Pituushyppy

Pituushypyn valmistin jo viime syksynä, mutta totesin, että vanerista valmistettu "lauta"osa taipuu oman painonsa alla, joten ratkaisu ei toiminut. Suunnittelin vanerin reunaan alumiinista u-listaa, mutta tämä ei mahtunut enää budjettini raameihin eikä oikeastaan löytynyt riittävän pitkää yhtenäistä listaakaan, joten hylkäsin vanerin.

Sääntöjen mukaan pituushypyn leveys on 120 cm.

Olen nähnyt USA:ssa käytettävän eteenpäin levenevää mallia, joka on meillä harvinainen. Levenevällä/aukeavalla mallilla on se etu, että palaset voi koota päällekkäin, mikä helpottaa säilytystä huomattavasti.

Säännöissä on hieman epäselvyyttä, sillä sääntöteksti sanoo leveydeksi 120 cm ja havainnollistava piirros min. 120 cm.
Kysyin asiasta viime syksynä Agilitytuomarit ry:n keskustelupalstalla ja sain vastauksen, että levenevä malli on sääntöjen mukainen.

Koska vaneri on "lautana" siis hylätty ratkaisu, käytän 22x150 kuusilautaa, joka ei ole aivan optimaalista tähän tarkoitukseen, koska leveä lauta vääntyy ja käyristyy helposti.

Kun pitää huolen siitä, että lauta ei pääse elämään ennen pintakäsittelyä ja kasausta, saa siitä kestävän ratkaisun. Ennen kaikkea, lauta on edullista.

Kun käy lautavarastolla, kannattaa nipusta valita ns. sydänpuuta.

Itselleni hieman tuntematon materiaali on komposiittivalmisteinen patiolankku, jota löytyisi sopian levyisenä ja valmiiksi värjättynä. Tätä löytyy mm. Puukeskuksen valikoimista. Onhan tällä toki hintaakin lähes kymmenkertaisesti kuusilautaan verrattuna.



Yksi vaihtoehto on sahata palat sopivan mittaisesta liimapuulevystä, mutta varastokokoisista levyistä syntyy jonkin verran hukkaa ja levyillä on sen verran hintaakin, että komposiittilevy saattaisi olla järkevin vaihtoehto.


Osien sivutolppina käytän 32 mm filmivaneria, joka on sään- ja kulutuksen kestävää.

Palikoitten (5 kpl) korkeus on sääntöjen mukaan etureunasta 15 cm ja takareunasta 28 cm. Tämä tarkoittaa 150 mm leveissä osissa 2.5 cm nousua. Kappaleita mitoitettaessa täytyy luonnollisesti ottaa huomioon laudan paksuus.
Jos käyttää jiirisahaa kappaleitten leikkaamiseen, on kulma melko tarkalleen 10°.
Sivutukien korkeusero on noin 30 mm eli alimman tuen korkeus on 22 mm lautaa käytettäessä 128 mm, seuraava on 158 jne.

Kun kappaleet on saatu sahattua, karhennetaan filmivanerin "paraatipuoli", jotta maalin saa tarttumaan. Ilman karhennusta maalipinta lähtee ajan mittaan irti isoina laattoina.

Leikkauspinnat pitää käsitellä, koska ne imevät kosteutta. Ennen maalausta ne käsitellään pohjusteella. Pohjuste suojaa puuta kosteudelta ja sisältää homeenestoaineita. Filmipintaa sen sijaan ei käsitellä pohjusteella, koska öljypohjainen aine ei imeydy eikä tartu filmipintaan.

Filmivanerin käsittelyyn sopii mm. Miranol -alkydimaali. Öljymaali ei tässä toimi.

Leikkauspinnat imevät runsaasti maalia, joten ne kannattaa käsitellä useampaa kertaan runsaasti ohennetulla maalilla.

Laudat sahataan mittoihin. Ensimmäinen lauta on siis 120 cm. Jos haemme levenevää ratkaisua, pitää sahatessa ottaa huomioon 32 mm filmivanerin paksuus kertaa kaksi, eli käytännössä seuraava lauta on seitsemän senttiä pidempi kuin edellinen, jolloin mitat ovat 120-127-134-141-148 cm.

Tässä on otettu huomioon myös muutaman millin vara, joka laudan päähän on syytä jättää, kun vaneri kiinnitetään, että lauta ei halkeaisi. 

22x150 lauta on todennäköisesti varastotavarana oksaista ja höyläämätöntä, eli varsin karkeaa tavaraa.

Lauta kannattaa höylätä tai hioa ennen maalausta. Tasainen pinta imee maalia vähemmän kuin raakalauta.

Höylätessä kannattaa käyttää malttia, ettei ota pinnasta liian isoa siivua, jolloin laudan kestävyys heikkenee.  Itse käytin hiomiseen nauhahiomakonetta.

Muista pyöristää myös lautojen kulmat sekä turvallisuuden että kestävyyden ja käyttömukavuudenkin takia.

Laudat käsitellä pohjusteella (Fasad, Valtti), jota lauta imee melko reilusti, joten käsittely on syytä suorittaa useammankin kerran.  Erityisesti lautojen päädyt on syytä käsitellä huolella.

Pintamaalina on tässä käytetty punamullan sävyistä Teho -öljymaalia. Ensimmäinen kerros kannattaa käsitellä hyvin ohennettuna, koska huokoinen pinta imee maalia reilusti.

Yhtä hyvin voitaisiin pintakäsittelyyn käyttää esim. alkydimaalia (Miranol jne.), mutta käsitykseni mukaan öljymaali imeytyy puuhun niin hyvin, että se tarjoaa todella pitkäkestoisen suojan.


Kulmatolppa

Kulmatolppana käytin 20 mm paksuista aurauskeppiä, joka on PVC -muovisena kevyttä, kestävää ja turvallista. Filmivanerista leikattu jalusta on hieman kevyt, joten tolppa kaatuu herkästi tuulessa.

Tähän on siis mietinnässä parempi ratkaisu. Joutuu varmaan kiertämään teräskaupan kautta.

Kasausta

Laudat maalataan vielä toiseen kertaan ohennetulla maalilla. Maalin kuivuttua, porataan lautojen päihin ruuveille 3 mm terällä aloitusreiät.

Vanereita ei kannata kiinnittää aivan laudan päihin, jotta lauta ei halkeaisi. 

Vanereitten ja lautojen väliin pursotetaan runsaasti vedenkestävää puuliimaa, kiinnitetään ruostumattomilla teräsruuveilla (esim. 4x40 tai 4.2x45 A2).

Käyttämällä edellistä koottua palasta hyväksi, saadaan seuraavan osan päädyt koottua niin, että palaset saadaan lopuksi koottua nippuun.

Tässä vaiheessa lauta on yleensä taipunut hieman kaarelle maalin kosteuden vaikutuksesta, mutta kierous oikenee ruuvattaessa vaneri paikalleen.

Kun osaset on saatu koottua, voidaan laudat maalata vielä kertaalleen,  tällä kertaa ohentamattomalla öljymaalilla, jolla saadaan hieman peittoa aikaan. Teho -öljymaali loppuikin sopivasti, joten siirryin Villa Celloon punamullan sävyisenä. On hieman edullisempaakin kuin Teho.

Ohuemmat kerrokset menevät läpi paineilmaruiskustakin, mutta ohentamaton maali vaatii siveltimen.

Vaneriosien leikkauspinnat siistitään seuraavaksi ohentamattomalla alkydimaalilla.

Kulmatolpan entisöinti

Entisistä kulmatolpista kierrätän pvc -putken.

Jalkaosan valmistan 5x50 lattaraudasta ja 25x2 teräsputkesta, jonka sisähalkaisija on lähelle 20 mm muoviputkea.  Jalustan malleja on monia, tämä on yksi versio.

Jalkaputken alapäähän tehdään viiste vedenpoistoa varten. Hitsatessa putki paikalleen vedenpoisto jätetään luonnollisesti avoimeksi. Vaihtoehtoisesti voidaan porata reikä lattarautaan, mutta tämä ratkaisu säästää poranterää.

Kun putket on hitsattu paikoilleen, siistitään saumat lamellilaikalla.

Varastorasva poistetaan jarrukliinerillä ja pohjamaalataan osat sinkkispraylla.

Pintamaaliksi sivellään myöhemmin pohjamaalin kuivuttua Miranolia.

Kulmakepin yläpäät muovihitsasin umpeen ja istutin kepit jalustoihinsa kutistesukalla.

Nyt ovat kulmakepit valmiina kovaan käyttöön.



Viimeistelypäivitys 24.7.2012


Pituushyppy on ollut käytössä hyväksi havaittu eli toimii. Pakkohan sen on toimia, kun liikkuvia osia ei ole...


Maalasin lautoihin nuolikuvion, jotta koiralle ei olisi epäselvää, mihin suuntaan pituus tulisi suorittaa.

Pisimpien osien kulmiin ruuvasin sinkityt metallikulmat tueksi.