveilla, muissa paikoissa on käytetty 40 mm ruuveja.

Pintakäsittelyä

Puuosat kannattaa maalata valmiiksi ennen kokoamista, jolloin lopputulos on paljon siistimpi ja myös liitospinnat tulevat käsitellyiksi.

On hyvin suositeltavaa käsitellä höylätavara pohjusteella ennen maalausta. Tässä osat käsiteltynä Valtti -pohjusteella. Erityisesti leikkauspinnat on syytä käsitellä huolella.

Pohjusteella lisätään säänkestoa ja estetään puun homehtuminen.

Pintakäsittelyssä voidaan käyttää joko öljymaalia (esim. Teho) tai alkydimaalia (esim. Miranol). 

Ehkä suurin ero maalityypeissä on kiilto ja pinnan kirkkaus, öljymaali on "hengittävämpää" ja imeytyy puuhun paremmin eikä muodosta puun pinnalle samanlaista kalvoa kuin alkydimaali, jolla taas saadaan hyvin kirkas ja kiiltävämpi pinta.

Termistö maaleissa on hieman sekava. Hieman selvyyttä maalien ominaisuuksiin PuuProffan sivuilta.

Esim. Teho tai Villa ovat melko yleisiä talomaalauksessa käytettyjä tuotteita.

Säänkeston takia olen käyttänyt tässä tapauksessa Teho -öljymaalin punaisen ja valkoisen varastosävyjä.

Ensimmäinen kerros pintamaalia kannattaa levittää hieman reilummin ohennettuna, jotta se imeytyisi puuhun paremmin.Sen jälkeen pari kerrosta hieman vähemmän ohennetulla maalilla. Kannattaa varoa valumia, sillä öljymaali kuivuu melko hitaasti ja pinnalle jäävät kuivumattomat maaliroiskeet aiheuttavat kasattaessa ongelmia.

Mikäli käytössä on ruisku, maalin levitys on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa.

Talviolosuhteissa jouduin maalaamaan sisätiloissa, jossa maalipöly olisi aiheuttanut kohtuuttomia hankaluuksia.

Kun maalaus on tehty -öljymaalien kuivuminen vie jonkin aikaa, on oikeasti hieno hetki päästä kokeilemaan ensimmäisen hypyn kasaamista.


Tässä vaiheessa maakosketuksiin joutuviin osiin on hyvä asentaa filmivanerikappaleet. Näihin on syytä porata myös upotukset, jotta ruuvin kannan saa piiloon.

Reunat kannattaa hioa, jotta vaneri ei lohkeilisi.

Liitoksiin on hyvä pursottaa vedenkestävää puuliimaa. Ylimääräinen liima kannattaa pyyhkiä kostealla rätillä pois, koska tämä liima ainakin jättää kuivuttuaan ikävännäköisiä valkoisia rantuja.

Pystytolpan liitoksen voi halutessaan varmistaa poikkipuun alapuolelta 5x70 läpiruuvilla ennen ruuvauskulmien käyttöä.

Kun käytetään upotusta, riittää 30 mm ruuvauskulma oikein mainiosti tukevoittamaan pystytolpan.

Maata vasten tulevan vesivanerin sahatut sivut on syytä myös käsitellä maalilla ja liitospintaan kannattaa laittaa liimaa. Vaikka Filmivaneri ei puuliimasta juuri ymmärräkään, estää liima kosteuden hiipimisen liitospintaan. Ruuvit kannattaa upottaa hieman paremmin kuin tässä kuvassa näkyy.

Siivekkeitä kasattaessa kannattaa vatupassin kanssa tarkistaa, että pystytolppa on varmasti pystysuorassa.

Siivekepari kannattaa koota kuvan mukaisesti peilikuvaksi, jolloin siivekeparia on huomattavasti helpompi käsitellä, kun selät tulevat vastakkain ja siivekeparia voidaan siirrellä pystytolpan raosta. 

Kun siivekkeet on kasattu, voi kannatintangot ruuvata paikoilleen.

Aluksi suunnittelin kiinnityksen niin, että alin korkeus kussakin hypyssä olisi 10 cm. Näin mitä tahansa hyppyä voisi käyttää okserin tulosuunnassa. Tanko tuli kuitenkin sen verran alas poikkipuun eteen, että se esti hyppyjen niputtamisen.
Nostin siis yhtä paria lukuun ottamatta kaikissa muissa hypyissä tankoa 5 cm.

Tuotekehittelyn paikka: tangon voisi upottaa pystytolpan tasoon. Tolppaa voisi syvyyssuunnassa kaventaa reilustikin, koska tanko itsessään olisi kantavaa rakennetta.

Lopuksi sipistellään maalilla hieman roiskeita piiloon.

Rima 

15 riman teippaukseen kuluu aika tarkkaan rullallinen D-C Fixin kontaktimuovia, ellei kovin ala harjoittelemaan. Tässä vaiheessa kannattaa olla huolellinen, jotta saa tehtyä kestävän ja rypyttömän teippauksen.

Päätytulpat vaimentavat putoavan riman kalahdusta hyvin, mutta seuraavan rimasetin voisi täyttää pursotettavalla uretaanivaahdolla.

Rakentamisen iloa!

Edit 8.11.2015 pystytolpan liitos

 

Päivitin tuota pystytolpan liitoksen valmistusta tässä postauksessa:
https://agilityeste.dognet.fi/2015/11/hyppyesteen-pystypuun-liitos-helposti.html