Puomin kunnostus

Agiseuramme ikivanha puuvalmisteinen puomi vaati kunnostusta. Joskus aikanaan pinta oli kunnostettu maalaamalla, mutta pitävä hiekkamaalikerros oli jäänyt paksun maalin alle, minkä vuoksi puomista tuli liukas.

Pari suvea sitten uusin lappeitten sivupuut, koska alkujaan ne oli tehty kakkosnelosesta joka oli alkanut vääntyä kosteuden vaikutuksesta ja veti lappeen kieroon. Uudet sivut tein liimaamala yhteen kaksi 15x45 höylättyä lautaa. Tällainen rakenne on hyvin tukeva eikä se vääntyile.

Alkuperäisestä lappeesta oli silloin jäänyt 9 mm filmivanerista tehty pinta, joka olisi jo silloin kannattanut uusia ja levittää uusi hiekkamaalikerros.

Yleensä näitten puisten esteiden korjaamisessa ei ole oikein mieltä, koska uuden osan valmistaa samalla vaivalla kuin mitä kuluu vanhan purkamiseen ja kunnostamiseen.

Koska lape ja sivut olivat hyvässä kunnossa -lukuunottamatta hiekoitusta- ja suorat, päätin kokeilla poistaa listat ja maalin.

Listojen ruuvit ovat aikojen saatossa kuluneet ja ruostuneet, joten niitten poistaminen ns. normaalilla tavalla oli mahdotonta, mutta taltalla ja vasaralla listat irtosivat helposti.

Alkydimaali ja karhentamaton filmivaneri ovat otolinen kohde kaasutoholle. Kolmen neliön alalta maalin kuoriminen toholla ja lastalla kesti vain noin vartin.

Nauhahiomakoneella hieman pinnan siivousta ja liukkaan filmipinnan karhennusta, niin ollaan hieman kuin alkupisteessä. Tämähän on helppoa kuin heinänteko (tai porsaan kivittäminen).

Melkoinen siivohan tuosta perkaamisesta tulee. Hiekkamaali on sekajätettä, mutta listajämät palavat iloisella liekillä leivinuunissa.

Sivukappaleitten avoimet pinnat ajoin käsijyrsimen muototerällä. Näin niitä on mukava käsitellä ja pyöreä kulma ei sälöile niin helposti.

Olen ihmetellyt, minkä ihmeen takia alumiinisissa esteissä on hyvin teräviä kulmia, joita on todella ikävä käsitellä (kun pyörätkään eivät toimi) ja varmasti koskevat koiraan, jos törmäys tapahtuu.

Hieman uutta maalia puisiin osiin.

Pintaan liimasin kapearihlaisen kumimaton. Normaali väri kumimatolle on musta, mutta sitä saa myös harmaana, joka on oikein passeli väri kontaktiosiin. Rihlattu matto on 120-125 cm leveää ja rullassa rihlat ovat pitkittäissuunnassa, mikäli on tarvis miettiä menekkiä. Harmaa matto on yleensä 140 cm leveää.

3 mm paksu kumimatto on melko edullista: noin 15€ neliö ja vajaan 11 metrin puomiin menee 3 neliön verran mattoa.

A-esteessäni käytin pyramidikuvioista mattoa, joka myös toimii tarkoituksessaan erinomaisesti. Kumimaton ainoa varjopuoli on oikeastaan se, että se on melko raskasta. Toisaalta, alla olevan levyn ei tarvitse olla niin tukevaa, koska kumimatto itsessään suojaa rakennetta esim. mekaanisilta iskuilta.


Liimaamiseen on kontaktiliima ehkä paras ratkaisu. Liiman voi levittää siveltimellä suoraan purkista. Kolmeen neliöön kuluu litran verran liimaa.

Levittämisessä kannattaa olla todella huolellinen, liimaa on oltava molemmissa pinnoissa tasainen kerros, jotta saumat eivät irtoile eikä matto kupruile kuumalla ilmalla.

Liiman on annettava kuivua ennen pintojen yhteen painamista, jotta pinnat eivät irvistele.

Pintojen yhteen liittämisessä kannattaa varautua siihen, että saumat eivät heti tulekaan suoraan.Tämä on niitä "syö miestä" tyyppisiä keissejä.

Mikäli (kun) mattoa joutuu liittämään, ei puskusaumasta kannata tehdä liian tiukkaa, koska silloin sauma nousee helposti ylös.

Erityisesti reunojen kanssa saa olla tarkkana. Apuna voi käyttää ruuvipuristimia ja lankkua, jolla saumat jätetään puristuksiin esim. yön yli. Tässä tapauksessa kaksi llapetta yhteen puristettuna toimii tarkoituksessaan.

Listat kävin jo viime kesänä sahauttamassa Palavanerilla 20 mm leveäksi 6 mm filmivanerista. 120 cm pitkät listat pätkin kotona sopivan mittaisiksi.

Sääntöjen mukaan listoissa ei saa olla teräviä reunoja ja reunojen pyöristys toki parantaa niiden kestävyyttäkin.

Ennen kiinnitystä paljaat reunat on syytä käsitellä maalaamalla. Homeenestokäsittelykään ei ole pahasta.

Listojen kiinnitykseen on käytettävä ruostumattomia (rosteri, messinki) ruuveja, koska muunlaiset ruostuvat ajan myötä.

Välillä piti passailla osia toisiinsa, jotta saa lappeitten päitten taitokset istumaan. Alastulon alaosan maton taitoin sisäpuolelle ja vahvistin liimauksen niittipistoolilla.

Vielä toinen kerros maalia levyn alapuolisiin osiin ja puomi alkaisikin olla käyttövalmis. Sivun valkoinen osa voisi sekin olla harmaa, tulevissakin säännöissä tuo valkoisen välttäminenkin tulee tosin olemaan vain suositus.

Edit 22.3.2013:

Hieman maalailin sivuja siistimmäksi, pesin listoista punaisen maalin jäämät pois ja passailin lappeiden liitoskohdat niin, että ei jää harakanmentäviä rakoja ja että palikat saa kuitenkin toisistaan irti.

Tuolla yhdessä ylemmässä kuvassa näkyvä kiinnityssysteemi on yksinkertaisen nerokas: kahdesta 24 mm filmivanerista tehty suoran osan päihin hahlot, jotka osuvat alastulon vastaaviin poikkitukiin.

Käyttäjä on kontaktiin kovasti tyytyväinen.