A-este

Hyppyesteiden valmistumista odotellessa ja asennuskelin paranemisen myötä on aika aloittaa a-esteen valmistus.

Kuvassa a-esteen toinen lape pitkälti kuosissaan, alla toinen, joka odottelee vielä tukiristikon asennusta.

Lappeen materiaali on ns. maatilavaneria, eli 6.5 mm vahvuista filmivaneria (vesivaneri) jonka tyypillisin koko on kaupassa 1200x2400 mm.

Vanerin väri on ehkä hieman outo, eli kelta-ruskea. Filmivaneria ei ole tarkoitettukaan maalattavaksi, mutta oikeilla menetelmillä sekin onnistuu. Ruskeaa puolta ei juuri kannata alkaa maalaamaan, koska tumma pinta syö maalia rotan lailla.

Maalaamisen kirot aion tässä tapauksessa kiertää asentamalla lappeen pintaan maton. Varastossa on pitkään pyörinyt hieman terassimaton tyyppistä harmaata ns. messumattoa, josta pinnan saa laitettua. Olen aikaisemmin käyttänyt samaista mattoa mm. auton peltipinnan "verhoiluun". Kontaktiliimalla saa maton kiinnittymään filmipintaan hyvin -tähän ainakin luotan. 

Säänkesto pidemmällä aikavälillä on arvoitus, mutta kokeillaan kuinka toimii, maton (ja listat, ellei jätä niitä maton alle) saa kuitenkin oletettavasti irti ja pinnan korvattua hiekkamaalilla. 

FCI:n uuden sääntömääritelmän mukaan a-esteen lape voi olla 265 cm. Koska 270 on toleranssien rajoissa, lappeen pituudeksi tulee tässä tapauksessa 270 cm.

Olen aiemmin sahauttanut vaneriliikkeessä keinun ja puomin tarpeiksi 300 mm leveää kaistaa samaisesta vanerista. Kaistalla saa 2400 mm levyn jatkettua kätevästi. Saumakohtaan kannattaa väliaikaisesti ruuvata alle tueksi esim. 22x100 lauta.

Lappeesta tulee alaspäin levenevä siten, että ylhäältä lape on 90 cm ja alhaalta sääntöjen sallima maksimi 115 cm. Alaspäin levenevällä rakenteella saa esteeseen lisää tukevuutta ja painopistettä alemmas, mikä on monessa muussakin esteessä tärkeä seikka.

Pitkän sivun sahaaminen onnistuu käsisirkkelillä käyttämällä linjainta tai suoraa lautaa avuksi.

Lappeen sivut voidaan tehdä monella tavalla. Tämä on melko kriittinen osa esteessä, sillä se ratkaisee, kaartuuko ja joustaako lape vaiko ei. Kaarelle taipunut a-esteen lape on selkeä turvallisuusriski koiralle. Lappeesta tulee tavallaan hyppyrimäki. Eräissä seuramme epävirallisissa kisoissa kaksi nopeaa koiraa mätkähti a-esteen harjalta suoraan alas laskevalle kontaktipinnalle.  Totesimme, että noin kaarevalla lappeella varustettu este ei ole turvallinen ja sitä ei sen koommin enää käytetty.

Turha lappeen elastisuus ei ole myöskään toivottava ilmiö.

Sivun korkeus on lisää pystysuuntaista jäykkyyttä merkittävästi. Monesti esim. puomeissa on käytetty tarpeettoman matalaa sivuosaa, jolloin lapetta joutuu tukemaan altapäin, mikä hankaloittaa esteen käsittelyä ja radan rakennusta. Lisäämällä korkeutta hieman, voitaisiin jäykkyyttä lisätä ja tuen tarve poistuisi. Oma puomini ei 95 mm korkealla sivulla varustettuna tarvitse tukemista.

Alumiiniprofiili (kuten kuvassa näkyvä linjalauta) olisi melko optimaalinen materiaali, mutta kustannussyistä tässä tapauksessa käytän 28x95 höylätavaraa. Vaihtoehtona olisi 32x100, mutta sillä ei juurikaan saavuteta lisää jäykkyyttä, massaa kylläkin tulee lisää ja sitä kannattaa välttää, jotta este säilyisi helposti käsiteltävänä ja kestävänä.

Pitkän ja yhtenäisen laudan ongelma on se, että esim. keinussa ja puomissa käytettynä ne vääntyvät kuivuessaan ja vetävät lappeen kieroon. Tämän olen kiertänyt liimaamalla kaksi 15x95 mm lautaa yhteen 30x95 paketiksi, mikä kompensoi lautojen "elämistä".

A-esteessä tämä ei ole niin iso ongelma, koska lappeen oma paino pitää vääntymisen kurissa.

Tikapuurakenne jäykistää lapetta huomattavasti, mutta näkemykseni mukaan ristikkorakenne diagonaalisilla poikkituilla (ensimmäinen kuva) on vielä toimivampi ja lisää hyvin vääntöjäykkyyttä.

Tukevuutta voidaan lisätä rakenteita vahvistamalla, mutta kaikki autotermein "jousittamaton massa" eli ylimääräiset rakenteet lisäävät esteen painoa ja kun esteen oma paino kasvaa, se rasittaa rakenteita. Suurin syy aiemmin mainitun a-esteen rikkoutumiseen oli se, että este oli valmistettu 12 mm vanerista, joka oli hyvin painavaa suhteessa heikkotekoisiin sivutukiin.

Hieman kulmista 

270 cm lappeen mitalla harjan kulma on noin 102°. Koska este koostuu kahdesta symmetrisestä puolikkaasta, rakennettakin täytyy ajatella puolikkaana, jolloin kuvassa näkyvä harjan sivutuen kulma on ylhäällä on 51°.

Vastaava kulma alapäässä on silloin 90-51=39°. Kulmat voi toki sahata vasta sitten, kun sivut on kiinnitetty, mutta irrallaan niistä saa siistimmät. Lappeen alapinnalle rakennettavan ristikon kulma on 25°.

Ristikon liitoskohtaan tehdään kummankin laudan puoliväliin ulottuva loveus.

Liitokset kannattaa varmistaa vedenkestävällä liimalla, jolloin niistä tulee kestävät eivätkä joudu vedelle alttiiksi.

Tukien kiinnitykset varmistetaan ruuvaamalla lappeen yläpinnan puolelta.

Filmivanerien liitoskohta voidaan tiivistää vanerisuikaleella, joka liimataan ja ruuvataan levyn alapuolelle.

Levyjen reunat on hyvä pyöristää kevyesti höyläämällä, jolloin niistä tulee kestävämmät ja turvallisemmat.

Tässä vaiheessa, kun höylätavara on saatu kiinnitettyä, on aika suojata pinnat värittömällä pohjusteella, joka ohuena imeytyy hyvin puuhun ja rakenteiden kulmauksiin. 

Erityisesti puiden päät kannattaa käsitellä huolella ja useampaan kertaan. 

Pohjusteista ehkä tunnetuin on Valtti, tässä tapauksessa käytän hieman edullisempaa Fasadia. 

Putkisarana

Esteen harja voidaan helposti rakentaa kiinteäksi. Joskus on hyvä, että lappeet voidaan erottaa toisistaan ja jonkinlainen korkeussäätö on hyvä olla tekniikkatreeniä varten.

Joissakin kaupallisissa esteissä, kuten Agimetin a-esteessä, sarana on lappeen sisäpinnan alapuolella, jolloin lappeet voidaan sisäkkäin kääntää kuljetusta ja säilytystä varten vastakkain. Korkeussäätöä tuolla ratkaisulla ei kuitenkaan voida toteuttaa.

Käytännössä saranaa ei myöskään voi toteuttaa niin, että lappeen päällyspuolet voi kääntää vastakkain saranaa purkamatta.

  Kiinteitäkin saranoita voi toki käyttää. 

Nurkkia kolutessani löysin parahultaisesti Ø 30 mm teräsputken 1.5 mm seinämällä ja tämän putken sisään mahtuvan 25 mm putken sekä hieman sopivaa 5 mm lattarautaa. 

Sarana rakennetaan kuudesta 15 cm mittaisesta "lehdestä". 

Lattarauta hitsataan putkeen nähden suoraan kulmaan, siten, että latta hitsataan ensin koko matkaltaan kiinni ja sitten kokonaisuus pätkitään kuuteen osaan.

Lattarautaan porataan 5 m reiät ruuveja varten. Ruuvin kannoille porataan 8.5 mm terällä upotukset.

Sisäputken (akselin) päihin porataan säteittäin 3 mm reiät sokkia varten.

Valmis sarana pohjustetaan sinkkimaalilla muutamaan kertaan.

Lappeen päädyt

Lappeiden alapäät joutuvat suoraan maakosketukseen ja kulutuksen kohteeksi, joten tämä on hyvä ottaa rakenteissa huomioon.

Mikäli lappeen sivuissa olisi käytetty kyllästettyä 28x95 puuta, riittäisi alapäähän poikittain halkaistu kyllästetty puu.

Tässä tapauksessa asennan lappeen alapäähän 15 cm leveän 6.5 mm filmivanerin, jonka tarkoitus on lisätä kulutuskestävyyttä.

Alle tueksi kyllästetystä kakkosnelosesta leikattu pala. Liimaa kannattaa käyttää "tiivisteenä", vaikka filmivaneriin se tarttuukin heikosti.

Yläpäähän tulee samanlainen kappale hieman eri kulmalla. Yläpään terävä kulmaa tasoitetaan noin 10 mm matkalta. Tähän mittaa päädytään, kun Ø 30 mm putken mitta jaetaan kahtia ja tästä vähennetään lattaraudan paksuus 5 mm. 

m

Puuvalmis lape näyttää tältä. Seuraavaksi saranan kiinnitys ja poikittaistukien asennus.

Kasausta 20.5.2012

Muokkasin hieman maata vasten tulevaa flmivaneria. Kulmahiomakoneen lamellilaikka on oivallinen -joskin melko tehokas varomattomasti käsiteltynä- työkalu viimeistelyyn.

Putkisaranan asennusta varten asetin lappeet vastakkain vaakasuoraan asentoon. Saranan lehdet kiinnitin väliaikaisesti 40 mm ruuveilla, jotta asennusta voi helpommin korjata, mikäli sarana ei istu paikoilleen.

Toinen kuva

Tämän jälkeen käänsin paketin kyljelleen. 
Sarana istuu paikoilleen hyvin.
Korkeuden mittausta varten voi käyttää pitkää lautaa apuna.

Sivutukien alle pitää sääntöjen mukaan pystyä sijoittamaan putki esteettä.
Sivutuen kulma lappeen kulman suhteen on 39 astetta. Sivutuen maksimipituus 270 cm lappeen mitalla on 240 cm.

Tukevuuden lisäämiseksi teen tuille upotukset lappeen sivupuihin.
Valmis upotus ja toinen pää. Tällainen valmiina.

Tässä vaiheessa on aika nostaa este pystyyn tutkimista varten ja katsoa, kuinka sarana istuu. Sarana on ehkä hieman liian kostealla, joten otan lappeen päästä hieman tavaraa pois, jolloin sarana laskeé alemmas.

Tämä on hyvä hetki, kun näkee kokonaisuuden suurin piirtein siinä kuosissa kuin mitä se lopullisesti tulee olemaan.

Sivutukien kylkeen, lappeen sisäpuolelle, ruuvaan palaset filmivaneria. Vaneri ruuvataan myöhemmin lappeen sivuihin tähtivääntimillä, nyt väliaikaisesti puuruuveilla.

A-este aurinkoa ottamassa. Joku voisi kutsua tätä huoltoasennoksikin. Käsittelemättömät pinnat sivellään pohjusteella.

Sitten onkin aika täyttää paineilmaruisku Teho öljymaalilla, jota jäi hyppyesteprojektista reilusti jäljelle.

Ensimmäinen kerros syö maalia aivan hillittömästi , mutta peittää silti huonosti, koska öljymaali imeytyy puuhun hyvin tehokkaasti.
Rakenteessa on lisäksi runsaasti pieni kolosia ja pinta-alaakin on reilusti, joten siveltimellä maalaus veisi kosolti aikaa.

Sivutukien kiinnitystä varten porataan siivuihin ja sivutukiin 8 mm reiät. Molemmille puolille tulee lyöntimutteri. Ulommasta lyöntimutterista porataan kierteet pois 8 mm terällä, jolloin tuen läpi voi pujottaa tähtivääntimen. Toki korilaatta ulkopuolella ajaa saman asian, mutta holkki suojaa pun läpivientiä kulumiselta.

Lyöntimutteri kannattaa kiristää paikoilleen koneruuvilla. Jos käyttää yhtä suurta vasaraa, lyöntimutteri saattaa kärsiä.

Pinnoitteen sovitusta

Pintaan liimataan matto kontaktiliimalla. Matto kiinnittyy sileään pintaan yllättävän tiukasti. Aurinkoinen sää ei ole paras mahdollinen sää liiman levitykseen, sillä lima kuivuu hieman liian nopeasti ennen kuin saa toiseen pintaan liiman levitettyä.
Liima kannattaa levittää vain vaneriin (kohtalaisen reilusti, mutta tasaisesti) ja en jälkeen painaa matto kiinni. Saman tien matto irrotetaan ja lisätään maton pintaan liimaa erityisesti reunoihin ja saumakohtiin. Sen jälkeen matto painetaan uudelleen paikoilleen ja hierotaan kiinni vanerin pintaan.

Sprayliima voisi olla helpompi a nopeampi levittää, mutta tuosta liimasta kuullut kokemukset eivät ole olleet kovin imartelevia.

Kontaktipinnan sauma katkaistaan, koska kontaktiosan kappale on tarkoitus maalata.

Kuvassa yläosa on liimattu paikalleen ja alaosa on sovituksessa. Liimatun pinnan rypyt tulevat oikenemaan kun matto ensi kerran kastuu ja sen jälkeen kuivuu.

Matto kulkee tässä yhtenäisenä putkisaranan yli. Tämä olisi optimaalinen ratkaisu, ellei puolikkaita tarvitsisi koskaan erottaa toisistaan. Saranan kohdalta joutuu siis  leikkaamaan palasen pois.


Uusien FCI:n sääntöjen mukaan kontaktiosan värinä ei suositella mustaa, valkoista tai mustaa.

Sininen on hyvä väri. Tässä matto maalattuna orvokinsinisellä, odottamassa kuivumista.

Listojen asennusta ja viimeistelyä

Kontaktialueitten matto on nyt liimattu paikoilleen. Jäi aiemmin mainitsematta, että maton kiinni pysymisen voi varmistaa niittipistoolilla. Käytin kriittisissä paikoissa Rapidin 13/8 niittejä.

 Listat on vaneriliikkeessä valmiiksi maatilavanerista leikeltyjä, mitoiltaan  6.5x20x1200 mm. Filmivaneri kestää näinkin kriittisessä kulutusta paremmin kuin tavallinen vaneri.

Listoja menee 25 cm jaolla 10 kpl per lape. Jos omistaa tuollaisen 25x30 puomin kontaktiharjoitteen (puomin viimeiseen väliin sijoitettavan kosketusalustan) sitä voi käyttää listojen sijoittelussa apuna.

Agilitysäännöstö sanoo myös, että kontaktipinnan rajasta alle 10 cm etäisyydelle ei listaa sijoiteta. Listoissa ei myöskään saa olla teräviä reunoja, joten listoja on syytä sipaista hieman hiomakoneella.

Listojen reunat kannattaa suojata säältä kerroksella maalia. Jos pinnan käsittelee esim. maalaamalla, ei listojenkaan maalaaminen ole ongelma niitten paikoilleen asennuksen jälkeen.

Tässä tapauksessa niputin listat ruuvipuristimia apuna käyttäen pakettiin, jolloin maali on helppo levittää tasaisena kerroksena. Listanippu kannattaa avata heti maalin levityksen jälkeen ja pyyhkiä listojen pinnasta ylimääräinen maali pois tärpättiin kostutetulla rätillä.

Maalin kuivuttua listat ruuvataan paikoilleen aloittaen lähinnä kontaktipinnan rajaa olevista listoista, jotka tulevat tässä tapauksessa 12.5 cm etäisyydelle kontaktipinnan rajasta.

Ruuveja ei kannata säästellä ja erityisesti listojen päät kannattaa ruuvata kiinni.

On viisasta käyttää ruostumattomia ruuveja (A2). Tässä tapauksessa on käytetty 3x16 ruuveja. Jos ruuvit tulevat lappeen alapuolelta läpi, se ei haittaa, koska ylimääräisen voi hioa pois esim. kulmahiomakoneen lamellilaikalla,

Sääntöjen mukaan lappeen kontaktipitojen sivujen tulee erottua väriltään muusta lappeesta. Lappeen sivupuut on aiemmin asennettu paikoilleen 6.5 mm etäisyydelle pinnan reunasta, jolloin kontaktipinnan sivuihin voi asentaa 4 mm vanerista kappaleet, jotka erottuvat muusta lappeen sivun väristä.

Vaneri suojataan ensin pohjusteella ja maalataan sen jälkeen. Tässä tapauksessa on käytetty alkydimaalia (Miranol). Viimeinen maalikerros listoihin lisätään kiinnityksen ja ruuvauksen jälkeen.

Listojen kiinnitys ja säänkesto kannattaa varmistaa vedenkestävällä puuliimalla.

Hetken mietin, että laitanko lappeita yhdistämään ketjun, joka rajoittaisi esteen korkeuden sivutuet irrotettuna noin metriin. Luovuin ratkaisusta, koska alas laskettuna ketjuun ja sen liitokseen muodostuu rasitus, joka saattaa repiä rakenteita. Matalaa a-estettä varten kannattaa valmistaa erillinen teline (pukki), jota vasten este nojaa alas laskettuna.

Tässä vaiheessa voi todeta, että a-este on pitkälti valmis.

Uusi kumimattopinnoite 1.7.2012

Totesin käytössä hyvin nopeasti, että mattopinnoite oli totaalinen virhevalinta pintamateriaaliksi: matto on erittäin liukas. En olisi moista uskonut, mutta jotkut asiat ne on vain koettava.

Kumimatto on ollut kauan mielessä ja kun totesin, että pyramidikuvioisen kumimaton päälle saa listat kiinni hyvinkin tukevasti, kipaisin Joensuun Kumipörssistä reilut viisi neliötä mattoa. Harjaosalle mustaa ja kontaktiosalle harmaata, joka täyttää tulevienkin sääntöjen suositukset.

Vaihtoehto olisi ollut rihlattu kumimatto, mutta vuodassa on rihlat väärään suuntaan, joten joutuisi tekemään jatkoksia, jotka eivät ole toivottava ratkaisu.

120 cm leveälle kumimatolle tuli hintaa noin 120€, aivan koko matkalle en saanut mattoa hankittua, koska tavara loppui kesken, mutta sain jatkoksen tehtyä sivuista leikatuista paloista.

Irrotin listat ja revin vanhan maton pois. Sen sai hyvinkin ehjänä irti, jos vielä haluaa käyttää sitä johonkin.

Filmivanerin liimajäämät ovat ongelma sinänsä. Periaatteessa tinnerillä ne saisi liuotettua, mutta siihen kuluu ainetta niin paljon, että liotellessa on huppu himmeänä höyryistä vielä huomennakin.
 Paras olisi ehkä autotarvikeliikkeissä myytävä ns. toffeelaikka, jolla irrotetaan autojen kyljistä tarrajäämiä. Autotarvikeliike ei sattunut ostosmatkan varrelle, joten tyydyin käyttämään kulmahiomakoneen teräsharjaa.

Kumimatto kiinnitetään kontaktiliimalla. Liimaa kannattaa levittää huolellisesti koko pinnalle, jotta matto ei alkaisi kupruilla. Kuplat tasoittuvat jonkin verran liiman kuivuttua ja listojen kiinnityksen jälkeen.

Kumikaupasta ostettua mattoa oli tasan 30 cm liian vähän enkä jaksanut jäädä odottamaan uutta erää, joten liimasin sen, mitä riitti ja tein jatkoksen sivuilta leikatuista suikaleista. Saumakohdan saa piiloon listan alle.

Lopputulos on parempi kuin odotinkaan, myös visuaalisesti.

Pito on aivan erinomainen eikä enää tarvitse enää niin pelätä koiran putoamista esteeltä.

Kumimattoa tulen todennäköisesti käyttämään tulevaisuudessakin esim. puomin ja keinun pinnoitukseen, niihinhän menekkikin on huomattavasti pienempi kuin isoon a-esteeseen. Liiman levitykseen pitää keksiä joku parempi ratkaisu, kontaktiliiman levittäminen siveltimellä on piinaavan hidasta ja pikkutarkkaa puuhaa.