Seuran vanha puuvalmisteinen keinu on käynyt läpi jo yhden restauroinnin. Alkuperäisestä, 2006 valmistetusta on peräisin jalusta hieman vahvistettuna. Lape on tehty uusiksi muutama vuosi sitten. Alkuperäisessä lappeessa sivut olivat 45x45 puutavaraa ja lappeen pinta 9 mm vesivaneria. Keinulauta ei kestänyt voimakkaita iskuja vaan toisen puolen sivupuu katkesi kahtiapoikki.
Aivan samoin kävi samoihin aikoihin a-esteelle, jonka sivut taipuivat raskaan vanerin ala ja lopulta toinen sivu napsahti poikki. 45x45 salko on melko yleinen valinta moneen kontaktiin, mutta yksinään ei mitenkään suositeltava kontaktiesteiden jänneväleillä.
Uudessa lappeessa sivut ovat 45x100 puutavaraa ja niissä ei ole mitään taipumisen merkkiä. Hieman turhan raskasta tavaraa, koska lappeen tulisi olla mahdollisimman kevyt.
Tähänkin olisi tarkoitus vaihtaa hiekkamaalikerroksen tilalle kumimatto.
Jalkaosa vaatii myös kunnostusta, koska se on käynyt hieman "väljäksi" ja keinun akselin kiinnitys jalustaan on myös ajan mittaan kerännyt hieman liian suuren toleranssin.Lappeessa kiinni olevan putki olisi tarkoitus siirtää lähemmäs lapeen
pintaa. Vaika kyse on vajaasta kymmenestä millistä, on silläkin
vaikutusta keinun käyttäytymiseen.
Sen lisäksi, että
laudan tulisi ollaa mahdollisimman kevyt, keinulaudan painopisteen
tulisi olla mahdollisimman alhaalla, eli käytännössä mitä vähemmän
lappeen massasta on akseloinnin yläpuolella, sen parempi.
Puomin
kunnostus -osiossa esitetyn kaasupoltin -maalinpoiston jälkeen lape on
melko lohduttoman näköinen. Tässä lappeessa on käytetty normaalia
koivuvaneria, joten maali on imeytynyt tiukasti puuhun.
Nauhahiomakoneella pinnan tasoittelua sekä sivujen maalausta.
Jalustan purin lähes atomeiksi vahvistuksia varten.Uudet jalustan poikkipuut valmistin kyllästetystä puusta.
Akselin kiinnitys jalustaan tapahtuu
jalustaan kiinni ruuvatulla ns.
kannattomalla ruuvilla akseliin, johon on porattu 8 mm reikä kannattoman ruuvin akselia varten.
Jalustaa vahvistin 18 mm vanerilla. Liimaa ei tässä kohtaa kannata säästellä.
Akselin kuori kiinnitetään sivupuihin ruuvatulla lattaraudalla, joka hitsataan kiinni akseliputkeen.
Akseli kiinnitetään jalustaan ns. kannattomalla ruuvilla.
Lappeen pintaan liimataan kumimattoa, samalla tavoin kuin puomin kunnostuksessa.
Reunat kannattaa liimata erityisen huolella ja käyttää apuna esim. liimapuristimia.
27.3.2012 Joensuun Agilityurheilijat ry:n vuosipäivänä
Agilityseuramme perustamisen seitsemännen vuosipäivän kunniaksi sain keinun jokseenkin pelikuntoon.
Puomin kumimatosta ehti tulla palautetta, että on liukas. Siitä hieman suivaantuneena revin keinun lappeen puoliksi liimatun maton irti, poistin liimajäämät ja levitin pintaan hiekkamaalin. Kaikkia ei voi miellyttää, ei edes agilityssa.
Sininen kontaktin väri ei tosiaankaan ollut se mitä halusin, mutta harmaa pääsi loppumaan, joten näillä mennään. Odotan mielenkiinnolla palautetta, sillä olen ollut havaitsevinani, että sininen väri on koiralle jotenkin vaikea hahmottaa.
Sitten vain paketti nippuun. Akseliputken ja jalustan välinen liitoksen välys on syytä olla tiukka. Kaikki ylimääräinen välys vaikuttaa keinun käyttäytymiseen ja myöskin kestävyyteen. Akselirasvakin pysyy paremmin siellä, mihin se on tarkoitettu.
Pitkään suunnittelin neulalaakeria tähän kohtaan, mutta totesin sen olevan hienostelua, koska tiukkasovitteinen liukulaakeri eli tässä tapauksessa putki, jonka läpi juuri mahtuu terästanko, toimii näin suurimassaisessa "laitteessa" mainiosti. Liukulaakeriahan käytetään hyvin yleisesti mm. auton moottoreissa.
Rasvasin akselin avohammaspyörärasvalla, joka on hyvin sitkeää ainetta ja oletan sen toimivan tässä kohteessa pidemmänkin aikaa.
Avohammaspyörärasvaa olen käyttänyt autoasennuksissa lokasuojan kaaren ja korin välisessä liitoksessa. On hieman kuin liimaa ja suojaa hyvin ruostumiselta.
Laakerin mahduttaminen lappeen alle olisi tuonut myös ongelmia, koska akselointipiste tulee olla mahdollisimman lähellä lappeen pintaa ja suurikokoinen laakeri siirtäisi akselia tarpeettomasti pois painopistealueelta.
Lopuksi suoritetaan painotuksen säätö: lappeen alkupäässä on noin puolen metrin mittainen tanko, jonka punnusta säätämällä laskeutumisnopeus saadaan säädettyä. Säädin nopeuden noin 2.8 sekuntiin.
Lisätään vielä, että keinu ei tarvitse minkään maailman iskunvaimentimia, jos se on oikein toteutettu.
Huomasin senkin, että tukevana pitämäni oman keinuni lape onkin varsin löysä ja joustava verrattuna tähän, jossa sivut ovat "kakkosnelosta". Kakkosnelosen huono puoli on siinä, että se tahtoo aina hieman elää, eikä se ole aivan kevyttäkään.
Tässä siis haastetta seuraavaa keinua suunniteltaessa -melkein ehdin jo aloittaa, mutta pitänee hieman tarkentaa menetelmiä.
Seuran vanha puuvalmisteinen keinu on käynyt läpi jo yhden restauroinnin. Alkuperäisestä, 2006 valmistetusta on peräisin jalusta hieman vahvistettuna. Lape on tehty uusiksi muutama vuosi sitten. Alkuperäisessä lappeessa sivut olivat 45x45 puutavaraa ja lappeen pinta 9 mm vesivaneria. Keinulauta ei kestänyt voimakkaita iskuja vaan toisen puolen sivupuu katkesi kahtiapoikki.
Aivan samoin kävi samoihin aikoihin a-esteelle, jonka sivut taipuivat raskaan vanerin ala ja lopulta toinen sivu napsahti poikki. 45x45 salko on melko yleinen valinta moneen kontaktiin, mutta yksinään ei mitenkään suositeltava kontaktiesteiden jänneväleillä.
Jalkaosa vaatii myös kunnostusta, koska se on käynyt hieman "väljäksi" ja keinun akselin kiinnitys jalustaan on myös ajan mittaan kerännyt hieman liian suuren toleranssin.Lappeessa kiinni olevan putki olisi tarkoitus siirtää lähemmäs lapeen
pintaa. Vaika kyse on vajaasta kymmenestä millistä, on silläkin
vaikutusta keinun käyttäytymiseen.
Sen lisäksi, että
laudan tulisi ollaa mahdollisimman kevyt, keinulaudan painopisteen
tulisi olla mahdollisimman alhaalla, eli käytännössä mitä vähemmän
lappeen massasta on akseloinnin yläpuolella, sen parempi.
Puomin
kunnostus -osiossa esitetyn kaasupoltin -maalinpoiston jälkeen lape on
melko lohduttoman näköinen. Tässä lappeessa on käytetty normaalia
koivuvaneria, joten maali on imeytynyt tiukasti puuhun. 
Jalustan purin lähes atomeiksi vahvistuksia varten.Uudet jalustan poikkipuut valmistin kyllästetystä puusta. 
Jalustaa vahvistin 18 mm vanerilla. Liimaa ei tässä kohtaa kannata säästellä.
27.3.2012 Joensuun Agilityurheilijat ry:n vuosipäivänä 
Sitten vain paketti nippuun. Akseliputken ja jalustan välinen liitoksen välys on syytä olla tiukka. Kaikki ylimääräinen välys vaikuttaa keinun käyttäytymiseen ja myöskin kestävyyteen. Akselirasvakin pysyy paremmin siellä, mihin se on tarkoitettu. 
Laakerin mahduttaminen lappeen alle olisi tuonut myös ongelmia, koska akselointipiste tulee olla mahdollisimman lähellä lappeen pintaa ja suurikokoinen laakeri siirtäisi akselia tarpeettomasti pois painopistealueelta.
