03 lokakuuta 2013

Ratoja ja treenejä II

Tracks and agilitycourses by Jari Lukkarinen, trainings of our agility team group 7a
Joensuun Agilityurheilijat ry:n treeniryhmän 7a harjoituksia ajalta 3.10.2013 - 25.9.2014

3.10.2013
10.10.2013
17.10.2013
24.10.2013
31.10.2013
7.11.2013
14.11.2013
28.11.2013
5.12.2013
12.12.2013
19.12.2013
26.12.2013
2.1.2014
9.1.2014
6.2.1014
6.2.1014 alo
13.2.2014
13.2.2014 alo
20.2.2014
20.2.2014 alo
27.2.2014
27.2.2014 alo
6.3.2014
6.3.2014 alo
13.3.2014
13.3.2014 alo
20.3.2014
20.3.2014 alo
27.3.2014
27.3.2014 alo
3.4.2014
10.4.2014
17.4.2014
29.4.2014
29.4.2014 alo
15.5.2014
29.5.2014
12.6.2014
26.6.2014
10.7.2014
17.7.2014
31.7.2014
7.8.2014
21.8.2014
28.8.2014
11.9.2014
18.9.2014
25.9.2014

Kontaktiharjoite a-esteelle

Koulutussuunnitelmassa esitellyn a-esteen juoksukontaktin treenaamisessa tarvittavan boxin voi helposti valmistaa monellakin tavalla.

Viitisen vuotta sitten tein harmaasta polyeteeniputkesta kuvan mukaisen boxin. Tuollaista harmaata putkea ei saamieni tietojen mukaan enää valmisteta, mutta ainakin Biltemassa ja Puuilossa on vastaavaa 32x1 mm putkea valkoisena. Puuilon 3 metrin salko maksaa 6.90€, joten ei ole hinnan kiroissa. Biltemassa on vain hieman kalliimpaa.

Kuvan boxissa on kumiköydestä tehty lenkit, joilla laatikon saa kiinnitettyä a-esteen sivuruuveihin. Boxinhan pitäisi pysyä paikallaan, koska koirahan ei saa kostea siihen!

Kulmakappale löytyy esim. Biltemasta numerolla 86-959
Pari kulmakappaletta maksaa vitosen.

Boxi kannattaa mitoittaa siten, että se sopii hyvin listojen väliin. A-estehän voi olla kontaktiosan leveydeltä mitoiltaan 90-115 cm väliltä ja korkeushan on 106 cm.

Kulmiin tehdään noin 20 mm reikä, johon upotetaan esim. pätkä harjanvartta, jolla saadaan boxiin korkeutta maasta parin sentin verran.

On ehkä hyvä varmistaa liitokset pienillä ruuveilla, jotta liitokset eivät elä ja tiivistää silikonilla, jotta vesi ei pääse putkiin.

Laatikon voi valmistaa halvemmallakin, esim. 33x33 mm höylätystä puutavarasta.

Kappaleet asetetaan pöydälle ja liimataan kasaan. Tarvittavan pitkiä ruuvipuristimia harvalla on, mutta itse käytin kuormansidontaliinaa (räikkäliina) jonka voi vaikka lainata tai sitten ostaa halpakaupasta muutamalla eurolla.
Kun liima on kuivunut, esiporataan kulmat ja vahvistetaan 4x55 ruuveilla. Kulmat pyöristetään hiekkapaperilla, tai jos käytössä on höylä, jopa yläjyrsin, aina parempi. Lopuksi laatikko maalataan halutulla värillä.



Hiekkamaalipinta / sand painting

Yritetään hieman koota asiaa yhdelle sivulle, tätä kun on käsitelty niin monessa postauksessa tässäkin blogissa.
Täällä vanha ohje vuodelta 2010: https://dognet.fi/agi/kontaktien_karhennus/

Puomin kunnostus -sivulla selostusta vanhan maalin poistamisesta nestekaasutoholla. Vanhasta pinnasta rapsutetaan kaikki irtoava ja hiotaan vikakohdat esim. kulmahiomakoneen lamellilaikalla karheaksi, jotta uusi maali tarttuu paremmin.

Paineilmavehkeistä on tässä hommassa iso apu: ensin levitetään pintaan ruiskulla ohut kerros maalia niin, että se on selkeästi märkä. Maalina käytän Miranolia, joka kuivuu riittävän nopeasti ja pystyy sitomaan hiekkapartikkelit hyvin alustaansa.

Sen jälkeen suihkutetaan hiekkapuhalluslaitteella pintaan hienoa kvartsihiekkaa (noin 0.5-1.5 mm). Jos maalia on sopiva kerros, hiekka lähes häviää maalikerroksen sisään.

Sitten levitetään uusi kerros maalia, jolla mahdollinen hiekan väri saadaan peittoon. Käytössäni oleva hiekkapuhalluslaite on jonkun paineilmasetin mukana tullut hyvin halpa laite, joka soveltuu varsin heikosti hiekkapuhallukseen, mutta levittää hyvin hiekan.



Toistetaan maali-hiekkaprosessi, kunnes pinta on tasainen. Jos pinnassa on viiltoja ja kolhuja tai ruuvinkoloja, niihin voi ripotella kevyesti hiekkaa, ja suihkuttaa maalia perään, toistetaan tarvittaessa.

Hiekkaa pitää levittää hyvin maltillisesti kerrallaan, sillä se paakkuuntuu helposti eikä paksua kerrosta saa millään tasoitettua.

Maalia pitää käyttää hyvin maltillisesti senkin vuoksi, että hyvin hiekoitetun pinnan saa liukkaaksi peittämällä hiekan maalikerrokseen, jolloin karhennuksesta ei ole mitään hyötyä. Tähän olen sortunut joskus itsekin ja tätä näkee myös tuolla agilitymaailmassa liikkuessaa.

Maalattaessa ns. alkydimaalilla (Miranol) on maalaus syytä suorittaa sisätiloissa tai pilvipoudalla, sillä aurinkoisella kelillä maali kuivuu liian nopeasti.

Muistan vuoden 2010 heinäkuussa, kun kunnostin seuran puomia ja vuosisadan helle sattui juuri sopivasti kohdalle. Maali olisi 35°C lämpötilassa kuivunut hyvinkin nopeasti, ellei olisi ollut niin vietävän kostea ilma.

Mikäli käytössä ei ole paineilmaa, olen itse joskus tehnyt niin, että olen siveltimellä levitän pintaan ohuen maalikerroksen ja heti perään marketin talousosastolta saatavalla siivilällä ripottelen pintaan hiekan. Tätä menetelmää hidastaa se, että maalin pitää saada kuivua, ennen kuin uutta maalikerrosta voi siveltimellä levittää.

Puomin listoina olen käyttänyt filmivaneria, jota en ole aiemmin maalannut, mutta listojen pinta on kulunut huonon näköiseksi, joten sipaisin nekin nauhahiomakoneella ja annoin maalin peittää listat.

12.7.2012

Miranolin sävy, signaalinpunainen 0274 pääsi eilen loppumaan ja kun tänään sain uuden annoksen maalia, sain viimeisteltyä hiekkamaalipinnan. Tällä tavoin pieninä kerroksina annostellen pinnasta tulee oikein kestävä ja siisti ja ennen kaikkea, se ei ole liukas.
Mainittakoon vielä, että tämän puomin lappeen pinta on filmivaneria, joka on hyvin säänkestävää.