Muuri

Muurin valmistus aloitettu tarvehankinnoilla.

Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin materiaalivalinnassa 4 mm koivuvaneriin, lähinnä sen edullisuuden, keveyden ja pintakäsittelyn helppouden takia.

Jos koivuvanerista valmistetaan veneitäkin, niin miksipä ei agilityesteitäkin, eiväthän nämä sentään vedessä pitkiä aikoja liillu ja maakosketukseen joutuvat osat voi valmistaa kestävämmästä materiaalista.

Vanerikappaleet sahautin vaneriliikkeessä (Palavaneri Oy, Joensuu) mittojen mukaan. Sahaus ei materiaalin hintaan tuo paljoa lisää kustannuksia, joten ei kannata alkaa itse sahailemaan, ellei omista hyvää pöytäsirkkeliä.

Kulmavahvikkeiksi hain Puukeskuksesta kyllästettyä kolmiorimaa. Toki voi käyttää mm 45x45 puuta, mutta kyllästettynä se on melko raskasta ja turhaa painoa haluan välttää käsittelyn helpottamiseksi.

Ensi töikseni käsittelin kappaleet pohjusteella, joka takaa hyvän suojan kosteutta ja homehtumista vastaan.

Pintakäsittelyä

Pohjustekäsittelyn jälkeen ruiskutin kappaleet molemmilta puolilta punamullan värisellä Cello Villa öljymaalilla.

Pihan perällä lojuu vanhoja, käytöstä poistettuja esteitä, jotka on valmistettu kahdeksan vuotta sitten ja silloin aikanaan käsitelty Villa -öljymaalilla.
Vaikka ne ovat olleet pihalla koko ikänsä, on puu lievää homehtumista lukuun ottamatta aivan ehyttä. Pohjustetta aikanaan käyttämällä olisi ehkä homeenkin saanut pysymään poissa.

Maksipalan kokoamista

Aloitan kokoamisen vaikeimmasta päästä, eli maksipalasta. Periaatteessa muurin keskiosa olisi voitu rakentaa kolmesta pienemmästä osasta, eli noin 25 cm korkea mini, sen päälle tuleva noin 10 cm lisäpala medejä varten ja siihen päälle noin 20 cm pala makseille.
Koska muurin syvyys on kuitenkin vain 20 cm, päättelin, että päällekkäin aseteltavat legopalikat ovat kokonaisuutena liian hutera ratkaisu, joten päätin valmistaa maksipalan erillisenä, vaikka vaneria näin kuluukin hieman enemmän. 

Palaset voisi toki lukita yhteen esim. päihin asennettavilla salvoilla, mikä voisi olla ratkaisuna sitten seuraavassa versiossa.


Päätyosiin tulee alaosaan 45x45 kyllästetty puu.

Koska haluan (ulkonäkösyistä) laakeat sivut levyn syvyyden (4 mm) upotettuna, tukikappaleista tulee yhteensä 16 mm (upotus+levyn paksuus x2) lyhyemmät kuin päätyosasta, joka on 200 mm.


Tokihan tällaiset asiat voisi tehdä helpommankin kautta, mutta jos agilityesteiden rakentaminen olisi helppoa, sitä harrastaisivat kaikki.

Sivuosan ylälaitaan liimaan 32 mm filmivanerin kappaleen, johon teen upotuksen kantokahvaa varten.


Kaikissa liitoksissa kannattaa käyttää runsaasti vedenkestävää puuliimaa. Ylimääräinen liima kannattaa pyyhkiä pois kostealla rätillä, koska siitä jää muuten rumannäköisiä valkoisia rantuja.

Tämän paksuisessa vanerissa riittäisi osien kiinni ruuvaamisen kevyempikin ruuvi kuin 4x40, esim. 3.5x30.


Ruuvien on syytä tässäkin kohteessa olla vähintään A2-luokan ruostumattomia ruuveja.

Kuumasinkitty/keltapassivoitu (vast.) ruuvi kestää kenttäolosuhteissa tällaisessa kohteessa parisen vuotta ja ruostuu sen jälkeen käyttökelvottomaksi. Ruostuneiden ruuvien uusiminen on käytännössä mahdotonta, koska vanhaa ruuvia ei saa poistettua.

Maksipalan alaosa jätetään avoimeksi tuuletuksen takia. Koska 4 mm iso vanerikappale on hieman "hento" on rakennetta hieman syytä tukea sisältä päin levyyn kiinnitetyllä poikkirimalla.

Tässäkin esteessä (kuten monessa muussakin esteessä) kannattaa huomioida se seikka, että painopisteen on syytä olla alhaalla: jos kohteen yläosaan lisätään massaa, se vähentää kohteen vakautta.

Vasemmalla maksipala valmiina. Kokoamisessa tapahtui pieni oikaisu: kahvaupotukset olisi pitänyt sahata ennen kasausta, koska upotettu laakea sivuosa vaatii nyt sahaamista varten "sapluunan". Työ tekijäänsä opettaa.

Paljaat ruuvinkannat ovat hieman rumannäköiset, mutta osa vaatii kuitenkin vielä kevyen pintakäsittelyn, joten ongelma ei ole iso.

18.7.2012

Mini- ja medikappaleet valmistuvat hiljalleen kuten tolpatkin. Ruuvitkin pääsivät välillä loppumaan, mutta homma jatkuu.

Sade kiusaa silleen, että kun on saanut kilkkeet ulos aurinkoon ja aloittaa askartelun, alkaa ripeksiä vettä ja kun on saanut kamat kasaan ja sateelta suojaan, sade loppuu.

Minikappaleen päällysosaan tein hahlot, joihin mediosan päädyissä olevat kappaleet osuvat, näin osa pysyy paremmin paikoillaan.

On ehkä parempi, että osat ovat irrallisia kuin että ne kiinnitettäisiin esim. salvoilla toisiinsa. Näin koiran osuessa muuriin ei tapahdu niin kovaa törmäystä kuin painavaan kappaleeseen osuttaessa.

Kappaleiden sisäosa on rakenteeltaan hyvin avoin, jotta rakenne ei keräisi kosteutta.


Osia on myös helppo kantaa pohjan sisällä olevista vahvikkeista. Vahvikkeet on valmistettu kyllästämättömästä puusta, mutta suunnitelmissa on, että ne eivät tule aivan suoraan maakosketukseen ja ne käsitellään oikeilla, säätä kestävillä aineilla.

Tolpat sain myös sadetta uhmaten ruuvattua ja liimattua kasaan.

Projekti jatkuu viimeistelymaalauksilla ja muulla hienosäädöllä: maksi- ja miniosan alle tulee matalat jalat, jotka tukevoittavat rakennetta ja auttavat osasia pysymään vakaana epätasaisellakin pinnalla.

Tolppien alapäähän tulee 32 mm filmivanerista valmistetut osat

Kun näyttäisi olevan hieman poutaa, kaivetaan esiin paineilmaruisku ja levitetään osien pintaan ohut kerros öljymaalia.




Väliprojektina valmistuu seuralle kaksi kappaletta putkenkantokeppejä 33 mm pyörölistasta.  

Totesin, että 120 cm korkea ja kapea tolppa on hutera, joten sahasin reilut kaksikymmentä senttiä tolppien päistä pois.

Uuden sääntöesityksen mukaisesti tolpan korkeus on vähintään 100 cm.

Tolppien kantamista varten sahasin tolppien ulkoreunaan kädenmentävät kolot, joitten yläreunaan liimasin sisäpuolelle puupalikan tueksi. Kantokahva on syytä sijoittaa tolpan ulkoreunalle, jotta ei ole vaaraa, että koiran käpälä osuisi avoimeen aukkoon. Ulkopuolelle voi asentaa myös kahvan.

Tolpan katoksi ruuvasin/liimasin 9 mm filmivanerista likaisen ylioppilashatun värisen katon.

Pohjalle ruuvasin/liimasin 25 mm viirapintaisesta filmivanerista kootun jalustan. Tuon olisi voinut sahata yhdestäkin kappaleesta, mutta varastossa oli jätepaloja joista sopivasti leikellen sain jalusta rakennettua.

Jalusta on vaakaosia vasten tulevilta osiltaan tolpan pystyseinän tasalla ja uloimmilta sivuiltaan 20 mm leveämpi kuin itse tolppa. Kun jalustan tekee suhteellisen painavasta tavarasta, saadaan painopistettä hieman alemmaksi, mikä on aina eduksi.

Maksi- ja minikappaleen alle ruuvasin jalustat, jotka ovat tarpeen epätasaisella alustalla.

Puolipyöreät osat leikkasin aiemmin esitellystä viemäriputkesta. Putki on vain noin metrin mittainen, mutta kun putken leikkaa tasan halki pituussuunnassa, toiselta puolelta saa puuttuvan osan.

Muuri on aika pitkälti valmis, jonkin verran viimeistelyähän tuo vaatii ja hieman tylsää ulkonäköä pitää vielä  parannella kontrastivärillä. Viimeisessä kuvassa näkyy hieman kasauksen aikana syntyneitä valkoisia rantuja, koska öljymaali kuivuu hitaasti ja jälkiä jää herkästi. Kun este on valmis, kannattaa vielä levittää pintaan ohut kerros, joka kuivuttuaan on hyvin kestävä.