21 marraskuuta 2013

Puomin juoksukontaktin analysointia

Viimeiset kolme kuukautta olen hionut puomin juoksukontaktin tekniikkaa käyttäen apuna aiemmin laatimani a-esteen juoksukontaktin koulutussuunnitelmaa.

Menetelmän muokkaaminen erityisesti koiralle, jolla on vahva oppimishistoria, on osoittautunut hyvin haastavaksi, mutta samalla mielenkiintoiseksi.

Koulutussuunnitelma on parhaillaan tekeillä ja kolmen kuukauden treeni alkaa tuottaa tulosta, mutta siitä tuonnempana.

08 lokakuuta 2013

Suuria ja harvinaisia tunteita Suomen Ateenassa

Jyväskylän agilitykisoissa sunnuntaina 6.10.2013 koin agilityssa kaksi tunneskaalan ääripäätä edustavan tuntemuksen, joista kumpaakaan en ole kokenut muualla kuin kisoissa -treenissä tuskin koskaan saa aikaan vastaavaa viretasoa, jotta tällaiset "once or twice in a lifetime" -elämykset olisivat mahdollisia.

Päivän viimeisessä mediluokan kisassa, Kati Walan hyppyradalla shetlanninlammaskoira Timmy suorittaa puhdasta rataa hyvällä sykkeellä ja ohjaaja on täysillä mukana. 

 
Olin suunnitellut suoran putken 9 jälkeisen hypyn takaa kierron vippauksella/sylkkärillä (mitä nimeä kuka tuosta ohjauksesta käyttääkin, kun ja jos on oletettavaa, että ei ehätä putken päähän ennen koiraa) -muutin ohjaukseni kuitenkin live -tilanteessa edestä leikkaukseksi/sokkariksi putken jälkeen.

Ehdin tilanteeseen hyvin, ja koira otti hypyn ok, mutta sen jälkeen tapahtuu jotain:

Yhtäkkiä ohjaajalle iskee päälle täysi unohduksen tila ja ohjaus katoaa, minkä koira kuittaa noutamalla lähinnä edessä hypyn 13.
 

Flashback iskeytyi verkkokalvolleni välittömästi, enkä sitä varmaan ihan heti unohda, vaikka normaalisti en juuri radoistani paljoa muista.
Tällaista en muista tätä koskaan tapahtuneen aiemmin. Mitä opimme tästä: varasuunnitelma on hyvä olla olemassa, yritä olla muuttamatta tutustumisessa tekemääsi ratasuunnitelmaa.

Shetlanninlammaskoira Shaun vetää samaa draivia -paitsi että vauhti on paljon kovempi. Kumpikaan, ohjaaja tai koira ei säästellyt tai varmistellut ja itsestä tuntui koko ajan siltä, että nyt mennään aivan riskirajoilla. Radalla oli useampikin takaa kierto, mutta niistä selvittiin pelkillä ohjauksilla. En edes muista, olisinko antanut yhtään verbaalista ohjauskäskyä. 


Mainittu putken jälkeinen takaa kierto ohjattiin vippauksella. Vippaus toimii tuossa tilanteessa hyvin, koska ohjaaja on magneettina takaa kierron puolella. Jos valitsee sokkarin, koira voi tulla jaloille ja jos kiertää putken vasemmalle puolelle, ohjaaja vetää koiran puoleensa ja saa tosissaan tehdä töitä hypyllä 10. 

Putken 3 ohjasin valssaamalla putkan päässä siirtyen putken oikealle puolelle. Vaihtoehtona olisi lähettää pimeään päähän, jolloin olisi "voinut" ehtiä ennen koiraa putken toiseen päähän. Vaihtoehtona oli ohjata hyppy 5 myös taaemman siivekkeen kautta. Renkaan jälkeinen hyppy ei ole niin paha, kuin voisi kuvitella: en nähnyt yhdenkään koiran menevän putkeen renkaan jälkeen.
Putkelle 17 oli vaihtoehtona ohjata ulkokautta, mutta silloin olisi pitänyt tehdä töitä muurilla, koska koira olisi ollut ennen minua putken päässä. Valitsin saman kuin kolmosella ja otin koiraa nenästä putken lähtöpäässä.


Suorituksen jälkeen tuntui, että oli antanut kaikkensa, vaikka suoritus kesti vain 32 sekuntia. Viimeviikkoisen cooperin testiin (2690 metriä) jälkeen taisin olla saman verran hengästynyt. Välitön tunne radan jälkeen oli euforinen.

Radan pituus on 151 m ja etenemä mediluokassa melko tiukka 4.2 (muistaakseni mineillä löysempi, makseista en tiedä), ottaen huomioon, että takaa kiertoja oli melko paljon. Oma etenemämme oli 4.6 m/s ja sillä kuittasimme radalta voiton.

Saman euforian tunteen olen kokenut kerran aiemmin Shaunin kanssa Kajaanissa 2009 ykkösluokan kisassa, kun kuittasimme viimeisen nousunollamme agilityradalla (jossa mukana kaikki agilityesteet) etenemällä
5.7 m/s -27 sekuntia alle ihanneajan.

Agility on parhaimmillaan ihanaa! 




03 lokakuuta 2013

Rimojen ehostaminen

Omassa pujottelussani on ollut alumiiniset rimat tuollaisella "tappiliitoksella". Tuolla työohjeissa on keppien valmistuksessa kerrottu, millaisesta ratkaisusta on kyse. Ongelmana tuossa on peni kolina, jonka olen koettanut  vaimentaa sisäputken päälle teipatulla vulkanoituvalla teipillä.

Päätin kuitenkin vaihtaa alumiiniset putket 31x1.8 mm PVC -putkeksi. Nykyään, LVI -liikkeestä saatava putki on väriltään valkeaa, mutta minulla oli vanhastaan tuollaista aiemmin käytettyä tummanharmaata putkea metrin mittaan pätkittynä valmiina.

Puuilo myy valkeaa putkea kolmen metrin salossa noin 7€ hintaan.

Yksivärisen harmaa on hieman tylsä, joten päätin teipata nuo, koska hyllyssä oli reilusti laadukasta 45 cm leveää, laadukasta saksalaista D-C Fix -kontaktimuovia, joka kokemukseni mukaan on erittäin kestävää. Olen tuolla samalla tavaralla teipannut mm. auton ovipilarien välejä.

Ulkohalkaisijaltaan 32 mm putkea varten tarvitaan väh. 10 cm kelmua, tässä käytin 12 cm, jotta saan teipin tarttumaan riittävän tukevasti.

Jos putki on jotain muuta mittaa kuin 32 mm, tarve on 3,14*putken halkaisija.

Kelmuvalmistajan ohjeen mukaan kelmu tarttuu lopullisesti 24 tunnin kuluttua.

Kepit on syytä puhdistaa huolella, koska rasva ja lika heikentää tarttumista. Käytössä olevissa kepeissä on aika rasvaa mm. koiran turkista tarttuneena.

Tehokkain puhdistusaine lienee autoasennuksessa käytetty jarrukliineri, mutta Fairykin käy.


Rulla kannattaa linjata esim. pöydän reunaa vasten siten, että rullan reuna seuraa pöydän reunaa ja teipattava rima toisen kulman reunaa.

Leikataan ensin rullasta 12 cm kohdalle viilto merkiksi.

Teipattaviin putkiinkannattaa merkitä tussilla teipattavan alueen reuna. Jos metrin mittaiseen putkeen haluaa 45 cm leveän teippauksen keskelle putkea, merkki laitetaan noin 27 cm putken päästä.

Avataan kelmun suojapaperia parin sentin verran ja linjataan putki leikkauspinnan reunan mukaisesti.

Rullataan putkea sen verran että liima tarttuu putkeen kiinni. Sen jälkeen leikataan vuodasta tarvittava pätkä aiemman aloitusviillon mukaan.

Sivellään kelmun liimapinta kiinni putkeen siten, että suojapaperi irtoaa samalla liimauksen edetessä.

Tässä vaiheessa kannattaa olla huolellinen, että ei jää ilmakuplia ja vekkejä. Apuna voi käyttää kuumailmapuhallinta tai hiustenkuivaajaa, jolloin kelmua saa venytettyä sen verran, että pinnan saa suoraksi.

Lopuksi putken toiseen päähän lyödään lamellitulppa. Hyppyrimoihin luonnollisesti molempiin päihin.

Lopputulos näyttää siistiltä ja jos se on siisti, on se myös kestävä.






Ratoja ja treenejä II

Tracks´n´courses by J-Lu, trainings of our agility team group 7a
Joensuun Agilityurheilijat ry:n treeniryhmän 7a harjoituksia ajalta 3.10.2013 - 20.2.2014
3.10.2013
10.10.2013
17.10.2013
24.10.2013
31.10.2013
7.11.2013
14.11.2013
28.11.2013
5.12.2013
12.12.2013
19.12.2013
26.12.2013
2.1.2014
9.1.2014
6.2.1014
6.2.1014 alo
13.2.2014
13.2.2014 alo
20.2.2014
20.2.2014 alo
keywords: dog agility trials training running contact obstacle jump see-saw double jump a-frame dw dogwalk table tunnel tire tyre